JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Ver­taus pal­jas­taa oi­ke­an ja vää­rän van­hurs­kau­den

Sana sunnuntaiksi
23.8.2020 6.00

Juttua muokattu:

23.8. 12:21
2020082312211620200823060000

Anna-Leena Saukko

Anna-Leena Saukko

Heik­ki Saa­ri­kos­ki

Vain täy­sin ar­mos­ta, il­man omia an­si­oi­ta, voi ot­taa vas­taan Ju­ma­lan kut­sun. Sitä vä­lit­tä­vät us­ko­vai­set ih­mi­set.

Sun­nun­tain evan­ke­liu­mis­sa Mat­teus ker­too Jee­suk­sen ver­tauk­sen, jon­ka tämä esit­ti yli­pa­peil­le ja kan­san van­him­mil­le. Ih­mi­set ky­syi­vät Jee­suk­sel­ta temp­pe­lis­sä val­tuuk­sia tä­män te­ke­miin ih­me­te­koi­hin.

Yli­pa­pit ja kan­san van­him­mat eli lai­no­pet­ta­jat ja us­kon­nol­li­set joh­ta­jat oli­vat ko­ke­neet Jee­suk­sen toi­min­nan ja sa­no­man uh­ka­na omal­le toi­min­nal­leen. Mo­net seu­ra­si­vat Jee­sus­ta us­ko­en hä­neen, ja se ai­heut­ti lai­no­pet­ta­jis­sa suut­tu­mus­ta ja vi­haa.

Syn­tis­ten seu­ras­sa

Lai­no­pet­ta­jat ha­lu­si­vat vai­en­taa Jee­suk­sen. Erään­kin ker­ran he rai­vois­saan raa­ha­si­vat Jee­suk­sen sy­na­go­gas­ta ulos jyr­kän­teel­le syös­täk­seen hä­net siel­tä alas, on­nis­tu­mat­ta kui­ten­kaan ai­keis­saan (Luuk. 4:28–30).

Us­kon­nol­li­sia joh­ta­jia kat­ke­roit­ti Va­pah­ta­jan toi­min­nas­sa myös se, et­tä Mes­si­as piti yh­teyt­tä pub­li­kaa­nei­hin ja mui­hin syn­ti­siin ja jopa vie­rai­li näi­den ko­deis­sa. Täl­le kuu­li­ja­kun­nal­le Jee­sus ker­toi ver­tauk­sen mie­hes­tä ja kah­des­ta po­jas­ta.

Kum­pi toi­mi oi­kein?

Ver­tauk­ses­sa isä käs­ki poi­ki­aan työ­hön vii­ni­tar­haan. En­sim­mäi­nen poi­ka kiel­täy­tyi en­sin, mut­ta ka­tui koh­ta ja meni sit­ten työ­hön isän­sä pyyn­nön mu­kai­ses­ti. Toi­nen poi­ka lu­pa­si isäl­leen men­nä työ­hön, mut­ta ei men­nyt­kään.

Täs­sä ver­tauk­ses­sa Jee­suk­sen ope­tuk­sen ydin on Ju­ma­lan val­ta­kun­ta ja sii­hen pää­se­mi­nen. En­sim­mäi­nen poi­ka ku­vaa nii­tä pub­li­kaa­ne­ja ja mui­ta syn­ti­siä, joi­ta lai­no­pet­ta­jat ei­vät ar­vos­ta­neet. Pub­li­kaa­nit eli tul­li­mie­het oli­vat vie­raan val­lan pal­ve­luk­ses­sa ja har­joit­ti­vat toi­mis­saan usein vää­ryyt­tä. Sik­si he oli­vat hal­vek­sit­tu­ja ja jopa vi­hat­tu­ja ih­mis­ten kes­kuu­des­sa. Hei­dät oli help­po yh­dis­tää syn­ti­siin.

Toi­nen poi­ka, joka ei men­nyt työ­hön, ku­vaa lai­no­pet­ta­jia: hei­tä jot­ka juu­ri kuun­te­li­vat Jee­suk­sen ver­taus­ta. Oma­van­hurs­kaat lai­no­pet­ta­jat us­koi­vat omal­la jär­jel­lään tie­tä­vän­sä ja ym­mär­tä­vän­sä Ju­ma­lan tah­don mu­kai­sen oi­ke­an ja vää­rän. He myös us­koi­vat, et­tä voi­vat elää tuon oman ope­tuk­sen­sa mu­kai­ses­ti. Mie­les­tään he oli­vat Ju­ma­lan kan­saa ja tai­vaan pe­ril­li­siä.

Lai­no­pet­ta­jil­le oli kyl­lä il­moi­tet­tu pro­feet­to­jen kaut­ta Ju­ma­lan tah­to ja lu­pauk­set maa­il­man Va­pah­ta­jas­ta ja pe­las­ta­jas­ta. Sen lah­jak­si tar­jo­tun, us­kol­la vas­taan otet­ta­van au­tuu­den he oli­vat hy­län­neet us­ko­es­saan omiin mah­dol­li­suuk­siin­sa pääs­tä Ju­ma­lan yh­tey­teen. Jee­sus sa­noi heil­le, et­tä por­tot ja pub­li­kaa­nit pää­se­vät Ju­ma­lan val­ta­kun­taan en­nem­min kuin he.

Ai­no­as­taan ar­mos­ta au­tu­as

Ver­tauk­sen vii­ni­tar­ha ku­vaa Ju­ma­lan val­ta­kun­taa, jo­hon kut­su­taan kaik­kia ih­mi­siä. Kut­sua on esi­tet­ty en­nen Va­pah­ta­jam­me syn­ty­mää maa­il­man alus­ta al­ka­en. Kut­sua on esi­tet­ty Jee­suk­sen tai­vaa­seen as­tu­mi­sen jäl­keen tä­hän het­keen as­ti. Vii­ni­tar­han työn­te­ki­jät eli us­ko­vai­set ih­mi­set vä­lit­tä­vät Ju­ma­lan ar­mo­kut­sua Py­hän Hen­gen voi­mas­ta.

Jee­suk­sen ver­taus osoit­taa sen, mi­ten kut­suun suh­tau­du­taan. On kuu­li­joi­ta, jot­ka ko­ke­vat teh­neen­sä hy­viä töi­tä ja pää­se­vän­sä nii­den avul­la tai­vaa­seen. Hei­dän osal­taan ti­lan­ne on sama kuin Jee­suk­sen ajan lai­no­pet­ta­jil­la: Omien an­si­oi­den­sa pe­rus­teel­la he hyl­kää­vät kut­sun Ju­ma­lan val­ta­kun­taan.

Sel­lai­nen ih­mi­nen, jol­la ei ole omia mah­dol­li­suuk­sia kel­va­ta Ju­ma­lal­le, voi ot­taa kut­sun vas­taan. Ju­ma­lan laki on pal­jas­ta­nut oman syn­ti­syy­den. Enää ei ole mi­tään, mil­lä se­lit­täi­si tai puo­lus­tai­si omia te­ke­mi­si­ään ja te­ke­mät­tä jät­tä­mi­si­ään. Tur­va­na ja pe­las­tuk­se­na Ju­ma­lan edes­sä on ai­no­as­taan kaik­ki syn­nit an­teek­si an­ta­va Ju­ma­lan ar­mon evan­ke­liu­mi, jota Ju­ma­lan val­ta­kun­nan asuk­kaat saar­naa­vat.

Evan­ke­liu­min avul­la

Sak­keus oli syn­tin­sä ja vää­ryy­ten­sä tun­te­va, hal­vek­sit­tu tul­li­mies, jon­ka ko­to­na Jee­sus vie­rai­li. Hän sai rik­ko­muk­sen­sa an­teek­si. (Luuk. 19.) Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa asuu tä­nään­kin ar­mos­ta au­tu­ai­ta, ar­mah­det­tu­ja syn­ti­siä. Syn­ti­set saa­vat us­ko­en omis­taa joka päi­vä an­teek­si­an­ta­muk­sen.

Evan­ke­liu­mi an­taa voi­man kul­kea us­ko­en tai­vaan tiel­lä. ”As­tu­kaam­me sen täh­den roh­ke­as­ti ar­mon val­tais­tui­men eteen, jot­ta sai­sim­me ar­moa ja lau­peut­ta, löy­täi­sim­me avun sil­loin kun sitä tar­vit­sem­me” (Hepr. 4:16).

Evan­ke­liu­mi: Matt. 21:28–32

Raa­mat­tu 1992: ”Mitä te täs­tä sa­not­te? Erääl­lä mie­hel­lä oli kak­si poi­kaa. Hän meni toi­sen luo ja sa­noi: ’Poi­ka­ni, mene tä­nään vii­ni­tar­haan työ­hön.’ ’En minä ha­lua’, poi­ka vas­ta­si. Sit­ten hän kui­ten­kin tuli toi­siin aja­tuk­siin ja meni.

Isä meni toi­sen po­jan luo ja sa­noi täl­le sa­man. Poi­ka vas­ta­si: ’Me­nen kyl­lä, isä’, mut­ta ei men­nyt­kään. Kum­pi näis­tä kah­des­ta teki, mitä hä­nen isän­sä tah­toi?”

”Edel­li­nen”, he vas­ta­si­vat.

Jee­sus sa­noi: ”To­ti­ses­ti: por­tot ja pub­li­kaa­nit me­ne­vät Ju­ma­lan val­ta­kun­taan en­nem­min kuin te. Jo­han­nes ava­si teil­le van­hurs­kau­den tien, mut­ta te et­te us­ko­neet hän­tä. Por­tot ja pub­li­kaa­nit sen si­jaan us­koi­vat, ja vaik­ka te sen näit­te, te et­te jäl­keen­päin­kään tul­leet ka­tu­muk­seen et­te­kä us­ko­neet hän­tä.”

Bib­lia: Mut­ta kuin­ka te luu­let­te? Yh­del­lä mie­hel­lä oli kak­si poi­kaa, ja hän meni en­sim­mäi­sen tykö, ja sa­noi: poi­ka­ni, mene tä­nä­pä­nä te­ke­mään työ­tä mi­nun vii­na­mä­kee­ni. Niin hän vas­ta­ten sa­noi: en tah­do. Mut­ta sit­te ka­tui hän, ja meni.

Niin hän meni toi­sen tykö, ja sa­noi myös niin. Mut­ta hän vas­ta­ten sa­noi: kyl­lä minä me­nen, her­ra, ja ei men­nyt­kään. Kum­pi näis­tä kah­des­ta teki isän­sä tah­don?

He sa­noi­vat hä­nel­le: en­si­mäi­nen.

Sa­noi Je­sus heil­le: to­ti­ses­ti sa­non minä teil­le: Pub­li­ka­nit ja por­tot käy­vät tei­dän edel­län­ne Ju­ma­lan val­ta­kun­taan. Sil­lä Jo­han­nes tuli tei­dän ty­kön­ne van­hurs­kau­den ties­sä, ja et­te hän­tä us­ko­neet: mut­ta Pub­li­ka­nit ja por­tot us­koi­vat hä­nen. Mut­ta te, jot­ka sen näit­te, et­te sit­ten­kään pa­ran­nus­ta teh­neet, et­tä te hän­tä oli­sit­te us­ko­neet.

19.9.2020

Muis­ta­kaa tämä: joka niu­kas­ti kyl­vää, se niu­kas­ti niit­tää, ja joka run­saas­ti kyl­vää, se run­saas­ti niit­tää. 2. Kor. 9:6

Viikon kysymys