JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Voima korkeudesta

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
20.5.2018 6.41

Juttua muokattu:

31.12. 09:27
2019123109274820180520064100

Hel­lun­tai on omis­tet­tu Py­hän Hen­gen vuo­dat­ta­mi­sen muis­tol­le. Jee­suk­sen työ jat­kuu Py­hän Hen­gen työ­nä hä­nen val­ta­kun­nas­saan, mei­dän­kin ai­ka­nam­me.

Ni­ko­de­mos oli pie­nes­tä pi­tä­en kas­va­nut nii­den py­hien kir­joi­tus­ten kuu­los­sa, jot­ka lu­pa­si­vat Is­ra­e­lin kan­sal­le Lu­nas­ta­jan. Var­tut­tu­aan hä­nel­le oli us­kot­tu mer­kit­tä­vä luot­ta­mus­teh­tä­vä suu­ren neu­vos­ton jä­se­ne­nä. Hän oli hurs­kas ih­mis­ten edes­sä ja mies jul­ki­ses­sa ase­mas­sa.

Vaik­ka Ni­ko­de­mok­sel­la, Is­ra­e­lin opet­ta­jal­la oli tie­toa py­his­tä kir­joi­tuk­sis­ta, tär­kein tie­to hä­nel­tä puut­tui: mi­ten tul­laan oma­koh­tai­ses­ti Ju­ma­lan lap­sek­si. Tämä puu­te vai­kut­ti ha­lun kuul­la Jee­sus­ta. Va­ro­vai­suus mai­neen puo­les­ta sai hä­net saa­pu­maan sa­laa yöl­lä Jee­suk­sen luo.

Jee­sus opet­taa Ni­ko­de­mos­ta

Ni­ko­de­mok­sen tun­to oli he­rän­nyt. Oli saa­vut­ta­va Jee­suk­sen luo ot­ta­maan sel­vää, mi­ten voi­si omis­taa kes­tä­vän pe­rus­tan elä­mäl­le ja au­tuu­del­le. Jee­sus opet­ti Ni­ko­de­mos­ta: ”Jos ih­mi­nen ei syn­ny uu­des­ti, yl­hääl­tä, hän ei pää­se nä­ke­mään Ju­ma­lan val­ta­kun­taa” (Joh. 3:3).

Uu­des­ti­syn­ty­mi­nen ta­pah­tuu, kun ih­mi­nen saa pa­ran­nuk­sen ar­mon. Sen pe­rus­ta­na on Jee­suk­sen so­vi­tus­työ Gol­ga­tan ris­til­lä. Jee­sus vuo­dat­ti uh­ri­ka­rit­sa­na ve­ren­sä ih­mis­kun­nan syn­tien so­vi­tuk­sek­si. Jo­kai­nen, joka us­koo hä­neen oma­koh­tai­se­na Va­pah­ta­ja­naan, saa pe­riä ian­kaik­ki­sen elä­män. Nyt, pi­me­än yön kes­kus­te­lus­sa Ni­ko­de­mok­sen edes­sä lois­ti maa­il­man Valo.

Maa­il­man Valo

Jee­sus on saa­pu­nut pi­me­ään maa­il­maan ih­mis­ten Va­lok­si. Valo pal­jas­taa maa­il­man pi­mey­den ja ih­mi­sen oman syn­ti­syy­den. Sik­si ih­mi­nen ha­lu­ai­si kaih­taa Va­loa, kos­ka maa­il­man kun­nia ja lois­to iloi­neen ovat hä­nel­le luon­nos­taan rak­kaam­pia kuin sel­lai­nen valo, joka pal­jas­taa oman syn­ti­syy­den.

Sil­mät, jot­ka nä­ke­vät vain ka­to­a­van maa­il­man lois­ton, ei­vät näe tai­vaan ian­kaik­ki­sia aar­tei­ta. ”Jos siis se valo, joka si­nus­sa on, on pi­meyt­tä, mil­lai­nen on­kaan pi­meys!” (Matt. 6:23.)

Tä­män ajan it­se­kes­kei­sel­le ih­mi­sel­le oman syn­ti­syy­den tun­nus­ta­mi­nen ja ar­mon va­raan jät­täy­ty­mi­nen on haas­ta­vaa. Kui­ten­kin Ju­ma­lan ar­mo on tar­koi­tet­tu vain syn­ti­sel­le. Oma kel­vol­li­suus on rii­sut­ta­va, et­tä Ju­ma­la vaa­tet­tai­si ra­kas­ta­man­sa ih­mi­sen Poi­kan­sa ar­mo­pu­kuun.

Py­hän Hen­gen voi­mas­sa

Jee­sus ei lä­het­tä­nyt ope­tus­lap­si­aan maa­il­maan vie­mään evan­ke­liu­min vies­tiä omil­la voi­mil­laan. Ylös­nous­sut lu­pa­si heil­le: ”Minä lä­he­tän teil­le sen, min­kä Isä­ni on lu­van­nut. Py­sy­kää täs­sä kau­pun­gis­sa, kun­nes saat­te va­rus­tuk­sek­sen­ne voi­man kor­keu­des­ta.” (Luuk. 24:49.)

Tämä to­teu­tui hel­lun­tai­na, kun ope­tus­lap­set oli­vat yh­des­sä kool­la. ”Tai­vaas­ta kuu­lui ko­hah­dus, kuin oli­si käy­nyt raju tuu­len­puus­ka, ja se täyt­ti koko sen ta­lon, jos­sa he oli­vat. He nä­ki­vät tu­len­lies­ko­ja, kuin kie­liä, jot­ka ja­kau­tui­vat ja las­keu­tui­vat it­se kun­kin pääl­le. He tu­li­vat täy­teen Py­hää Hen­keä ja al­koi­vat pu­hua eri kie­lil­lä sitä mitä Hen­ki an­toi heil­le pu­hut­ta­vak­si.” (Ap. t. 2:2–4.)

Ope­tus­lap­set sai­vat Py­hän Hen­gen, voi­man ja tai­don pu­hua kan­soil­le maa­il­man Va­los­ta, joka lois­taa pi­me­äs­sä ja jota pi­meys ei ole saa­nut val­taan­sa (Joh. 1:5).

Syn­tin­sä tun­te­val­le ja ka­tu­val­le maa­il­man lap­sel­le ju­lis­te­taan syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­mia Py­hän Hen­gen voi­mas­sa. Näin Ju­ma­la siir­tää uu­des­ti­syn­ty­neen lap­sen­sa rak­kaan Poi­kan­sa val­ta­kun­taan ja osal­li­sek­si py­hil­le kuu­lu­vaan pe­rin­tö­o­saan (Kol. 1:13–14).

Hei­kol­le­kin Va­lon lap­sel­le lu­va­taan syn­nit an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä. Maa­il­man pi­mey­den kes­kel­lä on us­ko­vais­ten ma­jois­sa Valo (2. Moos. 10:23).

Har­ri Hau­ta­la

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 16.5.2018

Ku­vi­tus­ku­va: Mira Nis­ka­saa­ri

Evan­ke­liu­mi: Joh. 3:16–21

Raa­mat­tu 1992

Jee­sus sa­noi Ni­ko­de­mok­sel­le:

”Ju­ma­la on ra­kas­ta­nut maa­il­maa niin pal­jon, et­tä an­toi ai­no­an Poi­kan­sa, jot­tei yk­si­kään, joka hä­neen us­koo, jou­tui­si ka­do­tuk­seen, vaan sai­si ian­kaik­ki­sen elä­män.

Ei Ju­ma­la lä­het­tä­nyt Poi­kaan­sa maa­il­maan sitä tuo­mit­se­maan, vaan pe­las­ta­maan sen. Sitä, joka us­koo hä­neen, ei tuo­mi­ta, mut­ta se, joka ei us­ko, on jo tuo­mit­tu, kos­ka hän ei us­ko­nut Ju­ma­lan ai­no­aan Poi­kaan. Ja tuo­mio on tämä: valo on tul­lut maa­il­maan, mut­ta pa­ho­jen te­ko­jen­sa täh­den ih­mi­set ovat va­lin­neet sen ase­mes­ta pi­mey­den. Se, joka te­kee pa­haa, kaih­taa va­loa; hän ei tule va­loon, et­tei­vät hä­nen te­kon­sa pal­jas­tui­si. Mut­ta se, joka nou­dat­taa to­tuut­ta, tu­lee va­loon, jot­ta kä­vi­si il­mi, et­tä hä­nen te­kon­sa ovat läh­töi­sin Ju­ma­las­ta.”

Bib­lia:

Sil­lä niin on Ju­ma­la maa­il­maa ra­kas­ta­nut, et­tä hän an­toi ai­no­an Poi­kan­sa, et­tä jo­kai­nen, joka us­koo hä­nen pääl­len­sä, ei pidä huk­ku­man, mut­ta ijan­kaik­ki­sen elä­män saa­man.

Sil­lä ei Ju­ma­la lä­het­tä­nyt Poi­kaan­sa maa­il­maan, tuo­mit­se­maan maa­il­maa, mut­ta et­tä maa­il­ma pi­tää hä­nen kaut­tan­sa va­pah­det­ta­man. Joka hä­nen pääl­len­sä us­koo, ei hän­tä tuo­mi­ta; mut­ta joka ei us­ko, se on jo tuo­mit­tu; sil­lä ei hän us­ko­nut Ju­ma­lan ai­no­an Po­jan ni­men pääl­le. Mut­ta tämä on tuo­mio: et­tä val­keus tuli maa­il­maan, ja ih­mi­set ra­kas­ti­vat enem­min pi­meyt­tä kuin val­keut­ta; sil­lä hei­dän työn­sä oli­vat pa­hat. Sil­lä jo­kai­nen, joka pa­haa te­kee, se vi­haa val­keut­ta ei­kä tule val­keu­teen, et­tei hä­nen töi­tän­sä pi­täi­si lai­tet­ta­man. Mut­ta joka to­tuu­den te­kee, se tu­lee val­keu­teen, et­tä hä­nen työn­sä näh­täi­siin; sil­lä ne ovat Ju­ma­las­sa teh­dyt.

28.3.2024

Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Luuk. 22:19

Viikon kysymys