Teksti: Heli Säkkinen
Kuvat: Haastateltavilta
Rippileiriläiset saivat leiriltä uskon vahvistusta ja uusia kavereita, myös henkilökunnan jäsenet vahvistuivat omassa uskossaan. Leirin pappia puhutteli isosten taito kohdata rippikoulunuoret rakkaudella.
Heinäkuun ensimmäinen viikko Siikatörmän leirikeskuksessa. 51 leiriläistä: 21 tyttöä ja 30 poikaa ja lisäksi henkilökunta. Kyseessä oli ST 6, yksi tämän kesän viidestäkymmenestäkolmesta SRK:n järjestämästä rippikoululeiristä.
Leiriviikko päättyi konfirmaatioon Siikajoen kirkossa sunnuntaina 10.7. Tavallisesta poiketen konfirmaatio pidettiin lauantain sijaan sunnuntaina, koska leiri alkoi Suviseuroista johtuen päivää normaalia myöhemmin, vasta maanantaina.
Mukavat ja hyvät opettajat
Utajärvinen Veikko Perttunen odotti lähestyvää rippileiriään pienellä jännityksellä. Leirille lähtiessä ei kuitenkaan enää jännittänyt, ja sinne oli mukava lähteä. Leiriviikko kului hänestä nopeasti.
– Tuntui, että viikko oli mennyt hieman turhankin nopeasti, mutta toisekseen, olihan sieltä jo ihan kiva päästä kotiin viettämään tavallista arkea.
Rippileiristä jäi Perttuselle tosi hyvät muistot.
– Siellä oli tosi mukava viettää aikaa muiden samanikäisten uskovaisten nuorten kanssa ja tutustua uusiin ihmisiin. Siionin laulujen ja virsien laulaminen muiden kanssa oli myös mukavaa. Oppitunneilta jäi mieleen ainakin mukavat ja hyvät opettajat.
– Leirin ilmapiiri oli mielestäni tosi hyvä noin yleisesti ottaen. Siellä oli hyvä olla, kukaan ei ainakaan kiusannut, Perttunen kertoo ja toteaa, että vapaa-aikaakin oli sopivasti.
– Vapaa-ajalla juttelimme, pelasimme lautapelejä ja ulkona ulkopelejä. Leirillä keskusteltiin uskon asioista ja muista tärkeistä asioista.
ST 6:n leiriläiset äänestivät rippilaulukseen Siionin laulun 296 On mulla onnen päivä. Leiriläiset saivat ehdottaa lauluja, jotka kaikki ensin laulettiin ja sitten äänestettiin omaa suosikkia. Valittu laulu oli myös Perttusen mielestä kaunis laulu, ja hän äänesti sitä.
Rippileirillä ja sen opetuksella on Veikko Perttuselle henkilökohtaisesti suuri merkitys.
– Rippileiri oli minulle omakohtaista uskoa vahvistava, ikään kuin loma tavallisesta arjesta. Konfirmaation koin tärkeänä tilaisuutena ja koen sen onnistuneen hyvin.
Kaikesta uskoon liittyvästä pystyi kysymään
Liminkalaista Pihla Hintikkaa mietitytti etukäteen, miten jaksaa putkeen Suviseurat ja riparin.
– Se, että leiri alkoi heti Suviseurojen jälkeen, tuntui vähän oudolta. Myös se vähän harmitti, ettei kerennyt olla Suviseuroissa loppuun asti. Lopulta se toimi kuitenkin ihan hyvin. Lähdin riparille odottavilla ja hyvillä mielin. Odotin paljon uusia kavereita.
Leiri oli Hintikan mielestä todella mukava.
– Sain paljon uusia kavereita, ja halu uskoa vahvistui. Erityisesti mieleen on jäänyt riparilla laulaminen, ylipäätään yhdessäolo ja yhdessä tekeminen. Leirillä juteltiin tosi laajasti kaikesta. Mikä ikinä uskoon liittyen mietitytti, siitä pystyi kysymään ja sai laajan vastauksen.
Vaikka vapaa-aikaa oli aika paljon, Hintikasta välillä tuntui, että sitä olisi voinut olla vielä enemmän. Vapaalla ei oikein kerennyt tehdä kaikkea, mitä olisi halunnut.
– Konfirmaatio oli etukäteen aika jännittävä ajatus, varsinkin ehtoollisella käynti ensimmäistä kertaa, Pihla Hintikka kertoo.
– Vaikka itse konfirmaatiossakin jännitti, meni se kuitenkin hyvin ja ehtoollinen myös.
Rippileirin merkityksen Hintikka kiteyttää kahteen asiaan: uskovaisten ystävien saaminen ja uskon vahvistuminen.
– Riparilta lähdin hyvillä, mutta myös haikeilla mielin. Olisin voinut jäädä vielä hetkeksi. Ihmiset leirillä olivat niin mukavia, että sieltä ei olisi halunnut lähteä pois, kun tiesi, ettei suurinta osaa näe enää niin usein.
Erilaisuus oli rikkaus ja voimavara
Ensimmäistä kertaa rippikouluisosena olleen oululaisen Ilkka Vihelän mieleen jäi erityisesti se, miten erilaisia nuoria leirillä oli.
– Se oli koko leirin kannalta valtava rikkaus ja osaltaan voimavara. Oppitunneilta jäi mieleen opettajien hyvä ja mielenkiintoinen opetustyyli.
Leirin ilmapiiri oli isoveljen mielestä levollinen ja positiivinen.
– Toki ei tietenkään täydellinen, mutta uskon että kaikille leirillä olleille jäi siitä positiivinen muisto. Leirillä keskusteltiin hyvin monista asioista aina uskon ydinkysymyksistä optimaaliseen sukan väriin. Välillä puheenaiheet ja sävy saattoivat lähteä laukalle, mutta pääosin homma pysyi asiallisena.
Vapaa-ajalla leirillä pelattiin spikeä ja lentopalloa paljon, koska uudella puolella ei ole omaa liikuntasalia ja Vihelän mukaan lentopallo oli täten ainoa kunnon vaihtoehto.
– Vapaa-ajalla oli myös paljon rennosti olemista ja jutustelua.
Koska monet leiriläisistä ja henkilökunnasta tulivat leirille suoraan Suviseuroista, isoveljestä tuntui, että leirin lopussa henkiset voimavarat alkoivat olemaan loppumaan päin, koska ei ollut nollaustaukoa välissä".
– Kuitenkin oli mukavaa tulla suoraan Suviseuroista rippileirille, hän lisää.
Konfirmaatio oli myös isoselle koskettava ja tärkeä tilaisuus.
– Ylipäätään rippikoulun opetus on tosi tärkeää, ja sain henkilökohtaisestikin vahvistusta uskooni.
"Sydäntäni lämmitti katsoa ja ajatella jokaista rippikoululaista"
Rippileirin pappi Mikko Kinnunen kertoo, että hänestä tuntui erityisen hyvältä lähteä leirille heti Suviseurojen jälkeen.
– Mutta se vähän harmitti, kun joutui lähtemään Suviseuroista jo sunnuntaina, hän toteaa.
Rippikoulun aluksi oli kodinilta, jossa pidettiin alustus aiheesta Sydämen usko. Alustuksen jälkeen oli keskustelu. Vanhemmat rohkaisivat rippikoululaisia olemaan avoimia ja kyselemään heitä askarruttavia asioita rippikoulun aikana. Myös se tuntui papista hyvältä.
Leirin aikana keskusteltiin esimerkiksi siitä, kuinka sydämen usko on suuri lahja ja sitä tarvitsee hoitaa Jumalan sanalla ja evankeliumilla. Usko ei ole kiinni tuntemisista, vaan saa vapaasti uskoa sellaisena kuin itsensä löytää.
– Myös anteeksiantamuksen merkityksestä keskusteltiin, Kinnunen kertoo.
– On tärkeä antaa ja pyytää sydämestään anteeksi. Synnit saa uskoa anteeksi myös yleisesti saarnatusta evankeliumista. Anteeksiannettuja rikkomuksia ja syntejä ei enää ole, eikä niitä muistella. Vaikka armoevankeliumi poistaa synnit ja tekee vapaaksi, uskovainen haluaa kuitenkin selvittää rikkomukset niiden kanssa, joita on loukannut. Ja jos on toiminut maallisen lain vastaisesti, siitä haluaa kantaa sen rangaistuksen, mitä laki määrää, hän avaa rippikoululaisten kanssa käytyjä keskusteluja.
Siikajokinen on ollut myös aiemmin rippileireillä opettajana, mutta pappina kokemus oli ensimmäinen.
– Mieleeni nousee sama kokemus kuin aikaisemmiltakin rippileireiltä, joissa olen saanut olla mukana: voimakas yhteenkuuluvuuden ja yhteistyön kokeminen henkilökunnan kesken. Jokaisella henkilökunnan jäsenellä on oma tärkeä rooli ja merkitys. On puhuttelevaa nähdä ja kokea isosten ja muun henkilökunnan sydämestä nouseva halu toimia rippikoululaisten parhaaksi.
Erityisesti Kinnunen iloitsi isosten lahjoista lähestyä rippikoulunuoria.
– On erittäin puhuttelevaa, kuinka he rakkaasti ohjailevat erilaisia nuoria. Isosen työ on valtavan tärkeää ja arvokasta Jumalan valtakunnan työtä. Haluaisinkin kannustaa uskovaisia nuoria isosen tehtäviin: kannattaa lähteä mukaan. Kokemukseni on, että riparityöstä, samoin kuin muustakin Jumalan valtakunnan työstä, saa paljon enemmän kuin itse pystyy antamaan.
Kinnunen kertoo, miten leirin aluksi tuntui hieman haastavalta saada luotua hyvä ja kaikkia kunnioittava ilmapiiri:
– Jouduimme käymään muutamia keskusteluja muun muassa yhteisten pelisääntöjen noudattamiseen ja toisen ihmisen kunnioittamiseen liittyvissä asioissa. Koen keskustelujen olleen siunaukseksi koko leirille. Melko pian leiriläisten ja henkilökunnan kesken muodostui avoin ja hyvä ilmapiiri.
Pappi koki rippikoululaisten pitäneen opetusta tärkeänä.
– Tuntui hyvältä, kun vilkkaimmatkin rippikoululaiset enimmäkseen jaksoivat keskittyä ja kuunnella oppitunneilla.
Mikko Kinnunen oli ensimmäistä kertaa pappina asettamassa ehtoollisen ja toimittamassa konfirmaatiomessun.
– Koin Pyhän läsnäolon siinä hetkessä, hän kertoo.
– Sydäntäni lämmitti katsoa ja ajatella jokaista rippikoululaista. Heidän uskosta sain itsekin vahvistusta. Oli turvallinen olo palvella heitä ja koolla olevaa seurakuntaa.
Kinnunen nostaa esiin yhden häntä konfirmaatiotilaisuuden jälkeen puhutelleen tilanteen:
– Riparilaiset ja isoset muodostivat kirkon pihalle ringin ja lauloivat Siionin laulun Jumalan rauhaan jälleen. Lopuksi kaikki hyvästelivät toisensa Jumalan rauhalla.
ST 6 -rippileirin leiriohjaaja Pertti Kuha Tyrnävältä kertoo Päivämiehen verkkolehden vierasblogissa omia kokemuksiaan tuolta riparilta. Löydät Kuhan blogitekstin täältä.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys