Ma­ria Nie­mi­nen

Kou­lu­ter­vey­den­hoi­ta­ja­na San­na Ver­ro­nen kul­kee lap­sen ja nuo­ren mu­ka­na. Hän ko­kee mer­ki­tyk­sel­li­sek­si aut­taa lap­sia ja nuo­ria eteen­päin yh­des­sä kou­lun ja mo­ni­am­ma­til­li­sen tii­min kans­sa. Ver­ro­nen työs­ken­te­lee pe­rus­pal­ve­lu­kun­ta­yh­ty­mä Kal­li­os­sa, jo­hon kuu­lu­vat Ala­vies­ka, Ni­va­la, Sie­vi ja Yli­vies­ka. Hän on työs­ken­nel­lyt Sie­vis­sä ja Ni­va­las­sa eri kou­luil­la.

– Työn ih­mis­lä­hei­syys ja mer­ki­tyk­sel­li­syys sai­vat mi­nut opis­ke­le­maan ter­vey­den­hoi­ta­jak­si. Kou­lu­tus on mo­ni­puo­li­nen, se an­taa val­miu­det työs­ken­nel­lä mo­nen­lai­sis­sa työ­teh­tä­vis­sä hoi­to­a­lal­la, myös sai­raan­hoi­ta­ja­na, ker­too Ver­ro­nen.

Ver­ro­nen val­mis­tui ter­vey­den­hoi­ta­jak­si 2017 ja työs­ken­te­li aluk­si sai­raan­hoi­ta­ja­na syö­pä­o­sas­tol­la. Sen jäl­keen hän on työs­ken­nel­lyt las­ten­neu­vo­las­sa ja vii­mek­si kou­lu­ter­vey­den­hoi­ta­ja­na ala- ja ylä­kou­lus­sa sekä opis­ke­lu­ter­vey­den­huol­los­sa.

Kou­lu­ter­vey­den­hoi­ta­jan työ­hön kuu­luu opis­ke­li­joi­den ter­veys­tar­kas­tuk­set, avo­vas­taa­not­to kou­lu­päi­vän ai­ka­na, ro­ko­tuk­set, mo­ni­am­ma­til­li­nen yh­teis­työ ja yh­teis­työ per­hei­den kans­sa. Vii­me vuo­si­na ko­ro­na­ro­ko­tuk­set ja nii­den suun­nit­te­le­mi­nen ovat myös vie­neet ai­kaa.

Ver­ro­nen ei ole eh­ti­nyt ol­la vie­lä mon­ta vuot­ta töis­sä, mut­ta muu­tok­sia on jo eh­ti­nyt ta­pah­tua.

– Sil­loin kun aloi­tin ter­vey­den­hoi­ta­jan työn kou­lu­ter­vey­den­huol­los­sa, mo­ni­am­ma­til­li­nen tii­mi sai li­sää re­surs­sia kou­luil­le. Sii­hen kuu­luu Sie­vis­sä ku­raat­to­ri, psy­ko­lo­gi, psyyk­ka­ri ja ter­vey­den­hoi­ta­ja. Li­säk­si teh­dään yh­teis­työ­tä myös mui­den ta­ho­jen kans­sa. Yh­teis­työ tii­min kans­sa on tii­vis­tä, en­kä ole niin yk­sin eri­lais­ten haas­ta­vien ti­lan­tei­den kans­sa, Ver­ro­nen iloit­see.

Vai­ti­o­lo­vel­vol­li­suus ulot­tuu myös tii­miin, jo­ten op­pi­lais­ta ja opis­ke­li­jois­ta ei pu­hu­ta ni­mel­lä, jos he ei­vät ole an­ta­neet sii­hen lu­paa. Yh­teis­työ­tä teh­dään li­säk­si per­hei­den kans­sa. Yh­tei­nen ta­voi­te lap­sen ja nuo­ren hy­vin­voin­nin li­sää­mi­sek­si on kai­kil­le tär­keä, mut­ta ai­na yh­teis­työ ei ole help­poa.

Kul­la­kin ikä­ryh­mäl­lä on omat kas­vu- ja ke­hi­tys­haas­teen­sa. Ver­ro­nen ker­too, et­tä pie­nem­pien las­ten pa­ris­sa yh­teis­työ van­hem­pien kans­sa on tii­viim­pää, kun taas nuo­ret voi­vat päät­tää ja vai­kut­taa mo­niin ter­vey­sa­si­oi­hin­sa myös it­se­näi­ses­ti.

– Tyk­kään työs­ken­nel­lä eri­tyi­ses­ti nuor­ten kans­sa, kos­ka usein yk­sin ta­vat­ta­es­sa nuo­ret ovat avoi­mia ja ker­to­vat asi­ois­ta luot­ta­muk­sel­la. Var­sin­kin ylä­kou­lu­lai­set ja lu­ki­o­lai­set osaa­vat ot­taa kes­kus­te­luis­ta hyö­dyn ir­ti. He poh­ti­vat esi­mer­kik­si ka­ve­ri­suh­tei­ta ja omaa ter­veyt­tään. Paha olo on li­sään­ty­nyt, mut­ta nuo­ret ot­ta­vat apua vas­taan. Ku­raat­to­ril­la tai psy­ko­lo­gil­la käy­mi­nen on nuo­ril­le yleen­sä luon­nol­li­nen asia.

Ver­ro­nen on kes­kus­tel­lut nuor­ten kans­sa myös opis­ke­lun tuo­mis­ta pai­neis­ta.

– Mo­nil­la nuo­ril­la on kor­kei­ta vaa­ti­muk­sia. Muis­tu­tan sii­tä, et­tä opis­ke­lun li­säk­si on tär­ke­ää ol­la muu­ta­kin vas­ta­pai­noa. Mo­nil­la on­kin ur­hei­lu- tai kä­si­työ­har­ras­tus, ker­ho­ja tai kurs­se­ja, jot­ka ovat hy­vää vas­ta­pai­noa kou­lu­työl­le.

Kou­lu­ter­vey­den­hoi­ta­jan työs­sä nä­kyy hy­vin­voin­nin po­la­ri­soi­tu­mi­nen sa­mal­la ta­val­la kuin yh­teis­kun­nas­sa muu­al­la­kin. Äly­pu­he­li­met ovat uu­si haas­te ny­ky­las­ten kas­vu­ym­pä­ris­tös­sä. Ver­ro­nen on ker­to­nut ala­kou­lu­lai­sil­le ruu­tu­ai­ka­suo­si­tuk­ses­ta, joka on kou­lui­käi­sil­le al­le kak­si tun­tia vuo­ro­kau­des­sa (THL:n suo­si­tus).

– Vas­tuu on van­hem­mil­la, mut­ta voin kes­kus­tel­la ruu­tu­a­jas­ta ja sii­tä, mi­ten sitä käy­te­tään ja on­ko lap­si näh­nyt jo­tain ikä­vää pu­he­li­mel­la. Huo­les­tut­ta­vaa on, jos va­paa-ajal­la ei ole juu­ri muu­ta te­ke­mis­tä kuin ko­neel­la pe­laa­mi­nen. Mi­nua su­ret­taa se, et­tä ne­los­luok­ka­lai­set­kaan ei­vät enää pal­jon lei­ki. Olen kan­nus­ta­nut ala­kou­lu­lai­sia leik­ki­mään ja ker­to­nut jos­kus, et­tä sain it­se vie­lä ku­tos­luo­kal­la nu­ken lah­jak­si, Ver­ro­nen hy­myi­lee.

Hän suo­sit­te­lee myös har­ras­ta­maan hyö­ty­lii­kun­taa, esi­mer­kik­si tu­le­maan pyö­räl­lä kou­luun. Po­si­tii­vi­se­na asi­a­na Ver­ro­nen poh­tii, et­tä ny­ky­lap­set ovat kes­ki­mää­rin avoi­mem­pia kuin hä­nen omas­sa lap­suu­des­saan.

Kou­lu­ter­vey­den­hoi­ta­ja­na Ver­ro­nen koh­taa mo­nia haas­tei­ta. Hän ko­kee, et­tä us­ko tuo tur­vaa myös työ­e­lä­mään. Saa luot­taa sii­hen, et­tä asi­at jär­jes­ty­vät ai­na ta­val­la tai toi­sel­la. Työs­sä to­teu­tu­vat mo­net kris­til­li­set ar­vot, ku­ten se, et­tä kaik­ki koh­da­taan ja kaik­kia au­te­taan sa­ma­nar­voi­si­na.

Ver­ro­nen ha­lu­aa kan­nus­taa lap­sia ja nuo­ria ker­to­maan miel­tä pai­na­vis­ta asi­ois­ta kou­lun ai­kui­sil­le. Esi­mer­kik­si kiu­saa­mis­ti­lan­teis­ta on tär­keä pu­hua. Vai­kei­den asi­oi­den kans­sa ei tar­vit­se jää­dä yk­sin.

– Me olem­me kou­lus­sa tei­tä var­ten, San­na Ver­ro­nen muis­tut­taa.