JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Valmiina viimeiselle tuomiolle

Sana sunnuntaiksi
22.11.2026 7.00

Juttua muokattu:

18.11. 16:49
2026111816493420261122070000

Lasse Kokko

Lasse Kokko

Juha Iso­maa

Kirk­ko­vuo­den vii­mei­sen sun­nun­tain nimi on tuo­mi­o­sun­nun­tai. Sen sa­no­ma kes­kit­tyy Kris­tuk­sen toi­seen tu­le­mi­seen, vii­mei­seen tuo­mi­oon sekä Kris­tuk­sen ku­nin­kuu­teen Kaik­keu­den Her­ra­na.

Ju­ma­la tah­toi ih­mi­sen elä­vän yh­tey­des­sään ian­kaik­ki­ses­ti, mut­ta Ju­ma­lan kuva ih­mi­ses­sä tur­mel­tui syn­tiin­lan­kee­muk­ses­sa. Tar­vit­tiin koko maa­il­man syn­tien so­vi­tus, jot­ta ih­mi­sel­le oli­si mah­dol­lis­ta pääs­tä ian­kaik­ki­seen elä­mään tai­vaa­seen.

Ih­mi­sen elä­män tar­koi­tuk­se­na on kris­ti­no­pin mu­kaan Jee­suk­sen Kris­tuk­sen tun­te­mi­nen ja Ju­ma­lan lap­sek­si pää­se­mi­nen. Ajal­li­sen elä­män ai­ka­na on tär­keä säi­lyt­tää us­ko, jot­ta ih­mi­nen on val­mis ian­kaik­ki­seen elä­mään ar­mon ajan päät­ty­es­sä.

Jee­sus tu­lee tuo­mit­se­maan

Tuo­mi­o­sun­nun­tain evan­ke­liu­mi­teks­ti muis­tut­taa ajan ra­jal­li­suu­des­ta ja lo­pus­ta. Sil­loin Jee­sus tu­lee maan pääl­le Ih­mi­sen Poi­ka­na, kaik­keu­den hal­lit­si­ja­na, maan ja tai­vaan Her­ra­na tuo­mit­se­maan maa­il­man.

Apos­to­li­ses­sa us­kon­tun­nus­tuk­ses­sa me tun­nus­tam­me, mi­hin us­kom­me ja kuin­ka Jee­sus Kris­tus on ker­ran tu­le­va tai­vaas­ta tuo­mit­se­maan kaik­kia ih­mi­siä, sekä elä­viä et­tä kuol­lei­ta.

Paa­va­li tun­nus­ti us­ko­aan maa­her­ran edes­sä: ”ja pi­dän sen toi­von Ju­ma­laan, et­tä on ole­va ylös­nou­se­mus – – sekä van­hurs­kas­ten et­tä vää­räin” (Ap. t. 24:15). Raa­ma­tun ope­tuk­sen mu­kaan kuo­le­ma ei ole kai­ken lop­pu kum­mal­le­kaan ryh­mäl­le. Sekä Ju­ma­lan tah­don mu­kaan elä­neet van­hurs­kaat et­tä sii­tä eros­sa elä­neet vää­rät, ju­ma­lat­to­mat, he­rä­te­tään ker­ran kuol­leis­ta.

Ylös­nou­se­mus­ta seu­raa Raa­ma­tun kir­joi­tus­ten mu­kaan lo­pul­li­nen, ian­kaik­ki­nen tuo­mio, jos­sa jo­kai­nen ih­mi­nen jou­tuu ti­lil­le te­ois­taan ja us­kos­taan. Van­hurs­kaat ja vää­rät ko­ke­vat kui­ten­kin tuo­mi­ol­la eri koh­ta­lon: van­hurs­kaat pe­ri­vät ian­kaik­ki­sen elä­män ja vää­rät jou­tu­vat ian­kaik­ki­seen eroon Ju­ma­las­ta, ikui­seen tu­leen.

Ian­kaik­ki­seen elä­mään siu­na­tut

Sun­nun­tain evan­ke­liu­mi­teks­tis­sä Ju­ma­lan Poi­ka ja­kaa ih­mi­set lam­pai­siin ja vuo­hiin, siu­nat­tui­hin ja ki­rot­tui­hin. Jee­suk­sen tul­les­sa toi­sen ker­ran maan pääl­le ko­ros­tuu se, omis­taa­ko ih­mi­nen us­kon lah­jan. Sil­loin hän on tul­lut jo täs­sä ajas­sa tai­vaal­li­sen Isän siu­naa­mak­si, ei­kä hä­nen tar­vit­se pe­lä­tä vii­mei­sel­lä tuo­mi­ol­la.

Ju­ma­la kut­suu us­kos­ta osat­to­mia pa­ran­nuk­seen ja us­ko­maan evan­ke­liu­miin tääl­lä ar­mon ajas­sa. Jos sy­dä­mel­lä ei ole us­koa, ei ole myös­kään ni­meä elä­män kir­jas­sa tai­vaas­sa. Täl­lai­nen ih­mi­nen ei pää­se tai­vaan juh­liin, ian­kaik­ki­seen elä­mään (Matt. 25:1–13).

Tuo­mi­oon ku­luu myös ai­na pe­rus­te­lut, niin ajal­li­seen kuin ian­kaik­ki­seen tuo­mi­oon. Van­hurs­kaat ovat teh­neet us­kos­sa rak­kau­den kaut­ta työ­tä ja pal­vel­leet lä­him­mäi­si­ään ja tie­tä­mät­tään näin Jee­sus­ta. Teot ei­vät kui­ten­kaan pe­las­ta, vaan us­ko ja tur­vau­tu­mi­nen Jee­suk­sen täy­del­li­seen an­si­oon.

Jos tai­vaan hää­juh­liin tu­li­jal­la ei ole hää­vaat­tei­ta, van­hurs­kau­den pu­kua, hän ei ole juh­laan so­ve­li­as. Omil­la an­si­oil­la ja oma­van­hurs­kau­den pu­vus­sa ei ole Ka­rit­san hää­juh­liin kel­vol­li­nen. Sin­ne tar­vi­taan Jee­suk­sen val­mis­ta­ma lah­ja­van­hurs­kau­den puku. Se an­ne­taan ka­tu­val­le ar­mos­ta, kun us­koo syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­min.

Evan­ke­liu­mi: Matt. 25:31–46

Raa­mat­tu 1992: ”Kun Ih­mi­sen Poi­ka tu­lee kirk­kau­des­saan kaik­kien en­ke­lien­sä kans­sa, hän is­tuu­tuu kirk­kau­ten­sa val­tais­tui­mel­le. Kaik­ki kan­sat koo­taan hä­nen eteen­sä, ja hän erot­taa ih­mi­set toi­sis­taan, niin kuin pai­men erot­taa lam­paat vuo­his­ta. Hän aset­taa lam­paat oi­ke­al­le ja vuo­het va­sem­mal­le puo­lel­leen. Sit­ten ku­nin­gas sa­noo oi­ke­al­la puo­lel­laan ole­vil­le: ’Tul­kaa tän­ne, te Isä­ni siu­naa­mat. Te saat­te nyt pe­riä val­ta­kun­nan, joka on ol­lut val­mii­na tei­tä var­ten maa­il­man luo­mi­ses­ta as­ti. Mi­nun oli näl­kä, ja te an­noit­te mi­nul­le ruo­kaa. Mi­nun oli jano, ja te an­noit­te mi­nul­le juo­ta­vaa. Minä olin ko­di­ton, ja te otit­te mi­nut luok­sen­ne. Minä olin alas­ti, ja te vaa­te­tit­te mi­nut. Minä olin sai­ras, ja te kä­vit­te mi­nua kat­so­mas­sa. Minä olin van­ki­las­sa, ja te tu­lit­te mi­nun luok­se­ni.’

Sil­loin van­hurs­kaat vas­taa­vat hä­nel­le: ’Her­ra, mil­loin me näim­me si­nut nä­lis­sä­si ja an­noim­me si­nul­le ruo­kaa, tai ja­nois­sa­si ja an­noim­me si­nul­le juo­ta­vaa? Mil­loin me näim­me si­nut ko­dit­to­ma­na ja otim­me si­nut luok­sem­me, tai alas­ti ja vaa­te­tim­me si­nut? Mil­loin me näim­me si­nut sai­raa­na tai van­ki­las­sa ja kä­vim­me si­nun luo­na­si?’ Ku­nin­gas vas­taa heil­le: ’To­ti­ses­ti: kai­ken, min­kä te olet­te teh­neet yh­del­le näis­tä vä­häi­sim­mis­tä vel­jis­tä­ni, sen te olet­te teh­neet mi­nul­le.’

Sit­ten hän sa­noo va­sem­mal­la puo­lel­laan ole­vil­le: ’Men­kää pois mi­nun luo­ta­ni, te ki­ro­tut, ikui­seen tu­leen, joka on va­rat­tu Saa­ta­nal­le ja hä­nen en­ke­leil­leen. Mi­nun oli näl­kä, mut­ta te et­te an­ta­neet mi­nul­le ruo­kaa. Mi­nun oli jano, mut­ta te et­te an­ta­neet mi­nul­le juo­ta­vaa. Minä olin ko­di­ton, mut­ta te et­te ot­ta­neet mi­nua luok­sen­ne. Minä olin alas­ti, mut­ta te et­te vaa­tet­ta­neet mi­nua. Minä olin sai­ras ja van­ki­las­sa, mut­ta te et­te käy­neet mi­nua kat­so­mas­sa.’

Sil­loin nä­mä­kin ky­sy­vät: ’Her­ra, mil­loin me näim­me si­nut nä­lis­sä­si tai ja­nois­sa­si, ko­dit­to­ma­na tai alas­ti, tai sai­raa­na tai van­ki­las­sa, em­me­kä aut­ta­neet si­nua?’ Sil­loin hän vas­taa heil­le: ’To­ti­ses­ti: kai­ken, min­kä te olet­te jät­tä­neet te­ke­mät­tä yh­del­le näis­tä vä­häi­sim­mis­tä, sen te olet­te jät­tä­neet te­ke­mät­tä mi­nul­le.’

Ja niin he läh­te­vät, toi­set ian­kaik­ki­seen ran­gais­tuk­seen, mut­ta van­hurs­kaat ian­kaik­ki­seen elä­mään.”

22.11.2026
”

Jeesus sanoi opetuslapsille: ”Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista.” Matt. 25:32

Viikon kysymys