Lasse Kokko
Lasse Kokko
Harri Vähäjylkkä
Keskustellessamme Jumalan sanan opetuksesta liittyen ihmisen valintoihin sekä oikeaan ja väärään, pohdimme joskus asioiden perusteluja syvällisemmin, joskus taas pinnallisemmin. Lapselle tai nuorelle vanhempi saattaa todeta, että ”ei uskovaisilla ole ollut tapana tehdä niin”. Vastaus kelpaa ehkä lapselle, mutta nuori saattaa haluta kuulla syvällisempiä perusteluja. Miksi uskovaisilla ei ole ollut tapana tehdä niin? Onko siinä taustalla jokin perustelu vai mistä tuo tapa toimia on syntynyt? Vaikka keskustelu ei ole aina helppoa, niin sitä kannattaa käydä. Lapsen, nuoren ja aikuisenkin on hyvä pysähtyä erilaisten asioiden äärellä pohtimaan, onko valitun toimintatavan taustalla selkeä Jumalan sanaan perustuva varoitus tai neuvo, vai onko kysymys jostain muusta.
Jokin aika sitten eräs vanhoillislestadiolaista kristillisyyttä tuntematon ihminen halusi tietää, miksi tällä tavalla uskovat ihmiset suhtautuvat kielteisesti kaikkeen tanssiin, vaikka esimerkiksi Raamatussa tanssi on tuttua monessakin eri yhteydessä. Asian äärelle piti oikein pysähtyä ja sitä tutkia. Tarpeen oli myös ajatustenvaihto toisten uskovaisten kanssa. Lopulta vastasin seuraavasti kysyjälle:
On totta, että tanssiminen esiintyy Raamatussa useissa eri kohdissa niin Uudessa testamentissa kuin Vanhassa testamentissakin. Tanssikuvaukset kertovat, että myös noihin aikoihin tanssilla on ollut eri tarkoituksia ja päämääriä. Esimerkkinä voisi nostaa esille vaikkapa uskovaisen kuningas Davidin tanssin, kun Jumalan liiton arkku monien vaiheiden jälkeen saapuu Jerusalemiin (2. Sam. 6:15–16). Tuolloin kyseessä oli Jumalan kiittäminen ja ylistäminen niin voimallisesti, että kuningaskin ”hyppi ja tanssi”. Tuollaisessa Jumalan ylistämisessä, joka juontui uskovaisen ihmisen kiitollisuudesta Jumalalle, ei ollut eikä ole mitään väärää. Kristillisyytemme historiassa on ollut hyvin tuttua samantapainen Jeesuksen äänellinen ylistäminen ja kohotetuin käsin kiittäminen. Tämäkin kiitos on syntynyt Jumalan armon vahvasta kokemuksesta.
Tanssimisen erilaisia tarkoituksia
Jeesuksen vertauksessa tuhlaajapojasta on myös mielenkiintoinen, tähän aiheeseen liittyvä kohta. Kun maailmaan kadonnut ja isän kodin hylännyt poika on palannut takaisin kotiin, järjestetään juhlat. Pellolta kotiin saapuva vanhempi veli kuuli ”laulun, soiton ja tanssin” (Luuk. 15:25).
Jeesuksen vertauksen kuvauksessa on hyvä huomioida tuon ajan juutalainen juhlakulttuuri ja tavat. Tuon kulttuurin juuret ovat tietysti jo Vanhan testamentin ajassa. Raamatun mainitsemissa teksteissä tanssilla on harvoin mitään tekemistä seksuaalisuuden tai erotiikan kanssa. Poikkeuksena tästä on Laulujen laulun tekstit. Asiaa tutkinut Ida-Maria Oksanen löytää VT:n teksteistä neljä pääasiaa, joihin tanssi Raamatussa liitetään: tanssi Jumalan kunniaksi, tanssi epäjumalanpalveluksissa, tanssi osana voitonjuhlia ja tanssi Laulujen laulussa. Oksanen toteaa: ”Vanhassa testamentissa seksuaalisuus ja seksi eivät ole juuri läsnä tanssitilanteissa” (Ida-Maria Oksanen, Vanhan testamentin eksegetiikan pro gradu -tutkielma, TANSSIA JA SEKSIÄ? Katsaus tanssin ja seksuaalisuuden suhteeseen Vanhassa testamentissa ja muinaisessa Lähi-idässä huhtikuu 2018, sivu 70.).
Juutalaisen kulttuurin tanssit ovat usein olleet kansantanssi-tyyppisiä tansseja – kuten nykyinen ”hora” (הורה). Ne eivät olleet kahden ihmisen välisiä paritansseja, kuten vaikkapa suomalaisessa kontekstissa.
Uusi testamentti kertoo myös toisenlaisesta tanssista, jota nähtiin kuningas Herodeksen hovissa. Tämän tanssin esitti Herodiaan tytär. Herodes ja vieraat olivat tanssista ihastuksissaan. Tuossa tanssissa tuskin ylistettiin Jumalaa, sillä sen lopputulemana Jumalan mies, Johannes Kastaja, mestattiin. (Mark. 6:21–28.)
Maailmallinen tanssi on syntiä
Suomalaiseen perinteiseen paritanssiin tai vaikkapa uudempiin tanssityyleihin on vanhoillislestadiolaisessa kristillisyydessä aina suhtauduttu kriittisesti. Ne ovat luonteeltaan kaukana Raamatun ajan Jumalaa kiittävistä ja ylistävistä tansseista, kuten myös juutalaisen kansan kansantansseista. Suomalaiseen tanssikulttuuriin liittyy vahvasti kahden ihmisen välinen kehollisuus ja läheisyys. Luonnollisesti tällaisessa läheisyydessä on mahdollista myös seksuaalinen vetovoima tanssipartnerien välillä.
Tanssipaikkojen ilmapiiri on koettu musiikin, arvojen ja myös tapahtumien osalta maailmalliseksi ja vieraaksi uskolle. Onhan tanssipaikoissa usein runsasta alkoholitarjoilua ja sen vaikutuksen alaisena olemista. Lisäksi musiikin sisältö on usein uskolle ja uskovaiselle vierasta sekä sanoituksen että musiikkityylinsä vuoksi. Usein tanssia harrastetaan muiden kuin oman puolison kanssa. Tällöin ruokitaan helposti ihmisen sitä osaa, joka rakastaa maailmaa ja syntiä. Tällainen elämä johtaa helposti Jumalan tahdon rikkomiseen, esimerkiksi aviorikoksen kautta.
Lopputulemana voisi siis todeta, että on tarpeen määritellä, mitä tanssimisella tarkoitetaan. Raamattu osoittaa, että kyse voi olla niin Jumalan kiittämisestä kuin Jumalan sanan vastaisestakin toiminnasta eli synnistä.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Vuoden 2022 suviseurajulkaisu kertoo monipuolisesti Suviseuroista niin järjestäjien kuin seuravieraiden näkökulmasta. Seurapuheet voi kuunnella mukana olevilta mp3-levyiltä.
Media-alaa opiskeleva Joni etsii elämälleen suuntaa kahden maailman välillä. Tutustu nuorille aikuisille suunnattuun romaaniin täällä.
Ekaluokkalaisen Liinun syksyyn mahtuu niin iloja kuin suruja. Kutkuttavaa jännitystä tuo salapoliisitehtävä tädin ja isoveljen kanssa.