JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Ylösnoussut Jeesus antoi omilleen tehtävän

Sana sunnuntaiksi
10.4.2023 6.00

Juttua muokattu:

3.4. 13:05
2023040313053620230410060000

Anna-Leena Saukko

Anna-Leena Saukko

Mik­ko Y. Kin­nu­nen

Jee­sus an­toi seu­raa­jil­leen val­tuu­den saar­na­ta syn­tien an­teek­si­an­ta­mus­ta. Tämä teh­tä­vä kos­kee myös tä­män päi­vän Ju­ma­lan las­ta.

Toi­sen pää­si­äis­päi­vän ai­hee­na on Ylös­nous­seen koh­taa­mi­nen. Päi­vän evan­ke­liu­mi ker­too kuol­leis­ta nous­seen Jee­suk­sen ja Mag­da­lan Ma­ri­an koh­taa­mi­sen. Kun sa­pat­ti oli päät­ty­nyt, Ma­ria oli jo aa­mu­hä­mä­ris­sä saa­pu­nut Jee­suk­sen hau­dal­le. Hau­dan suu­auk­ko oli ol­lut au­ki. Ma­ria oli kii­rees­ti läh­te­nyt vie­mään tie­toa ope­tus­lap­sil­le.

Nyt Ma­ria oli jäl­leen hau­dal­la. Hän oli yk­sin ja ää­neen it­kien kur­kis­ti hau­taan. Hän näki kak­si en­ke­liä pai­kas­sa, jos­sa Jee­suk­sen ruu­mis oli maan­nut. Ju­ma­lan sa­nan­saat­ta­jat pu­hut­te­li­vat Ma­ri­aa: ”Mitä it­ket, nai­nen?” Ma­ria vas­ta­si: ”Mi­nun Her­ra­ni on vie­ty pois, en­kä tie­dä, min­ne hä­net on pan­tu.” Muu­ta­maa päi­vää ai­em­min Ma­ria oli seis­syt Jee­suk­sen ris­tin juu­rel­la ja omin sil­min näh­nyt, kuin­ka tämä sa­noi: ”Se on täy­tet­ty”. Jee­sus oli an­ta­nut hen­ken­sä. (Joh. 19:30.)

Rak­kaus täyt­ti sy­dä­men

Kun Ma­ria oli vas­tan­nut en­ke­leil­le, hän kään­tyi ja näki Jee­suk­sen. Hän ei aluk­si ym­mär­tä­nyt, et­tä ky­sees­sä oli Jee­sus. Tämä ky­syi Ma­ri­al­ta: ”Mitä it­ket, nai­nen? Ketä sinä et­sit?” Ma­ria luu­li Jee­sus­ta puu­tar­hu­rik­si ja pyy­si, et­tä jos tämä on vie­nyt Jee­suk­sen pois, niin sa­noi­si min­ne, jot­ta hän voi­si käy­dä nou­ta­mas­sa ruu­miin.

Se, mitä seu­raa­vak­si ta­pah­tui, täyt­ti var­mas­ti Ma­ri­an sy­dä­men val­ta­val­la rak­kau­del­la. Jee­sus sa­noi: ”Ma­ria”. Ma­ria kään­tyi ja sa­noi: ”Rab­buu­ni!” Se on hep­re­aa ja mer­kit­see ”Mes­ta­ri­ni, opet­ta­ja­ni”. Rab­bi oli pu­hut­te­lu­ni­mi hen­ki­löl­le, jota koh­taan ko­et­tiin eri­tyis­tä kun­ni­oi­tus­ta. Rab­buu­ni oli vie­lä kun­ni­oit­ta­vam­pi sa­na­muo­to, jota käy­tet­tiin Ju­ma­las­ta pu­hut­ta­es­sa. Näin Ma­ria il­mai­si, mil­lai­nen oli Jee­suk­sen mer­ki­tys hä­nel­le.

Ma­ria oli saa­nut pa­ran­nuk­sen ar­mon

Evan­ke­lis­ta Luu­kas ker­too, mis­tä Ma­ri­an suu­ri rak­kaus Jee­sus­ta koh­taan oli läh­töi­sin. Jee­sus oli ai­em­min aja­nut Ma­ri­as­ta ulos seit­se­män pa­haa hen­keä. Tuol­loin tämä oli Ju­ma­lan ar­mos­ta saa­nut syn­nit an­teek­si. Hä­nen sy­dä­mes­sä oli syt­ty­nyt elä­vä us­ko, ja hän oli pääs­syt Jee­suk­sen seu­raa­jak­si. Ma­ria oli saa­nut kul­kea Jee­suk­sen ja ope­tus­las­ten mu­ka­na hei­dän ju­lis­ta­es­saan ilo­sa­no­maa Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta (Luuk. 8:2).

Nyt pää­si­äi­saa­mu­na Jee­suk­sen ja Ma­ri­an kes­kus­tel­les­sa hau­dan edes­sä Jee­sus an­toi Ma­ri­al­le tär­ke­än vies­tin vie­tä­väk­si us­ko­vai­sil­le: ”Minä nou­sen oman Isä­ni ja tei­dän Isän­ne luo, oman Ju­ma­la­ni ja tei­dän Ju­ma­lan­ne luo.” Sen jäl­keen Ma­ria läh­ti ope­tus­las­ten luo ja il­moit­ti: ”Minä olen näh­nyt Her­ran!” ja ker­toi, mitä tämä oli hä­nel­le sa­no­nut.

Teh­tä­vä­nä evan­ke­liu­min ju­lis­ta­mi­nen

Ma­ria sai en­sim­mäi­se­nä koh­da­ta kuol­leis­ta nous­seen Her­ran. Hä­nel­lä oli ar­vo­kas teh­tä­vä vie­dä Ju­ma­lan val­ta­kun­nan ilo­sa­no­maa toi­sil­le Ju­ma­lan lap­sil­le.

Sa­ma­na päi­vä­nä Jee­sus il­mes­tyi myös ope­tus­lap­sil­leen, jot­ka oli­vat lu­kit­tu­jen ovien ta­ka­na. Jee­sus toi­vot­ti heil­le rau­haa, näyt­ti haa­van­sa ja sa­noi: ”Niin kuin Isä on lä­het­tä­nyt mi­nut, niin lä­he­tän minä tei­dät.” Jee­sus pu­hal­si hei­tä päin ja jat­koi: ”Ot­ta­kaa Pyhä Hen­ki. Jol­le te an­nat­te syn­nit an­teek­si, hä­nel­le ne ovat an­teek­si an­ne­tut. Jol­ta te kiel­lät­te an­teek­si­an­non, hän ei saa syn­te­jään an­teek­si.” (Joh. 20:19–23.) An­teek­si­an­ta­muk­sen ju­lis­ta­mi­nen on yhä Ju­ma­lan las­ten teh­tä­vä maa­il­mas­sa.

Evan­ke­liu­mi Joh. 20:11–18

Raa­mat­tu 1992: Ma­ria sei­soi hau­dan ovel­la ja it­ki. Sii­nä it­kies­sään hän kur­kis­ti hau­taan ja näki, et­tä sii­nä, mis­sä Jee­suk­sen ruu­mis oli ol­lut, is­tui kak­si val­ko­pu­kuis­ta en­ke­liä, toi­nen pää­puo­les­sa ja toi­nen jal­ko­pääs­sä. En­ke­lit sa­noi­vat hä­nel­le: ”Mitä it­ket, nai­nen?” Hän vas­ta­si: ”Mi­nun Her­ra­ni on vie­ty pois, en­kä tie­dä, min­ne hä­net on pan­tu.” Tä­män sa­not­tu­aan hän kään­tyi ja näki Jee­suk­sen sei­so­van ta­ka­naan, mut­ta ei ta­jun­nut, et­tä se oli Jee­sus. Jee­sus sa­noi hä­nel­le: ”Mitä it­ket, nai­nen? Ketä sinä et­sit?” Ma­ria luu­li Jee­sus­ta puu­tar­hu­rik­si ja sa­noi: ”Her­ra, jos sinä olet vie­nyt hä­net tääl­tä, niin sano, min­ne olet hä­net pan­nut. Minä haen hä­net pois.” Sil­loin Jee­sus sa­noi hä­nel­le: ”Ma­ria.” Ma­ria kään­tyi ja sa­noi: ”Rab­buu­ni!” - se on hep­re­aa ja mer­kit­see: opet­ta­ja­ni. Jee­sus sa­noi: ”Älä kos­ke mi­nuun. Minä en vie­lä ole nous­sut Isän luo. Mene sinä vie­mään sa­naa vel­jil­le­ni ja sano heil­le, et­tä minä nou­sen oman Isä­ni ja tei­dän Isän­ne luo, oman Ju­ma­la­ni ja tei­dän Ju­ma­lan­ne luo.” Mag­da­lan Ma­ria rien­si ope­tus­las­ten luo ja il­moit­ti: ”Minä olen näh­nyt Her­ran!” Sit­ten hän ker­toi, mitä Her­ra oli hä­nel­le sa­no­nut.

29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys