JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Ver­tauk­sen ta­len­tin sy­vin mer­ki­tys

Sana sunnuntaiksi
13.8.2014 0.00

”Sil­loin on käy­vä näin.” Mis­tä ajas­ta Jee­sus pu­huu ver­tauk­ses­saan pal­ve­li­joil­le us­ko­tuis­ta ra­hois­ta? Kyse on maa­il­man­lo­pun ajois­ta. Jee­sus ha­lu­aa kiin­nit­tää ope­tus­las­ten­sa huo­mi­on kaik­kein tär­keim­piin asi­oi­hin.

Teks­tin mies on Jee­sus it­se ja pal­ve­li­jat ovat hä­nen seu­raa­ji­aan. Yk­si ta­lent­ti ku­vaa sa­no­mat­to­man suur­ta lah­jaa: ar­vol­taan 30 työ­vuo­den palk­kaa. Ver­tauk­ses­sa on kol­me pal­ve­li­jaa: yk­si saa hoi­taak­seen vii­si ta­lent­tia, toi­nen kak­si ja kol­mas yh­den ta­len­tin.

Mies odot­ti, et­tä hän pa­la­tes­saan saa enem­män kuin läh­ties­sään. Kak­si en­sim­mäis­tä pal­ve­li­jaa oli­vat kak­sin­ker­tais­ta­neet saa­man­sa ra­han. He sai­vat sii­tä isän­näl­tään palk­ki­on: mo­lem­mat kut­sut­tiin ilo­juh­laan. Kol­mas mies oli kät­ke­nyt ra­han pe­lä­tes­sään, et­tä me­net­tää sen. Raha ei tuot­ta­nut, ja isän­tä an­toi sii­tä pal­ve­li­jal­le ran­gais­tuk­sen.

Kaik­ki lah­jat Ju­ma­lal­ta

Teks­tim­me muis­tut­taa, et­tä meil­lä on elä­mäs­säm­me teh­tä­vä: käyt­tää Ju­ma­lal­ta saa­tu­ja lah­jo­ja hä­nen tah­ton­sa mu­kaan. Mitä lah­jo­ja sinä olet saa­nut Ju­ma­lal­ta? Olet­ko muis­ta­nut, et­tä Raa­ma­tun mu­kaan kaik­ki hyvä ja kaik­ki lah­jat tu­le­vat yl­hääl­tä val­keu­den Isäl­tä (Jaak. 1:17)?

Tai­dot, työ­ky­ky ja ta­va­rat­kin ovat Ju­ma­lan lah­jaa. Ne voi­vat ka­do­ta, jos Ju­ma­la niin sal­lii. Täs­tä esi­merk­ki­nä on Van­han tes­ta­men­tin Ju­ma­laa pel­kää­vä Job. Hä­nel­lä oli suu­ri per­he, run­saas­ti omai­suut­ta ja vie­lä pal­ve­lus­vä­ke­ä­kin. Tämä kaik­ki otet­tiin hä­nel­tä pois (Job. 1–2).

Re­hel­li­nen työ tuo siu­nauk­sen

Työ on yk­si Ju­ma­lan an­ta­ma lah­ja. Raa­mat­tu ke­hot­taa te­ke­mään kai­ken ”nu­ri­se­mat­ta ja em­pi­mät­tä, jot­ta oli­sit­te moit­teet­to­mia ja puh­tai­ta, nuh­teet­to­mia Ju­ma­lan lap­sia tä­män kie­rou­tu­neen ja tur­mel­tu­neen su­ku­kun­nan kes­kel­lä” (Fil. 2:14–15).

Nä­em­me ym­pä­ril­läm­me lii­an pal­jon epä­re­hel­li­syyt­tä, oman edun ta­voit­te­lua ja ah­neut­ta. Sel­lais­ta työ­tä ei Ju­ma­la siu­naa. Raa­mat­tu ke­hot­taa mei­tä te­ke­mään työm­me niin kuin pal­ve­li­sim­me Ju­ma­laa, ei ih­mis­tä (Ef. 6:7). Re­hel­li­sel­le ih­mi­sel­le Ju­ma­lan sana lu­paa tu­le­vai­suu­den (Ps. 37:37).

Us­ko­vai­nen ih­mi­nen ha­lu­aa toi­mia yh­teis­kun­nas­sa re­hel­li­ses­ti ja la­ke­ja kun­ni­oit­ta­en ja an­taa esi­mer­kik­si työ­nan­ta­jal­le sekä esi­val­lal­le sen, mikä niil­le kuu­luu. Re­hel­li­nen työ var­je­lee myös mo­nel­ta pa­hal­ta sekä tuo hy­vän mie­len.

Sa­toa tai­vaan ait­toi­hin

Ih­mi­sen suu­rin rik­kaus on saa­da us­kon lah­ja sy­dä­meen­sä (1. Tim 6:6). Jee­sus an­toi ope­tus­lap­sil­leen teh­tä­vän men­nä kaik­keen maa­il­maan saar­naa­maan pa­ran­nus­ta ja syn­tien an­teek­si­an­ta­mus­ta. Us­ko­vai­nen ih­mi­nen on maa­il­man valo ja suo­la (Matt. 5:13).

Mo­net ih­mi­set ovat löy­tä­neet ar­mol­li­sen Ju­ma­lan tu­tus­tu­mal­la us­ko­vai­seen työ­to­ve­riin, kou­lu­to­ve­riin tai naa­pu­riin. Näin Ju­ma­la te­kee edel­leen työ­tän­sä.

Ver­tauk­sen ta­len­tin sy­vin mer­ki­tys on sii­nä, et­tä pa­ran­nus­saar­nan kaut­ta syn­ti­nen ih­mi­nen löy­tää Ju­ma­lan val­ta­kun­nan ja ker­ran pää­see tai­vaal­li­seen ilo­juh­laan. Vaik­ka saa­tam­me vä­sy­ä­kin Ju­ma­lan val­ta­kun­nan teh­tä­vis­sä, saam­me muis­taa, et­tä kas­vun an­ta­ja on Ju­ma­la. Hän kor­jaa sa­toa tai­vaal­li­siin ait­toi­hin. Us­ko­vil­le sa­no­taan ker­ran: ”Vä­häs­sä olet ol­lut us­kol­li­nen, minä pa­nen si­nut pal­jon hal­ti­jak­si.”

Vii­mei­sel­lä tuo­mi­ol­la tuo­mi­taan te­ko­jen mu­kaan. Ai­noa Ju­ma­lan edes­sä kel­paa­va teko on Kris­tuk­sen van­hurs­kaus ja sen oma­koh­tai­nen omis­ta­mi­nen us­kon kaut­ta.

Kari Huh­ta­la

Raa­ma­tun­koh­tia, joi­hin kir­joi­tus poh­jau­tuu:

10. sun­nun­tai hel­lun­tais­ta: Ps. 119:129–136; Sa­nanl. 14:21–22, 25, 31; 2. Kor. 8:9–15; Matt. 25:14–30

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 13.8.2014.

Kuva: Ma­ti­as Haa­ra­nie­mi

28.2.2020

Sy­vyy­des­tä minä huu­dan si­nua, Her­ra. Her­ra, kuu­le mi­nun ää­ne­ni. Ps. 130:1-2

Viikon kysymys