Teks­ti: Heli Säk­ki­nen

Ku­vat: Haas­ta­tel­ta­vil­ta

Rip­pi­lei­ri­läi­set sai­vat lei­ril­tä us­kon vah­vis­tus­ta ja uu­sia ka­ve­rei­ta, myös hen­ki­lö­kun­nan jä­se­net vah­vis­tui­vat omas­sa us­kos­saan. Lei­rin pap­pia pu­hut­te­li isos­ten tai­to koh­da­ta rip­pi­kou­lu­nuo­ret rak­kau­del­la.

Hei­nä­kuun en­sim­mäi­nen viik­ko Sii­ka­tör­män lei­ri­kes­kuk­ses­sa. 51 lei­ri­läis­tä: 21 tyt­töä ja 30 poi­kaa ja li­säk­si hen­ki­lö­kun­ta. Ky­sees­sä oli ST 6, yk­si tä­män ke­sän vii­des­tä­kym­me­nes­tä­kol­mes­ta SRK:n jär­jes­tä­mäs­tä rip­pi­kou­lu­lei­ris­tä.

Lei­ri­viik­ko päät­tyi kon­fir­maa­ti­oon Sii­ka­jo­en kir­kos­sa sun­nun­tai­na 10.7. Ta­val­li­ses­ta poi­ke­ten kon­fir­maa­tio pi­det­tiin lau­an­tain si­jaan sun­nun­tai­na, kos­ka lei­ri al­koi Su­vi­seu­rois­ta joh­tu­en päi­vää nor­maa­lia myö­hem­min, vas­ta maa­nan­tai­na.

Mu­ka­vat ja hy­vät opet­ta­jat

Uta­jär­vi­nen Veik­ko Pert­tu­nen odot­ti lä­hes­ty­vää rip­pi­lei­ri­ään pie­nel­lä jän­ni­tyk­sel­lä. Lei­ril­le läh­ties­sä ei kui­ten­kaan enää jän­nit­tä­nyt, ja sin­ne oli mu­ka­va läh­teä. Lei­ri­viik­ko ku­lui hä­nes­tä no­pe­as­ti.

– Tun­tui, et­tä viik­ko oli men­nyt hie­man tur­han­kin no­pe­as­ti, mut­ta toi­sek­seen, oli­han siel­tä jo ihan kiva pääs­tä ko­tiin viet­tä­mään ta­val­lis­ta ar­kea.

Rip­pi­lei­ris­tä jäi Pert­tu­sel­le tosi hy­vät muis­tot.

– Siel­lä oli tosi mu­ka­va viet­tää ai­kaa mui­den sa­ma­ni­käis­ten us­ko­vais­ten nuor­ten kans­sa ja tu­tus­tua uu­siin ih­mi­siin. Sii­o­nin lau­lu­jen ja vir­sien lau­la­mi­nen mui­den kans­sa oli myös mu­ka­vaa. Op­pi­tun­neil­ta jäi mie­leen ai­na­kin mu­ka­vat ja hy­vät opet­ta­jat.

– Lei­rin il­ma­pii­ri oli mie­les­tä­ni tosi hyvä noin ylei­ses­ti ot­ta­en. Siel­lä oli hyvä ol­la, ku­kaan ei ai­na­kaan kiu­san­nut, Pert­tu­nen ker­too ja to­te­aa, et­tä va­paa-ai­kaa­kin oli so­pi­vas­ti.

– Va­paa-ajal­la jut­te­lim­me, pe­la­sim­me lau­ta­pe­le­jä ja ul­ko­na ul­ko­pe­le­jä. Lei­ril­lä kes­kus­tel­tiin us­kon asi­ois­ta ja muis­ta tär­keis­tä asi­ois­ta.

ST 6:n lei­ri­läi­set ää­nes­ti­vät rip­pi­lau­luk­seen Sii­o­nin lau­lun 296 On mul­la on­nen päi­vä. Lei­ri­läi­set sai­vat eh­dot­taa lau­lu­ja, jot­ka kaik­ki en­sin lau­let­tiin ja sit­ten ää­nes­tet­tiin omaa suo­sik­kia. Va­lit­tu lau­lu oli myös Pert­tu­sen mie­les­tä kau­nis lau­lu, ja hän ää­nes­ti sitä.

Rip­pi­lei­ril­lä ja sen ope­tuk­sel­la on Veik­ko Pert­tu­sel­le hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti suu­ri mer­ki­tys.

– Rip­pi­lei­ri oli mi­nul­le oma­koh­tais­ta us­koa vah­vis­ta­va, ikään kuin loma ta­val­li­ses­ta ar­jes­ta. Kon­fir­maa­ti­on koin tär­ke­ä­nä ti­lai­suu­te­na ja koen sen on­nis­tu­neen hy­vin.

Kai­kes­ta us­koon liit­ty­väs­tä pys­tyi ky­sy­mään

Li­min­ka­lais­ta Pih­la Hin­tik­kaa mie­ti­tyt­ti etu­kä­teen, mi­ten jak­saa put­keen Su­vi­seu­rat ja ri­pa­rin.

– Se, et­tä lei­ri al­koi heti Su­vi­seu­ro­jen jäl­keen, tun­tui vä­hän ou­dol­ta. Myös se vä­hän har­mit­ti, et­tei ke­ren­nyt ol­la Su­vi­seu­rois­sa lop­puun as­ti. Lo­pul­ta se toi­mi kui­ten­kin ihan hy­vin. Läh­din ri­pa­ril­le odot­ta­vil­la ja hy­vil­lä mie­lin. Odo­tin pal­jon uu­sia ka­ve­rei­ta.

Lei­ri oli Hin­ti­kan mie­les­tä to­del­la mu­ka­va.

– Sain pal­jon uu­sia ka­ve­rei­ta, ja halu us­koa vah­vis­tui. Eri­tyi­ses­ti mie­leen on jää­nyt ri­pa­ril­la lau­la­mi­nen, yli­pää­tään yh­des­sä­o­lo ja yh­des­sä te­ke­mi­nen. Lei­ril­lä ju­tel­tiin tosi laa­jas­ti kai­kes­ta. Mikä iki­nä us­koon liit­ty­en mie­ti­tyt­ti, sii­tä pys­tyi ky­sy­mään ja sai laa­jan vas­tauk­sen.

Vaik­ka va­paa-ai­kaa oli ai­ka pal­jon, Hin­ti­kas­ta vä­lil­lä tun­tui, et­tä sitä oli­si voi­nut ol­la vie­lä enem­män. Va­paal­la ei oi­kein ke­ren­nyt teh­dä kaik­kea, mitä oli­si ha­lun­nut.

– Kon­fir­maa­tio oli etu­kä­teen ai­ka jän­nit­tä­vä aja­tus, var­sin­kin eh­tool­li­sel­la käyn­ti en­sim­mäis­tä ker­taa, Pih­la Hin­tik­ka ker­too.

– Vaik­ka it­se kon­fir­maa­ti­os­sa­kin jän­nit­ti, meni se kui­ten­kin hy­vin ja eh­tool­li­nen myös.

Rip­pi­lei­rin mer­ki­tyk­sen Hin­tik­ka ki­teyt­tää kah­teen asi­aan: us­ko­vais­ten ys­tä­vien saa­mi­nen ja us­kon vah­vis­tu­mi­nen.

– Ri­pa­ril­ta läh­din hy­vil­lä, mut­ta myös hai­keil­la mie­lin. Oli­sin voi­nut jää­dä vie­lä het­kek­si. Ih­mi­set lei­ril­lä oli­vat niin mu­ka­via, et­tä siel­tä ei oli­si ha­lun­nut läh­teä pois, kun tie­si, et­tei suu­rin­ta osaa näe enää niin usein.

Eri­lai­suus oli rik­kaus ja voi­ma­va­ra

En­sim­mäis­tä ker­taa rip­pi­kou­lui­so­se­na ol­leen ou­lu­lai­sen Ilk­ka Vi­he­län mie­leen jäi eri­tyi­ses­ti se, mi­ten eri­lai­sia nuo­ria lei­ril­lä oli.

– Se oli koko lei­rin kan­nal­ta val­ta­va rik­kaus ja osal­taan voi­ma­va­ra. Op­pi­tun­neil­ta jäi mie­leen opet­ta­jien hyvä ja mie­len­kiin­toi­nen ope­tus­tyy­li.

Lei­rin il­ma­pii­ri oli iso­vel­jen mie­les­tä le­vol­li­nen ja po­si­tii­vi­nen.

– Toki ei tie­ten­kään täy­del­li­nen, mut­ta us­kon et­tä kai­kil­le lei­ril­lä ol­leil­le jäi sii­tä po­si­tii­vi­nen muis­to. Lei­ril­lä kes­kus­tel­tiin hy­vin mo­nis­ta asi­ois­ta ai­na us­kon ydin­ky­sy­myk­sis­tä op­ti­maa­li­seen su­kan vä­riin. Vä­lil­lä pu­hee­nai­heet ja sävy saat­toi­vat läh­teä lau­kal­le, mut­ta pää­o­sin hom­ma py­syi asi­al­li­se­na.

Va­paa-ajal­la lei­ril­lä pe­lat­tiin spi­keä ja len­to­pal­loa pal­jon, kos­ka uu­del­la puo­lel­la ei ole omaa lii­kun­ta­sa­lia ja Vi­he­län mu­kaan len­to­pal­lo oli tä­ten ai­noa kun­non vaih­to­eh­to.

– Va­paa-ajal­la oli myös pal­jon ren­nos­ti ole­mis­ta ja ju­tus­te­lua.

Kos­ka mo­net lei­ri­läi­sis­tä ja hen­ki­lö­kun­nas­ta tu­li­vat lei­ril­le suo­raan Su­vi­seu­rois­ta, iso­vel­jes­tä tun­tui, et­tä lei­rin lo­pus­sa hen­ki­set voi­ma­va­rat al­koi­vat ole­maan lop­pu­maan päin, kos­ka ei ol­lut nol­laus­tau­koa vä­lis­sä".

– Kui­ten­kin oli mu­ka­vaa tul­la suo­raan Su­vi­seu­rois­ta rip­pi­lei­ril­le, hän li­sää.

Kon­fir­maa­tio oli myös iso­sel­le kos­ket­ta­va ja tär­keä ti­lai­suus.

– Yli­pää­tään rip­pi­kou­lun ope­tus on tosi tär­ke­ää, ja sain hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti­kin vah­vis­tus­ta us­koo­ni.

"Sy­dän­tä­ni läm­mit­ti kat­soa ja aja­tel­la jo­kais­ta rip­pi­kou­lu­lais­ta"

Rip­pi­lei­rin pap­pi Mik­ko Kin­nu­nen ker­too, et­tä hä­nes­tä tun­tui eri­tyi­sen hy­väl­tä läh­teä lei­ril­le heti Su­vi­seu­ro­jen jäl­keen.

– Mut­ta se vä­hän har­mit­ti, kun jou­tui läh­te­mään Su­vi­seu­rois­ta jo sun­nun­tai­na, hän to­te­aa.

Rip­pi­kou­lun aluk­si oli ko­di­nil­ta, jos­sa pi­det­tiin alus­tus ai­hees­ta Sy­dä­men us­ko. Alus­tuk­sen jäl­keen oli kes­kus­te­lu. Van­hem­mat roh­kai­si­vat rip­pi­kou­lu­lai­sia ole­maan avoi­mia ja ky­se­le­mään hei­tä as­kar­rut­ta­via asi­oi­ta rip­pi­kou­lun ai­ka­na. Myös se tun­tui pa­pis­ta hy­väl­tä.

Lei­rin ai­ka­na kes­kus­tel­tiin esi­mer­kik­si sii­tä, kuin­ka sy­dä­men us­ko on suu­ri lah­ja ja sitä tar­vit­see hoi­taa Ju­ma­lan sa­nal­la ja evan­ke­liu­mil­la. Us­ko ei ole kiin­ni tun­te­mi­sis­ta, vaan saa va­paas­ti us­koa sel­lai­se­na kuin it­sen­sä löy­tää.

– Myös an­teek­si­an­ta­muk­sen mer­ki­tyk­ses­tä kes­kus­tel­tiin, Kin­nu­nen ker­too.

– On tär­keä an­taa ja pyy­tää sy­dä­mes­tään an­teek­si. Syn­nit saa us­koa an­teek­si myös ylei­ses­ti saar­na­tus­ta evan­ke­liu­mis­ta. An­teek­si­an­net­tu­ja rik­ko­muk­sia ja syn­te­jä ei enää ole, ei­kä nii­tä muis­tel­la. Vaik­ka ar­mo­e­van­ke­liu­mi pois­taa syn­nit ja te­kee va­paak­si, us­ko­vai­nen ha­lu­aa kui­ten­kin sel­vit­tää rik­ko­muk­set nii­den kans­sa, joi­ta on lou­kan­nut. Ja jos on toi­mi­nut maal­li­sen lain vas­tai­ses­ti, sii­tä ha­lu­aa kan­taa sen ran­gais­tuk­sen, mitä laki mää­rää, hän avaa rip­pi­kou­lu­lais­ten kans­sa käy­ty­jä kes­kus­te­lu­ja.

Sii­ka­jo­ki­nen on ol­lut myös ai­em­min rip­pi­lei­reil­lä opet­ta­ja­na, mut­ta pap­pi­na ko­ke­mus oli en­sim­mäi­nen.

– Mie­lee­ni nou­see sama ko­ke­mus kuin ai­kai­sem­mil­ta­kin rip­pi­lei­reil­tä, jois­sa olen saa­nut ol­la mu­ka­na: voi­ma­kas yh­teen­kuu­lu­vuu­den ja yh­teis­työn ko­ke­mi­nen hen­ki­lö­kun­nan kes­ken. Jo­kai­sel­la hen­ki­lö­kun­nan jä­se­nel­lä on oma tär­keä roo­li ja mer­ki­tys. On pu­hut­te­le­vaa näh­dä ja ko­kea isos­ten ja muun hen­ki­lö­kun­nan sy­dä­mes­tä nou­se­va halu toi­mia rip­pi­kou­lu­lais­ten par­haak­si.

Eri­tyi­ses­ti Kin­nu­nen iloit­si isos­ten lah­jois­ta lä­hes­tyä rip­pi­kou­lu­nuo­ria.

– On erit­täin pu­hut­te­le­vaa, kuin­ka he rak­kaas­ti oh­jai­le­vat eri­lai­sia nuo­ria. Iso­sen työ on val­ta­van tär­ke­ää ja ar­vo­kas­ta Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työ­tä. Ha­lu­ai­sin­kin kan­nus­taa us­ko­vai­sia nuo­ria iso­sen teh­tä­viin: kan­nat­taa läh­teä mu­kaan. Ko­ke­muk­se­ni on, et­tä ri­pa­ri­työs­tä, sa­moin kuin muus­ta­kin Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työs­tä, saa pal­jon enem­män kuin it­se pys­tyy an­ta­maan.

Kin­nu­nen ker­too, mi­ten lei­rin aluk­si tun­tui hie­man haas­ta­val­ta saa­da luo­tua hyvä ja kaik­kia kun­ni­oit­ta­va il­ma­pii­ri:

– Jou­duim­me käy­mään muu­ta­mia kes­kus­te­lu­ja muun mu­as­sa yh­teis­ten pe­li­sään­tö­jen nou­dat­ta­mi­seen ja toi­sen ih­mi­sen kun­ni­oit­ta­mi­seen liit­ty­vis­sä asi­ois­sa. Koen kes­kus­te­lu­jen ol­leen siu­nauk­sek­si koko lei­ril­le. Mel­ko pian lei­ri­läis­ten ja hen­ki­lö­kun­nan kes­ken muo­dos­tui avoin ja hyvä il­ma­pii­ri.

Pap­pi koki rip­pi­kou­lu­lais­ten pi­tä­neen ope­tus­ta tär­ke­ä­nä.

– Tun­tui hy­väl­tä, kun vilk­kaim­mat­kin rip­pi­kou­lu­lai­set enim­mäk­seen jak­soi­vat kes­kit­tyä ja kuun­nel­la op­pi­tun­neil­la.

Mik­ko Kin­nu­nen oli en­sim­mäis­tä ker­taa pap­pi­na aset­ta­mas­sa eh­tool­li­sen ja toi­mit­ta­mas­sa kon­fir­maa­ti­o­mes­sun.

– Koin Py­hän läs­nä­o­lon sii­nä het­kes­sä, hän ker­too.

– Sy­dän­tä­ni läm­mit­ti kat­soa ja aja­tel­la jo­kais­ta rip­pi­kou­lu­lais­ta. Hei­dän us­kos­ta sain it­se­kin vah­vis­tus­ta. Oli tur­val­li­nen olo pal­vel­la hei­tä ja kool­la ole­vaa seu­ra­kun­taa.

Kin­nu­nen nos­taa esiin yh­den hän­tä kon­fir­maa­ti­o­ti­lai­suu­den jäl­keen pu­hu­tel­leen ti­lan­teen:

– Ri­pa­ri­lai­set ja iso­set muo­dos­ti­vat kir­kon pi­hal­le rin­gin ja lau­loi­vat Sii­o­nin lau­lun Ju­ma­lan rau­haan jäl­leen. Lo­puk­si kaik­ki hy­väs­te­li­vät toi­sen­sa Ju­ma­lan rau­hal­la.

ST 6 -rip­pi­lei­rin lei­ri­oh­jaa­ja Pert­ti Kuha Tyr­nä­väl­tä ker­too Päi­vä­mie­hen verk­ko­leh­den vie­rasb­lo­gis­sa omia ko­ke­muk­si­aan tuol­ta ri­pa­ril­ta. Löy­dät Ku­han blo­gi­teks­tin tääl­tä.