Lii­sa Ven­ga­sa­ho

Mik­ke­li

Pa­pin työ al­koi kut­sua syk­syl­lä, min­kä jäl­keen oma paik­ka löy­tyi no­pe­as­ti Lap­peen­ran­nas­ta.

Ak­sel Ala­kärp­pä sai pap­pis­vih­ki­myk­sen­sä Mik­ke­lin pi­tä­jän­kir­kos­sa 25. tam­mi­kuu­ta. Nyt hän toi­mii seu­ra­kun­ta­pas­to­ri­na Lap­peen seu­ra­kun­nas­sa. Työt hän aloit­ti te­o­lo­gi­na jo tam­mi­kuun alus­sa.

Per­he muut­ti Lap­peen­ran­taan Hel­sin­gis­tä, jos­sa Ala­kärp­pä opis­ke­li te­o­lo­gi­an mais­te­rik­si. Opis­ke­lu­ai­ka­na kut­su­mus pa­pin työ­hön ei ol­lut sel­viö, mut­ta vii­me syk­sy­nä asia al­koi kir­kas­tua.

– Kat­soin aluk­si mui­ta töi­tä, mitä te­o­lo­gi­na voi­si teh­dä. Mitä enem­män kat­soin, sitä vah­vem­min pap­peus nou­si aja­tuk­siin ta­ka­va­sem­mal­ta.

Puut­tu­va pala on löy­ty­nyt

Ala­kärp­pä huo­ma­si opis­ke­lu­ai­ka­naan, et­tä sai­raa­la­pas­to­rin työ voi­si ol­la hä­nel­le luon­te­va teh­tä­vä. Hän kävi opin­to­jen ai­ka­na psy­ko­te­ra­peut­ti­kou­lu­tuk­sen edel­lyt­tä­mät li­sä­o­pin­not, ja aja­tus seu­ra­kun­ta­pas­to­rin työs­tä tun­tui tuol­loin kau­kai­sel­ta.

Ala­kärp­pä oli aloit­ta­nut te­o­lo­gi­an opin­ton­sa “hen­gen tu­les­sa” pa­ran­nuk­sen ar­mon saa­mi­sen jäl­keen vuon­na 2017. Tuol­loin pa­pin työ tun­tui ai­no­al­ta mah­dol­li­sel­ta teh­tä­väl­tä.

– Sitä voi­si ku­va­ta mie­li­ku­val­la kynt­ti­läs­tä, jo­hon pu­hal­le­taan kaa­sua. Kynt­ti­län liek­ki on sil­loin iso. Kun kaa­su lop­puu, se on­kin vain ta­val­li­nen kynt­ti­lä. Nyt syk­syl­lä al­koi tun­tua, et­tä kynt­ti­län liek­ki riit­tää kui­ten­kin pa­pin kut­su­muk­seen, vaik­ka se ei enää pit­kään ai­kaan ole ol­lut roi­hu.

Nyt pap­pi­na Ala­kär­päs­tä tun­tuu kuin puut­tu­va pala iden­ti­tee­tis­tä oli­si löy­ty­nyt.

– Koen it­se­ni nyt ko­ko­nai­sem­pa­na. Jäl­ki­kä­teen on tul­lut tun­ne, et­tä sit­ten­kin mi­nul­la oli sel­keä kut­su­mus tul­la pa­pik­si.

Tär­keim­män ää­rel­lä

Paik­ka Lap­peen­ran­nas­ta löy­tyi toi­sen sa­mas­sa seu­ra­kun­nas­sa toi­mi­van pa­pin kaut­ta. Vir­ka si­säl­tää ai­kuis­työn pa­pin teh­tä­vien li­säk­si lä­he­tys­työ­a­si­an­tun­ti­jan roo­lin.

Pa­pin työs­sä ei ole työ­ai­kaa, jo­ten aloit­te­le­van pa­pin on ope­tel­ta­va ra­jaa­maan työn­sä it­se.

– Kaik­ki on uut­ta. Mie­ti­tyt­tää esi­mer­kik­si toi­mi­tuk­set: mi­ten löy­dän luon­te­vuu­den teh­dä nii­tä? Pu­hei­den val­mis­te­lu stres­saa eni­ten.

Toi­saal­ta työs­sä in­nos­taa tär­keim­män asi­an ää­rel­lä ole­mi­nen ja sii­tä pu­hu­mi­nen.

– Kun kut­su­mus on kir­kas­tu­nut, on kut­su­mus saar­naa­mi­seen – tai ru­kous, et­tä saar­nan kaut­ta jol­le­kin voi­si kir­kas­tua us­ko. Sa­mal­la sii­nä on ai­nai­nen pa­ra­dok­si: se on ras­kas­ta, mut­ta sa­mal­la mer­ki­tyk­sel­lis­tä.