Kirkonpenkissä kolmevuotias Elvi Lamminmäki. Taustalla Eeva Holmi, joka muisteli juhlassa Rauhanyhdistyksen vaiheita.

Ulla Autio

He­le­na Vä­hä­söy­rin­ki

Hai­luo­to

Elä­vä us­ko saa­pui Hai­luo­toon tuon­ti­ta­va­ra­na 90 vuot­ta sit­ten ja sai suo­jak­seen yh­dis­tyk­sen, mitä juh­lit­tiin Hai­luo­don kir­kos­sa pie­nen yh­tei­sön kes­ken.

Hai­luo­don rau­ha­nyh­dis­tyk­sen 90-vuo­tis­juh­laa vie­tet­tiin 9. elo­kuu­ta Hai­luo­don kir­kos­sa. Juh­las­sa Ee­va Hol­mi ker­toi rau­ha­nyh­dis­tyk­sen vai­heis­ta saa­rel­la. Seu­ra­pu­heen pi­ti­vät Juha-Pek­ka Syr­jä­lä ja Pau­li Sep­pä­nen.

Vir­si luo sil­lan his­to­ri­aan

Juh­lan avaus­lau­lu­na lau­let­tiin Gus­taf Skin­na­rin (1835–1916) sa­noit­ta­ma Kir­kas­ta oi Kris­tus meil­le (VK 301). Lau­lu on tun­ne­tuin Skin­na­rin sa­noit­ta­mis­ta lau­luis­ta, ja sitä lau­le­taan usein Hai­luo­don seu­rois­sa. Gus­taf Skin­na­ri oli Hai­luo­dos­ta läh­töi­sin ole­va me­ri­mies, lo­hi­kaup­pi­as ja seu­ra­pu­hu­ja.

Skin­na­rin lau­luis­sa on sa­not­tu syk­ki­vän les­ta­di­o­lai­sen al­ku­he­rä­tyk­sen sy­dä­nää­net. Sa­nois­sa tois­tu­vat Kris­tuk­sen ris­tin­kuo­le­ma ja so­vin­to­työ. Ker­ro­taan, et­tä kun Gus­taf Skin­na­ri tuli Hai­luo­toon pi­tä­mään seu­ro­ja, hä­net van­git­tiin Yr­jä­nän pirt­tiin vii­kok­si odot­ta­maan kruu­nun kyy­tiä. Kir­kon ko­kouk­ses­sa oli pää­tet­ty täl­lai­set seu­rat kes­keyt­tää, ja sii­hen sai pyy­tää vir­ka­val­taa avuk­si.

Juhlaa vietettiin Hailuodon kirkossa, joka on rakennettu vuonna 1972. Teräsbetonielementeistä tehdyn kotamaisen kirkon ovat suunnitelleet Irma ja Matti Aaltonen.

Helena Vähäsöyrinki

Evan­ke­liu­mi toi­mii juu­ri­nes­tee­nä

Juha-Pek­ka Syr­jä­lä pu­hui juh­las­sa sii­tä, mi­ten ok­sat tai­tet­tiin pois puus­ta ver­taus­ku­va­na us­kos­ta luo­pu­neil­le (Room. 11:17–24). Ju­ma­la on voi­mal­li­nen ok­sas­ta­maan jäl­leen uu­del­leen sen, joka tah­too pa­la­ta ar­mon yh­tey­teen.

Pu­hees­sa tuli esil­le, mitä Jee­sus sa­noo toi­saal­la: ”Minä olen vii­ni­puu, te olet­te ok­sat” (Joh. 15:5). Ok­sat py­sy­vät elos­sa, kun ovat yh­tey­des­sä puun juu­ri­nes­tee­seen. Ok­sa is­tu­te­taan puun kuo­ren al­le si­ten, et­tä se pää­see kas­va­maan. Ok­sat ei­vät kui­ten­kaan kan­na­ta juur­ta vaan päin­vas­toin.

– Tar­vit­sem­me puu­tar­hu­ria ja ru­kous­ta, tar­vit­sem­me elä­vöit­tä­vää juu­ri­nes­tet­tä, puh­dis­ta­vaa ar­mo­e­van­ke­liu­mia, Syr­jä­lä to­te­si.

Hailuodon kirkosta löytyy saaren vanhasta 1600-luvulla rakennetusta ja vuonna 1968 tulipalossa tuhoutuneesta kirkosta pelastettu saarnatuoli.

Helena Vähäsöyrinki

Ris­ti on osa us­ko­mis­ta

Pau­li Sep­pä­nen kir­kas­ti Jee­suk­sen seu­raa­jien ole­mus­ta (Matt.16: 24–28) ja sitä, et­tä us­ko­mi­nen on myös “it­sen­sä kiel­tä­mis­tä”.

– Mi­kään asia ei saa meil­le tul­la niin tär­ke­äk­si, et­tem­me voi­si seu­ra­ta Jee­sus­ta ope­tus­lap­si­na, Sep­pä­nen to­te­si.

Pu­hu­ja muis­tut­ti, et­tä jo­kai­nen us­ko­va on sa­mal­la myös ris­tin kan­ta­ja riip­pu­mat­ta va­ral­li­suu­des­ta, iäs­tä, su­ku­puo­les­ta tai per­heen koos­ta.

Juh­las­sa kävi il­mi, et­tä Ju­ma­la on siu­nan­nut me­ren kes­kel­lä ole­vaa pien­tä us­ko­vien yh­tei­söä. Kym­me­nen vuo­den ku­lut­tua juh­li­taan Rau­ha­nyh­dis­tyk­sen sa­taa vuot­ta, jos Luo­ja suo.