Ma­ti­as Haa­ra­nie­mi

Kem­pe­le

Ih­mi­sen ei tar­vit­se huo­leh­tia huo­mi­ses­ta, mut­ta omas­ta elä­mäs­tään, per­hees­tään ja toi­nen toi­ses­taan on hyvä pi­tää huol­ta.

Kem­pe­leen rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­le ko­koon­nut­tiin seu­roi­hin sun­nun­tai­na 20. syys­kuu­ta. Pai­kal­la oli run­saas­ti sa­nan­kuu­li­joi­ta, mut­ta tur­va­vä­lit oli huo­mi­oi­tu.

Pu­heen piti Rai­mo Ol­li­la Mu­hok­sel­ta. Ol­li­la pu­hui 2. Moo­sek­sen kir­jan poh­jal­ta. Teks­ti muis­tut­ti, et­tä Ju­ma­la pi­tää luo­duis­taan hy­vän huo­len.

Raimo Ollila kiitti alkurukouksessa Jumalaa: – Haluamme antaa Jumalle kiitoksen siitä, että olet johtanut elämäämme ja siunannut meitä.

Matias Haaraniemi

Elä­män vesi puh­dis­taa syn­neis­tä

Pu­hu­ja to­te­si, et­tä elä­män vesi on Raa­ma­tus­sa esil­lä use­as­sa koh­das­sa. Se on vet­tä, joka pyyh­kii kaik­ki syn­nit tun­nol­ta.

– Joka elä­vää vet­tä juo, tu­lee sen ve­den läh­teek­si, joka pulp­pu­aa elä­män läh­teel­tä. Us­ko­vai­sel­la on val­tuus saar­na­ta muil­le­kin evan­ke­liu­mi, joka puh­dis­taa syn­neis­tä.

Ajal­li­nen ruo­ka on ih­mi­sel­le vält­tä­mä­tön­tä: el­lei saa ruo­kaa, kuo­lee. Sa­mal­la lail­la käy, jos us­ko­vai­nen ei saa evan­ke­liu­min ruo­kaa, Ol­li­la ver­ta­si.

– Ku­kin saa ruo­kaa saa niin pal­jon kuin tar­vit­see, jo­kai­nen oman tar­peen­sa mu­kaan.

Kahviosta sai juotavan lisäksi pientä purtavaa.

Matias Haaraniemi

Sa­nan kuu­loon ym­pä­ri maa­pal­lon

Pu­hees­sa nou­si esiin le­po­päi­vän py­hit­tä­mi­nen.

– Us­ko­vai­se­na ha­lu­am­me py­hit­tää py­hä­päi­vän. Le­po­päi­vä­nä on hyvä rau­hoit­tua per­heen kes­ken ja muun mu­as­sa tul­la kuun­te­le­maan Ju­ma­lan sa­naa. Ju­ma­la on vii­sau­des­saan kek­si­nyt sys­tee­mit, mil­lä saa­daan sana kuu­lu­maan in­ter­ne­tin ja ra­di­on vä­li­tyk­sel­lä, Ol­li­la pu­hui.

Hän ihas­te­li, mi­ten Ju­ma­lan sa­naa voi kuun­nel­la ym­pä­ri maa­pal­loa.

Kempeleen seuratilaisuudet järjestetään sunnuntaisin kaksina yhden puheen seuroina. Seurat lähetetään edelleen myös netin välityksellä: http://kempeleenrauhanyhdistys.fi/kuuntele.

Matias Haaraniemi

Edel­leen on työn ai­ka

Pu­hu­ja to­te­si, mi­ten mo­net ih­mi­set luo­pu­vat Ju­ma­lan sa­nas­ta ja Ju­ma­las­ta ei­vät­kä us­ko Raa­mat­tuun ja sen sa­no­maan.

– Olen huo­man­nut, et­tä mo­net kuun­te­le­vat sil­ti seu­ro­ja ne­tin vä­li­tyk­sel­lä. Ei ole tur­haa se työ, jota Ju­ma­lan an­ta­min voi­min teem­me.

Hän ker­toi esi­merk­ke­jä, mi­ten jot­kut oli­vat vuo­si­kau­sia kuun­nel­leet seu­ro­ja ne­tin vä­li­tyk­sel­lä, ja se vai­kut­ti hei­hin niin, et­tä hei­dän sie­lun­sa al­koi kai­va­ta evan­ke­liu­mia.

– Vie­lä on ih­mi­siä, jot­ka et­si­vät elä­vää us­koa. Teem­me työ­tä niin pit­kään kuin on työn ai­ka.

Kaik­ki on Ju­ma­lan lah­jaa

Ol­li­la pu­hui myös Ju­ma­lan lah­joit­ta­mas­ta toi­meen­tu­los­ta.

– Riit­tää, et­tä meil­lä oli­si tar­peet täl­le päi­väl­le. Ju­ma­la tie­tää, min­kä ver­ran kes­täm­me ajal­lis­ta toi­meen­tu­loa. Vaik­ka Ju­ma­la on an­ta­nut toi­meen­tu­loa, on tär­ke­ää, et­tei se oli­si yl­pei­lyn ai­he.

Pu­hu­ja ke­hot­ti lu­ke­maan sil­loin täl­löin Jo­bin kir­jaa. Ju­ma­la an­toi Jo­bil­le ajal­lis­ta me­nes­tys­tä, mut­ta Job unoh­ti, ke­nel­tä kaik­ki hyvä tu­lee.

– Tänä il­ta­na on tär­ke­ää, et­tä muis­tam­me kiit­tää kai­kes­ta hy­väs­tä ja huo­mi­oim­me lä­him­mäi­sem­me. Et­tä an­tai­sim­me sii­tä hy­väs­tä, mitä Ju­ma­la on meil­le an­ta­nut. Au­tu­aam­pi on an­taa kuin ot­taa.