Heik­ki Saa­ri­kos­ki

Vain täy­sin ar­mos­ta, il­man omia an­si­oi­ta, voi ot­taa vas­taan Ju­ma­lan kut­sun. Sitä vä­lit­tä­vät us­ko­vai­set ih­mi­set.

Sun­nun­tain evan­ke­liu­mis­sa Mat­teus ker­too Jee­suk­sen ver­tauk­sen, jon­ka tämä esit­ti yli­pa­peil­le ja kan­san van­him­mil­le. Ih­mi­set ky­syi­vät Jee­suk­sel­ta temp­pe­lis­sä val­tuuk­sia tä­män te­ke­miin ih­me­te­koi­hin.

Yli­pa­pit ja kan­san van­him­mat eli lai­no­pet­ta­jat ja us­kon­nol­li­set joh­ta­jat oli­vat ko­ke­neet Jee­suk­sen toi­min­nan ja sa­no­man uh­ka­na omal­le toi­min­nal­leen. Mo­net seu­ra­si­vat Jee­sus­ta us­ko­en hä­neen, ja se ai­heut­ti lai­no­pet­ta­jis­sa suut­tu­mus­ta ja vi­haa.

Syn­tis­ten seu­ras­sa

Lai­no­pet­ta­jat ha­lu­si­vat vai­en­taa Jee­suk­sen. Erään­kin ker­ran he rai­vois­saan raa­ha­si­vat Jee­suk­sen sy­na­go­gas­ta ulos jyr­kän­teel­le syös­täk­seen hä­net siel­tä alas, on­nis­tu­mat­ta kui­ten­kaan ai­keis­saan (Luuk. 4:28–30).

Us­kon­nol­li­sia joh­ta­jia kat­ke­roit­ti Va­pah­ta­jan toi­min­nas­sa myös se, et­tä Mes­si­as piti yh­teyt­tä pub­li­kaa­nei­hin ja mui­hin syn­ti­siin ja jopa vie­rai­li näi­den ko­deis­sa. Täl­le kuu­li­ja­kun­nal­le Jee­sus ker­toi ver­tauk­sen mie­hes­tä ja kah­des­ta po­jas­ta.

Kum­pi toi­mi oi­kein?

Ver­tauk­ses­sa isä käs­ki poi­ki­aan työ­hön vii­ni­tar­haan. En­sim­mäi­nen poi­ka kiel­täy­tyi en­sin, mut­ta ka­tui koh­ta ja meni sit­ten työ­hön isän­sä pyyn­nön mu­kai­ses­ti. Toi­nen poi­ka lu­pa­si isäl­leen men­nä työ­hön, mut­ta ei men­nyt­kään.

Täs­sä ver­tauk­ses­sa Jee­suk­sen ope­tuk­sen ydin on Ju­ma­lan val­ta­kun­ta ja sii­hen pää­se­mi­nen. En­sim­mäi­nen poi­ka ku­vaa nii­tä pub­li­kaa­ne­ja ja mui­ta syn­ti­siä, joi­ta lai­no­pet­ta­jat ei­vät ar­vos­ta­neet. Pub­li­kaa­nit eli tul­li­mie­het oli­vat vie­raan val­lan pal­ve­luk­ses­sa ja har­joit­ti­vat toi­mis­saan usein vää­ryyt­tä. Sik­si he oli­vat hal­vek­sit­tu­ja ja jopa vi­hat­tu­ja ih­mis­ten kes­kuu­des­sa. Hei­dät oli help­po yh­dis­tää syn­ti­siin.

Toi­nen poi­ka, joka ei men­nyt työ­hön, ku­vaa lai­no­pet­ta­jia: hei­tä jot­ka juu­ri kuun­te­li­vat Jee­suk­sen ver­taus­ta. Oma­van­hurs­kaat lai­no­pet­ta­jat us­koi­vat omal­la jär­jel­lään tie­tä­vän­sä ja ym­mär­tä­vän­sä Ju­ma­lan tah­don mu­kai­sen oi­ke­an ja vää­rän. He myös us­koi­vat, et­tä voi­vat elää tuon oman ope­tuk­sen­sa mu­kai­ses­ti. Mie­les­tään he oli­vat Ju­ma­lan kan­saa ja tai­vaan pe­ril­li­siä.

Lai­no­pet­ta­jil­le oli kyl­lä il­moi­tet­tu pro­feet­to­jen kaut­ta Ju­ma­lan tah­to ja lu­pauk­set maa­il­man Va­pah­ta­jas­ta ja pe­las­ta­jas­ta. Sen lah­jak­si tar­jo­tun, us­kol­la vas­taan otet­ta­van au­tuu­den he oli­vat hy­län­neet us­ko­es­saan omiin mah­dol­li­suuk­siin­sa pääs­tä Ju­ma­lan yh­tey­teen. Jee­sus sa­noi heil­le, et­tä por­tot ja pub­li­kaa­nit pää­se­vät Ju­ma­lan val­ta­kun­taan en­nem­min kuin he.

Ai­no­as­taan ar­mos­ta au­tu­as

Ver­tauk­sen vii­ni­tar­ha ku­vaa Ju­ma­lan val­ta­kun­taa, jo­hon kut­su­taan kaik­kia ih­mi­siä. Kut­sua on esi­tet­ty en­nen Va­pah­ta­jam­me syn­ty­mää maa­il­man alus­ta al­ka­en. Kut­sua on esi­tet­ty Jee­suk­sen tai­vaa­seen as­tu­mi­sen jäl­keen tä­hän het­keen as­ti. Vii­ni­tar­han työn­te­ki­jät eli us­ko­vai­set ih­mi­set vä­lit­tä­vät Ju­ma­lan ar­mo­kut­sua Py­hän Hen­gen voi­mas­ta.

Jee­suk­sen ver­taus osoit­taa sen, mi­ten kut­suun suh­tau­du­taan. On kuu­li­joi­ta, jot­ka ko­ke­vat teh­neen­sä hy­viä töi­tä ja pää­se­vän­sä nii­den avul­la tai­vaa­seen. Hei­dän osal­taan ti­lan­ne on sama kuin Jee­suk­sen ajan lai­no­pet­ta­jil­la: Omien an­si­oi­den­sa pe­rus­teel­la he hyl­kää­vät kut­sun Ju­ma­lan val­ta­kun­taan.

Sel­lai­nen ih­mi­nen, jol­la ei ole omia mah­dol­li­suuk­sia kel­va­ta Ju­ma­lal­le, voi ot­taa kut­sun vas­taan. Ju­ma­lan laki on pal­jas­ta­nut oman syn­ti­syy­den. Enää ei ole mi­tään, mil­lä se­lit­täi­si tai puo­lus­tai­si omia te­ke­mi­si­ään ja te­ke­mät­tä jät­tä­mi­si­ään. Tur­va­na ja pe­las­tuk­se­na Ju­ma­lan edes­sä on ai­no­as­taan kaik­ki syn­nit an­teek­si an­ta­va Ju­ma­lan ar­mon evan­ke­liu­mi, jota Ju­ma­lan val­ta­kun­nan asuk­kaat saar­naa­vat.

Evan­ke­liu­min avul­la

Sak­keus oli syn­tin­sä ja vää­ryy­ten­sä tun­te­va, hal­vek­sit­tu tul­li­mies, jon­ka ko­to­na Jee­sus vie­rai­li. Hän sai rik­ko­muk­sen­sa an­teek­si. (Luuk. 19.) Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa asuu tä­nään­kin ar­mos­ta au­tu­ai­ta, ar­mah­det­tu­ja syn­ti­siä. Syn­ti­set saa­vat us­ko­en omis­taa joka päi­vä an­teek­si­an­ta­muk­sen.

Evan­ke­liu­mi an­taa voi­man kul­kea us­ko­en tai­vaan tiel­lä. ”As­tu­kaam­me sen täh­den roh­ke­as­ti ar­mon val­tais­tui­men eteen, jot­ta sai­sim­me ar­moa ja lau­peut­ta, löy­täi­sim­me avun sil­loin kun sitä tar­vit­sem­me” (Hepr. 4:16).

Evan­ke­liu­mi: Matt. 21:28–32

Raa­mat­tu 1992: ”Mitä te täs­tä sa­not­te? Erääl­lä mie­hel­lä oli kak­si poi­kaa. Hän meni toi­sen luo ja sa­noi: ’Poi­ka­ni, mene tä­nään vii­ni­tar­haan työ­hön.’ ’En minä ha­lua’, poi­ka vas­ta­si. Sit­ten hän kui­ten­kin tuli toi­siin aja­tuk­siin ja meni.

Isä meni toi­sen po­jan luo ja sa­noi täl­le sa­man. Poi­ka vas­ta­si: ’Me­nen kyl­lä, isä’, mut­ta ei men­nyt­kään. Kum­pi näis­tä kah­des­ta teki, mitä hä­nen isän­sä tah­toi?”

”Edel­li­nen”, he vas­ta­si­vat.

Jee­sus sa­noi: ”To­ti­ses­ti: por­tot ja pub­li­kaa­nit me­ne­vät Ju­ma­lan val­ta­kun­taan en­nem­min kuin te. Jo­han­nes ava­si teil­le van­hurs­kau­den tien, mut­ta te et­te us­ko­neet hän­tä. Por­tot ja pub­li­kaa­nit sen si­jaan us­koi­vat, ja vaik­ka te sen näit­te, te et­te jäl­keen­päin­kään tul­leet ka­tu­muk­seen et­te­kä us­ko­neet hän­tä.”

Bib­lia: Mut­ta kuin­ka te luu­let­te? Yh­del­lä mie­hel­lä oli kak­si poi­kaa, ja hän meni en­sim­mäi­sen tykö, ja sa­noi: poi­ka­ni, mene tä­nä­pä­nä te­ke­mään työ­tä mi­nun vii­na­mä­kee­ni. Niin hän vas­ta­ten sa­noi: en tah­do. Mut­ta sit­te ka­tui hän, ja meni.

Niin hän meni toi­sen tykö, ja sa­noi myös niin. Mut­ta hän vas­ta­ten sa­noi: kyl­lä minä me­nen, her­ra, ja ei men­nyt­kään. Kum­pi näis­tä kah­des­ta teki isän­sä tah­don?

He sa­noi­vat hä­nel­le: en­si­mäi­nen.

Sa­noi Je­sus heil­le: to­ti­ses­ti sa­non minä teil­le: Pub­li­ka­nit ja por­tot käy­vät tei­dän edel­län­ne Ju­ma­lan val­ta­kun­taan. Sil­lä Jo­han­nes tuli tei­dän ty­kön­ne van­hurs­kau­den ties­sä, ja et­te hän­tä us­ko­neet: mut­ta Pub­li­ka­nit ja por­tot us­koi­vat hä­nen. Mut­ta te, jot­ka sen näit­te, et­te sit­ten­kään pa­ran­nus­ta teh­neet, et­tä te hän­tä oli­sit­te us­ko­neet.