Jarno Hihnala piti puheenvuoron opistoseurojen seuratunnuksen ”Rohkaiskaa ja vahvistakaa siis toinen toistanne” (1. Tess. 5:11) pohjalta.
Opistoseurojen kuvapalvelu
Jarno Hihnala piti puheenvuoron opistoseurojen seuratunnuksen ”Rohkaiskaa ja vahvistakaa siis toinen toistanne” (1. Tess. 5:11) pohjalta.
Opistoseurojen kuvapalvelu
Helmi Yrjänä
Keuruu
Jämsän opistoseurojen lauantai-illan puheenvuoro käsitteli sitä, kuinka Jumalan sana ja matkaystävät rohkaisevat uskomaan.
Puheenvuoron piti Jarno Hihnala, ja sen aiheena oli seuratunnus ”Rohkaiskaa ja vahvistakaa siis toinen toistanne” (1. Tess. 5:11). Hihnala vertasi Jumalan sanaa karttaan, joka ohjaa matkallamme kohti taivasta.
– Vaikkei vertaus ole raamatullinen, se kuvaa hyvin Jumalan sanan merkitystä. Vertauksessa verrataan kompassiin hyvää omaatuntoa, jonka uskovaisina haluamme säilyttää. Se ohjaa meitä arjen valinnoissa ja tilanteissa, jotta pysyisimme oikealla tiellä.
Hihnala kuvaili, kuinka seuroissa saa asetella sydämen kompassin kartan päälle ja varmistua, että suunta on oikea. Jos synti on saanut sotkea kompassin, evankeliumin uskominen palauttaa uskomisen ilon ja ohjaa takaisin oikealle tielle.
– Ympärillämme on yhä enemmän ajatusta, että Raamattu on auttamattomasti vanhentunut kartta nykyisessä ajassamme. On totta, että monet ulkonaisen elämän asiat ovat Raamatun kirjoittamisen ajoista muuttuneet ja kaikkiin aikamme kysymyksiin ei suoraan löydy vastausta Raamatusta. Silti Jumalan sanan maamerkit näkyvät selvänä ja ohjaavat meitä taivastiellä, totesi Hihnala.
Koettelemuksetkin ovat Jumalan siunausta
– Kiusaaja voi saada näyttämään, että usko on este ajallisen elämän siunaukselle. Saatat ehkä kysyä itseltäsi, mitä hyödyn siitä, että haluan pitää uskon ja hyvän oman tunnon enkä lähde oman tahdon tielle. Tätä opetuslapsetkin Jeesukselta kyselivät, Hihnala muisteli Matteuksen evankeliumin kohtaa (Matt. 19:27).
Raamatunkohdassa Jeesus vastasi: ”Jokainen, joka minun nimeni tähden on luopunut talostaan, veljistään tai sisaristaan, isästään, äidistään tai lapsistaan tai pelloistaan, saa satakertaisesti takaisin ja perii iankaikkisen elämän” (Matt. 19:29).
– Eikö meidän kannata tämän lupauksen edessä tänäänkin pitää kiinni uskon lahjasta ja luopua oman järjen ja turmeltuneen mielen tuomista houkutuksista. Jumalan sallimiin koettelemuksiinkin kätkeytyy pohjimmiltaan aina siunaus. Uskon lahjan omistajina saamme satakertaisen siunauksen ajalliseen elämään ja kerran iankaikkisen elämän taivaassa, muistutti Hihnala.
Uskovaisten yhteys rohkaisee uskomaan
Puheenvuoron pitäjä oli pyytänyt ystäviään kertomaan lyhyesti, mikä heitä viime aikoina oli rohkaissut uskomaan. Moni vastaajista oli kokenut merkittävänä tukena, kun oli saanut olla elämän koettelemusten kohdatessa toisten Jumalan lasten esirukousten alla.
– Vaikeissa elämäntilanteissa ja kohtaloissa koettiin tärkeäksi myös uskovaisten vertaistuen merkitys. Se, että saa jutella ja jakaa vaikeitakin asioita samoja asioita kokeneiden uskovaisten kanssa, Hihnala avasi.
Hihnalan saamissa vastauksissa uskoa vahvistavana koettiin myös Jumalan luomistyön ihmeellisyys ja suuruus.
– Erityisesti vastasyntynyt lapsi puhuttelee: ”Se miten pieni ja kuitenkin niin täydellinen hän on! Sellaisen ihmeen luominen ei vaan yksinkertaisesti voi onnistua kuin Taivaan Isältä” eräs vastaaja kuvaili. Vastaavasti koettiin tärkeäksi vanhojen uskovaisten esimerkki ja tuki: ”Minua on rohkaissut uskomaan vanhojen rakkaiden sukulaisten levollisuus kuoleman edessä”, Hihnala kertoi.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Nuortenkirja kertoo kahdeksasluokkalaisen Sallan kouluvuodesta, jonka aikana rinnakkaisluokkalainen Niko tulee pikkuhiljaa osaksi kouluarkea. Kirja käsittelee ihastumista, ystävyyttä sekä vastuullisuutta ja rehellisyyttä ihmissuhteissa.
Lämminhenkisessä lastenkirjassa kuvataan perheen vaikean tilanteen herättämiä tunteita ja pelkoja sekä niistä selviytymistä. Kirja tarkastelee lapsen näkökulmasta perheen muuttunutta elämää, joka vähitellen alkaa tuntua tutulta. Läheisten rakkaus ja uskon tuoma turva kantavat.