Koon­nut: Päi­vi Mar­ti­kai­nen

SRK:n tä­män vuo­den vies­tin­nän tee­ma on Tu­le­vai­suus ja toi­vo. Joh­to­kun­nan jä­sen Kim­mo Puo­li­tai­pa­leen ja toi­min­nal­li­sen osas­ton joh­ta­ja Pek­ka Kai­nu­an mie­les­tä ai­he on suo­ras­taan päi­vän­polt­ta­va.

Kim­mo toi­mii Me­ri­kar­vi­al­la kun­nan­joh­ta­ja­na ja hä­nel­lä on 8 las­ta ja 13 las­ten­las­ta. Te­o­lo­gin kou­lu­tuk­sen omaa­val­la Ou­lun Yli­kii­min­gis­sä asus­ta­val­la Pe­kal­la on 11 las­ta.

Kim­mo:

Ajat­te­len vii­me vuot­ta ja tätä het­keä. Tee­ma on kyl­lä hy­vin ajan­koh­tai­nen. Nyt tar­vi­taan pu­het­ta va­loi­sam­mas­ta tu­le­vai­suu­des­ta ja myös toi­vos­ta.

Pek­ka:

Kyl­lä. Tämä pit­käk­si ve­ny­nyt poik­keuk­sel­li­nen ai­ka on var­mas­ti kuor­mit­ta­nut mo­nia. Voi ol­la huol­ta ter­vey­des­tä tai ta­lou­del­li­ses­ta ti­lan­tees­ta, yli­pää­tään tu­le­vai­suu­des­ta. Ko­ro­na-ai­ka on li­sän­nyt pal­jon myös yk­si­näi­syyt­tä. Vuo­si sit­ten em­me oli­si osan­neet ku­vi­tel­la­kaan, mikä kaik­kea tu­le­va tuo tul­les­saan.

Kim­mo:

Ih­mi­si­nä olem­me li­ki­nä­köi­siä – usein nä­em­me vain tä­män het­ken. His­to­ri­al­li­ses­sa pers­pek­tii­vis­sä voim­me näh­dä, et­tä yh­teis­kun­ta on sel­vin­nyt vie­lä pal­jon va­ka­vam­mis­ta krii­seis­tä kuin mitä esi­mer­kik­si tämä pan­de­mia on ol­lut.

Pek­ka:

Pan­de­mi­an li­säk­si mo­nen­lai­set ky­sy­myk­set ja huo­let ovat pin­nal­la ja eh­kä mo­nil­la aja­tuk­sis­sa: il­mas­ton­muu­tos, le­vot­to­muu­det, luon­non­ka­tast­ro­fit. Tee­maan liit­ty­vä raa­ma­tun­koh­ta on roh­kai­se­va: “Mi­nul­la on omat suun­ni­tel­ma­ni tei­tä var­ten, sa­noo Her­ra. Mi­nun aja­tuk­se­ni ovat rau­han ei­vät­kä tu­hon aja­tuk­sia: minä an­nan teil­le tu­le­vai­suu­den ja toi­von.” (Jer. 29:11.)

Kim­mo:

Ju­ma­lan sa­naan ja lu­pauk­siin on tur­val­lis­ta luot­taa. ”Her­ra, si­nun sa­na­si on ikui­nen. Sen luja pe­rus­ta on tai­vaas­sa. Pol­ves­ta pol­veen py­syy to­tuu­te­si.” (Ps. 119: 89–90.)

Pek­ka:

SRK:n vies­tin­nän kat­to­tee­mas­ta juon­tuu luon­te­vas­ti ajan­koh­tai­sia tee­mo­ja myös kris­til­li­syy­den eri työ­muo­toi­hin. Lei­ri­työs­sä vuo­den tee­ma­na on ”Tur­va Ju­ma­las­sa” ja esi­mer­kik­si per­he- ja di­a­ko­ni­a­työs­sä on luon­te­vaa pu­hua tur­val­li­ses­ta ko­dis­ta.

Kim­mo:

Tur­val­li­nen koti on tär­keä asia. On suu­ri lah­ja, et­tä us­ko syn­nyt­tää eri­lai­sis­sa elä­män­ti­lan­teis­sa elä­vil­le luot­ta­muk­sen Ju­ma­laan. Paa­va­li kir­joit­taa: ”Toi­von Ju­ma­la täyt­tä­köön ilol­la ja rau­hal­la tei­dät, jot­ka us­kot­te, niin et­tä teil­lä Py­hän Hen­gen voi­mas­ta oli­si run­sas toi­vo” (Room. 15:13).

Pek­ka:

Us­kon syn­nyt­tä­mä toi­vo on jo­ta­kin val­ta­van suur­ta. Saa luot­taa sii­hen, et­tä vaik­ka kaik­ki muu elä­mäs­sä pet­täi­si, niin Ju­ma­la ei hyl­kää.

Kim­mo:

Se mikä na­ker­taa toi­voa ja us­kon luot­ta­mus­ta on epä­us­kon saar­na. Eläm­me voi­mak­kaas­ti maal­lis­tu­vas­sa ajas­sa, jos­sa us­kon asi­oi­ta py­ri­tään siir­tä­mään mar­gi­naa­liin.

Pek­ka:

Paa­va­li ke­hot­taa kir­jees­sään ko­rint­to­lai­sil­le ole­maan lan­nis­tu­mat­ta us­kos­sa ja sa­nan­ju­lis­ta­mi­ses­sa. Roh­kai­se­vat ovat myös hä­nen sa­nan­sa sa­mas­sa kir­jees­sä: ”Me olem­me kai­kin ta­voin ah­taal­la mut­ta em­me um­pi­ku­jas­sa, neu­vot­to­mia mut­ta em­me toi­vot­to­mia, vai­not­tu­ja mut­ta em­me hy­lät­ty­jä, maa­han lyö­ty­jä mut­ta em­me tu­hot­tu­ja” (2. Kor. 4:8–9).

Kim­mo:

Evan­ke­liu­min voi­ma on kan­ta­nut. Olem­me ko­koon­tu­mis­ra­joi­tuk­sis­ta huo­li­mat­ta saa­neet ol­la sa­nan­kuu­los­sa. Ju­ma­la on pi­tä­nyt huol­ta lap­sis­taan ja edel­leen hän myös kut­suu ih­mi­siä si­säl­le ar­mo­val­ta­kun­taan­sa.

Pek­ka:

Näin­hän se on. Evan­ke­liu­mi on meil­lä voi­ma­na. On myös loh­dul­lis­ta, et­tä omil­la voi­mil­la ei tar­vit­se­kaan kil­voi­tel­la. Saam­me us­koa ar­mos­ta. Lä­hei­set myös tu­ke­vat, jos oma us­ko hor­juu. Lap­sis­sa nä­kyy luot­ta­mus sekä tu­le­vai­suus ja toi­vo.