JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Uutiset

"Halu uskoa vahvistui" – Terveisiä riparilta

Uutiset
14.7.2022 10.05

Juttua muokattu:

14.7. 10:28
2022071410285920220714100500

Teks­ti: Heli Säk­ki­nen

Ku­vat: Haas­ta­tel­ta­vil­ta

Rip­pi­lei­ri­läi­set sai­vat lei­ril­tä us­kon vah­vis­tus­ta ja uu­sia ka­ve­rei­ta, myös hen­ki­lö­kun­nan jä­se­net vah­vis­tui­vat omas­sa us­kos­saan. Lei­rin pap­pia pu­hut­te­li isos­ten tai­to koh­da­ta rip­pi­kou­lu­nuo­ret rak­kau­del­la.

Hei­nä­kuun en­sim­mäi­nen viik­ko Sii­ka­tör­män lei­ri­kes­kuk­ses­sa. 51 lei­ri­läis­tä: 21 tyt­töä ja 30 poi­kaa ja li­säk­si hen­ki­lö­kun­ta. Ky­sees­sä oli ST 6, yk­si tä­män ke­sän vii­des­tä­kym­me­nes­tä­kol­mes­ta SRK:n jär­jes­tä­mäs­tä rip­pi­kou­lu­lei­ris­tä.

Lei­ri­viik­ko päät­tyi kon­fir­maa­ti­oon Sii­ka­jo­en kir­kos­sa sun­nun­tai­na 10.7. Ta­val­li­ses­ta poi­ke­ten kon­fir­maa­tio pi­det­tiin lau­an­tain si­jaan sun­nun­tai­na, kos­ka lei­ri al­koi Su­vi­seu­rois­ta joh­tu­en päi­vää nor­maa­lia myö­hem­min, vas­ta maa­nan­tai­na.

Mu­ka­vat ja hy­vät opet­ta­jat

Uta­jär­vi­nen Veik­ko Pert­tu­nen odot­ti lä­hes­ty­vää rip­pi­lei­ri­ään pie­nel­lä jän­ni­tyk­sel­lä. Lei­ril­le läh­ties­sä ei kui­ten­kaan enää jän­nit­tä­nyt, ja sin­ne oli mu­ka­va läh­teä. Lei­ri­viik­ko ku­lui hä­nes­tä no­pe­as­ti.

– Tun­tui, et­tä viik­ko oli men­nyt hie­man tur­han­kin no­pe­as­ti, mut­ta toi­sek­seen, oli­han siel­tä jo ihan kiva pääs­tä ko­tiin viet­tä­mään ta­val­lis­ta ar­kea.

Rip­pi­lei­ris­tä jäi Pert­tu­sel­le tosi hy­vät muis­tot.

– Siel­lä oli tosi mu­ka­va viet­tää ai­kaa mui­den sa­ma­ni­käis­ten us­ko­vais­ten nuor­ten kans­sa ja tu­tus­tua uu­siin ih­mi­siin. Sii­o­nin lau­lu­jen ja vir­sien lau­la­mi­nen mui­den kans­sa oli myös mu­ka­vaa. Op­pi­tun­neil­ta jäi mie­leen ai­na­kin mu­ka­vat ja hy­vät opet­ta­jat.

– Lei­rin il­ma­pii­ri oli mie­les­tä­ni tosi hyvä noin ylei­ses­ti ot­ta­en. Siel­lä oli hyvä ol­la, ku­kaan ei ai­na­kaan kiu­san­nut, Pert­tu­nen ker­too ja to­te­aa, et­tä va­paa-ai­kaa­kin oli so­pi­vas­ti.

– Va­paa-ajal­la jut­te­lim­me, pe­la­sim­me lau­ta­pe­le­jä ja ul­ko­na ul­ko­pe­le­jä. Lei­ril­lä kes­kus­tel­tiin us­kon asi­ois­ta ja muis­ta tär­keis­tä asi­ois­ta.

ST 6:n lei­ri­läi­set ää­nes­ti­vät rip­pi­lau­luk­seen Sii­o­nin lau­lun 296 On mul­la on­nen päi­vä. Lei­ri­läi­set sai­vat eh­dot­taa lau­lu­ja, jot­ka kaik­ki en­sin lau­let­tiin ja sit­ten ää­nes­tet­tiin omaa suo­sik­kia. Va­lit­tu lau­lu oli myös Pert­tu­sen mie­les­tä kau­nis lau­lu, ja hän ää­nes­ti sitä.

Rip­pi­lei­ril­lä ja sen ope­tuk­sel­la on Veik­ko Pert­tu­sel­le hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti suu­ri mer­ki­tys.

– Rip­pi­lei­ri oli mi­nul­le oma­koh­tais­ta us­koa vah­vis­ta­va, ikään kuin loma ta­val­li­ses­ta ar­jes­ta. Kon­fir­maa­ti­on koin tär­ke­ä­nä ti­lai­suu­te­na ja koen sen on­nis­tu­neen hy­vin.

Kai­kes­ta us­koon liit­ty­väs­tä pys­tyi ky­sy­mään

Li­min­ka­lais­ta Pih­la Hin­tik­kaa mie­ti­tyt­ti etu­kä­teen, mi­ten jak­saa put­keen Su­vi­seu­rat ja ri­pa­rin.

– Se, et­tä lei­ri al­koi heti Su­vi­seu­ro­jen jäl­keen, tun­tui vä­hän ou­dol­ta. Myös se vä­hän har­mit­ti, et­tei ke­ren­nyt ol­la Su­vi­seu­rois­sa lop­puun as­ti. Lo­pul­ta se toi­mi kui­ten­kin ihan hy­vin. Läh­din ri­pa­ril­le odot­ta­vil­la ja hy­vil­lä mie­lin. Odo­tin pal­jon uu­sia ka­ve­rei­ta.

Lei­ri oli Hin­ti­kan mie­les­tä to­del­la mu­ka­va.

– Sain pal­jon uu­sia ka­ve­rei­ta, ja halu us­koa vah­vis­tui. Eri­tyi­ses­ti mie­leen on jää­nyt ri­pa­ril­la lau­la­mi­nen, yli­pää­tään yh­des­sä­o­lo ja yh­des­sä te­ke­mi­nen. Lei­ril­lä ju­tel­tiin tosi laa­jas­ti kai­kes­ta. Mikä iki­nä us­koon liit­ty­en mie­ti­tyt­ti, sii­tä pys­tyi ky­sy­mään ja sai laa­jan vas­tauk­sen.

Vaik­ka va­paa-ai­kaa oli ai­ka pal­jon, Hin­ti­kas­ta vä­lil­lä tun­tui, et­tä sitä oli­si voi­nut ol­la vie­lä enem­män. Va­paal­la ei oi­kein ke­ren­nyt teh­dä kaik­kea, mitä oli­si ha­lun­nut.

– Kon­fir­maa­tio oli etu­kä­teen ai­ka jän­nit­tä­vä aja­tus, var­sin­kin eh­tool­li­sel­la käyn­ti en­sim­mäis­tä ker­taa, Pih­la Hin­tik­ka ker­too.

– Vaik­ka it­se kon­fir­maa­ti­os­sa­kin jän­nit­ti, meni se kui­ten­kin hy­vin ja eh­tool­li­nen myös.

Rip­pi­lei­rin mer­ki­tyk­sen Hin­tik­ka ki­teyt­tää kah­teen asi­aan: us­ko­vais­ten ys­tä­vien saa­mi­nen ja us­kon vah­vis­tu­mi­nen.

– Ri­pa­ril­ta läh­din hy­vil­lä, mut­ta myös hai­keil­la mie­lin. Oli­sin voi­nut jää­dä vie­lä het­kek­si. Ih­mi­set lei­ril­lä oli­vat niin mu­ka­via, et­tä siel­tä ei oli­si ha­lun­nut läh­teä pois, kun tie­si, et­tei suu­rin­ta osaa näe enää niin usein.

Eri­lai­suus oli rik­kaus ja voi­ma­va­ra

En­sim­mäis­tä ker­taa rip­pi­kou­lui­so­se­na ol­leen ou­lu­lai­sen Ilk­ka Vi­he­län mie­leen jäi eri­tyi­ses­ti se, mi­ten eri­lai­sia nuo­ria lei­ril­lä oli.

– Se oli koko lei­rin kan­nal­ta val­ta­va rik­kaus ja osal­taan voi­ma­va­ra. Op­pi­tun­neil­ta jäi mie­leen opet­ta­jien hyvä ja mie­len­kiin­toi­nen ope­tus­tyy­li.

Lei­rin il­ma­pii­ri oli iso­vel­jen mie­les­tä le­vol­li­nen ja po­si­tii­vi­nen.

– Toki ei tie­ten­kään täy­del­li­nen, mut­ta us­kon et­tä kai­kil­le lei­ril­lä ol­leil­le jäi sii­tä po­si­tii­vi­nen muis­to. Lei­ril­lä kes­kus­tel­tiin hy­vin mo­nis­ta asi­ois­ta ai­na us­kon ydin­ky­sy­myk­sis­tä op­ti­maa­li­seen su­kan vä­riin. Vä­lil­lä pu­hee­nai­heet ja sävy saat­toi­vat läh­teä lau­kal­le, mut­ta pää­o­sin hom­ma py­syi asi­al­li­se­na.

Va­paa-ajal­la lei­ril­lä pe­lat­tiin spi­keä ja len­to­pal­loa pal­jon, kos­ka uu­del­la puo­lel­la ei ole omaa lii­kun­ta­sa­lia ja Vi­he­län mu­kaan len­to­pal­lo oli tä­ten ai­noa kun­non vaih­to­eh­to.

– Va­paa-ajal­la oli myös pal­jon ren­nos­ti ole­mis­ta ja ju­tus­te­lua.

Kos­ka mo­net lei­ri­läi­sis­tä ja hen­ki­lö­kun­nas­ta tu­li­vat lei­ril­le suo­raan Su­vi­seu­rois­ta, iso­vel­jes­tä tun­tui, et­tä lei­rin lo­pus­sa hen­ki­set voi­ma­va­rat al­koi­vat ole­maan lop­pu­maan päin, kos­ka ei ol­lut nol­laus­tau­koa vä­lis­sä".

– Kui­ten­kin oli mu­ka­vaa tul­la suo­raan Su­vi­seu­rois­ta rip­pi­lei­ril­le, hän li­sää.

Kon­fir­maa­tio oli myös iso­sel­le kos­ket­ta­va ja tär­keä ti­lai­suus.

– Yli­pää­tään rip­pi­kou­lun ope­tus on tosi tär­ke­ää, ja sain hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti­kin vah­vis­tus­ta us­koo­ni.

"Sy­dän­tä­ni läm­mit­ti kat­soa ja aja­tel­la jo­kais­ta rip­pi­kou­lu­lais­ta"

Rip­pi­lei­rin pap­pi Mik­ko Kin­nu­nen ker­too, et­tä hä­nes­tä tun­tui eri­tyi­sen hy­väl­tä läh­teä lei­ril­le heti Su­vi­seu­ro­jen jäl­keen.

– Mut­ta se vä­hän har­mit­ti, kun jou­tui läh­te­mään Su­vi­seu­rois­ta jo sun­nun­tai­na, hän to­te­aa.

Rip­pi­kou­lun aluk­si oli ko­di­nil­ta, jos­sa pi­det­tiin alus­tus ai­hees­ta Sy­dä­men us­ko. Alus­tuk­sen jäl­keen oli kes­kus­te­lu. Van­hem­mat roh­kai­si­vat rip­pi­kou­lu­lai­sia ole­maan avoi­mia ja ky­se­le­mään hei­tä as­kar­rut­ta­via asi­oi­ta rip­pi­kou­lun ai­ka­na. Myös se tun­tui pa­pis­ta hy­väl­tä.

Lei­rin ai­ka­na kes­kus­tel­tiin esi­mer­kik­si sii­tä, kuin­ka sy­dä­men us­ko on suu­ri lah­ja ja sitä tar­vit­see hoi­taa Ju­ma­lan sa­nal­la ja evan­ke­liu­mil­la. Us­ko ei ole kiin­ni tun­te­mi­sis­ta, vaan saa va­paas­ti us­koa sel­lai­se­na kuin it­sen­sä löy­tää.

– Myös an­teek­si­an­ta­muk­sen mer­ki­tyk­ses­tä kes­kus­tel­tiin, Kin­nu­nen ker­too.

– On tär­keä an­taa ja pyy­tää sy­dä­mes­tään an­teek­si. Syn­nit saa us­koa an­teek­si myös ylei­ses­ti saar­na­tus­ta evan­ke­liu­mis­ta. An­teek­si­an­net­tu­ja rik­ko­muk­sia ja syn­te­jä ei enää ole, ei­kä nii­tä muis­tel­la. Vaik­ka ar­mo­e­van­ke­liu­mi pois­taa syn­nit ja te­kee va­paak­si, us­ko­vai­nen ha­lu­aa kui­ten­kin sel­vit­tää rik­ko­muk­set nii­den kans­sa, joi­ta on lou­kan­nut. Ja jos on toi­mi­nut maal­li­sen lain vas­tai­ses­ti, sii­tä ha­lu­aa kan­taa sen ran­gais­tuk­sen, mitä laki mää­rää, hän avaa rip­pi­kou­lu­lais­ten kans­sa käy­ty­jä kes­kus­te­lu­ja.

Sii­ka­jo­ki­nen on ol­lut myös ai­em­min rip­pi­lei­reil­lä opet­ta­ja­na, mut­ta pap­pi­na ko­ke­mus oli en­sim­mäi­nen.

– Mie­lee­ni nou­see sama ko­ke­mus kuin ai­kai­sem­mil­ta­kin rip­pi­lei­reil­tä, jois­sa olen saa­nut ol­la mu­ka­na: voi­ma­kas yh­teen­kuu­lu­vuu­den ja yh­teis­työn ko­ke­mi­nen hen­ki­lö­kun­nan kes­ken. Jo­kai­sel­la hen­ki­lö­kun­nan jä­se­nel­lä on oma tär­keä roo­li ja mer­ki­tys. On pu­hut­te­le­vaa näh­dä ja ko­kea isos­ten ja muun hen­ki­lö­kun­nan sy­dä­mes­tä nou­se­va halu toi­mia rip­pi­kou­lu­lais­ten par­haak­si.

Eri­tyi­ses­ti Kin­nu­nen iloit­si isos­ten lah­jois­ta lä­hes­tyä rip­pi­kou­lu­nuo­ria.

– On erit­täin pu­hut­te­le­vaa, kuin­ka he rak­kaas­ti oh­jai­le­vat eri­lai­sia nuo­ria. Iso­sen työ on val­ta­van tär­ke­ää ja ar­vo­kas­ta Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työ­tä. Ha­lu­ai­sin­kin kan­nus­taa us­ko­vai­sia nuo­ria iso­sen teh­tä­viin: kan­nat­taa läh­teä mu­kaan. Ko­ke­muk­se­ni on, et­tä ri­pa­ri­työs­tä, sa­moin kuin muus­ta­kin Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työs­tä, saa pal­jon enem­män kuin it­se pys­tyy an­ta­maan.

Kin­nu­nen ker­too, mi­ten lei­rin aluk­si tun­tui hie­man haas­ta­val­ta saa­da luo­tua hyvä ja kaik­kia kun­ni­oit­ta­va il­ma­pii­ri:

– Jou­duim­me käy­mään muu­ta­mia kes­kus­te­lu­ja muun mu­as­sa yh­teis­ten pe­li­sään­tö­jen nou­dat­ta­mi­seen ja toi­sen ih­mi­sen kun­ni­oit­ta­mi­seen liit­ty­vis­sä asi­ois­sa. Koen kes­kus­te­lu­jen ol­leen siu­nauk­sek­si koko lei­ril­le. Mel­ko pian lei­ri­läis­ten ja hen­ki­lö­kun­nan kes­ken muo­dos­tui avoin ja hyvä il­ma­pii­ri.

Pap­pi koki rip­pi­kou­lu­lais­ten pi­tä­neen ope­tus­ta tär­ke­ä­nä.

– Tun­tui hy­väl­tä, kun vilk­kaim­mat­kin rip­pi­kou­lu­lai­set enim­mäk­seen jak­soi­vat kes­kit­tyä ja kuun­nel­la op­pi­tun­neil­la.

Mik­ko Kin­nu­nen oli en­sim­mäis­tä ker­taa pap­pi­na aset­ta­mas­sa eh­tool­li­sen ja toi­mit­ta­mas­sa kon­fir­maa­ti­o­mes­sun.

– Koin Py­hän läs­nä­o­lon sii­nä het­kes­sä, hän ker­too.

– Sy­dän­tä­ni läm­mit­ti kat­soa ja aja­tel­la jo­kais­ta rip­pi­kou­lu­lais­ta. Hei­dän us­kos­ta sain it­se­kin vah­vis­tus­ta. Oli tur­val­li­nen olo pal­vel­la hei­tä ja kool­la ole­vaa seu­ra­kun­taa.

Kin­nu­nen nos­taa esiin yh­den hän­tä kon­fir­maa­ti­o­ti­lai­suu­den jäl­keen pu­hu­tel­leen ti­lan­teen:

– Ri­pa­ri­lai­set ja iso­set muo­dos­ti­vat kir­kon pi­hal­le rin­gin ja lau­loi­vat Sii­o­nin lau­lun Ju­ma­lan rau­haan jäl­leen. Lo­puk­si kaik­ki hy­väs­te­li­vät toi­sen­sa Ju­ma­lan rau­hal­la.


ST 6 -rip­pi­lei­rin lei­ri­oh­jaa­ja Pert­ti Kuha Tyr­nä­väl­tä ker­too Päi­vä­mie­hen verk­ko­leh­den vie­rasb­lo­gis­sa omia ko­ke­muk­si­aan tuol­ta ri­pa­ril­ta. Löy­dät Ku­han blo­gi­teks­tin tääl­tä.

16.8.2022

Joka heikkoa sortaa, herjaa hänen Luojaansa, joka Luojaa kunnioittaa, armahtaa köyhää. Sananl. 14:31

Viikon kysymys