Lasse Kokko
Lasse Kokko
Matias Muhola / Päivämies
Monilla ihmisillä ensimmäinen mielikuva termistä ”jaksaminen” voi liittyä mielenterveyteen tai henkisiin voimavaroihin. Tässä artikkelissa on näkökulmia niihinkin, mutta pääasiassa keskitytään vanhemman jaksamiseen uskon näkökulmasta.
Kohtuuttomat odotukset kuormittavat
Yhteiskunnan ja työelämän monimutkaistumisen myötä myös vanhemmuuteen kohdistuu yhä megalomaanisempia odotuksia. Tavallinen arki kuitenkin riittää lapsen ja nuoren kasvuympäristöksi: he kaipaavat eniten rakastavaa huolenpitoa ja kokemusta siitä, että vanhempi on tukena ja vastaa, kun kysytään. (Hakala.)
Rakastava mutta epätäydellinen aikuinen on paras vanhempi lapselle. Lapsi tietää, että isä on välillä toivoton tollo, mutta rakastaa minua. Isän vitsit ovat lamaannuttavan tylsiä, mutta hän paistaa maailman parhaat letut. Lapsen on paljon helpompaa samaistua aikuiseen, joka tyrii välillä. (Sinkkonen.)
Median luoma ideaali täydellisyydestä vaikuttaa myös vanhemmuuteen. Omannäköisen arjen hyväksyminen vaatii rohkeutta, mutta tärkeintä on riittää omalle perheelle, ei koko maailmalle. (Hakala ja Sinkkonen.)
Lasten vastaanottaminen on yksi kysymys, joka haastaa uskovaisia vanhempia tänä aikana. Ihmisjärki voi tehdä sen vaikeaksi esimerkiksi ilmaston, lasten ja vanhempien hyvinvoinnin tai yleisen hyväksynnän näkökulmasta.
Kohtaaminen auttaa jaksamaan
Vanhemmuudessa rinnalla kulkemisen ja vertaistuen merkitys on suuri. Kasvavan perheen herättämistä tunteista on hyvä voida keskustella. Tokaisut ”nauttikaa, kun ne on pieniä” ja ”pienet lapset, pienet murheet” eivät auta pienten lasten vanhempia. Sen sijaan tervehtiminen, kuulumisten kysely, kyläkutsut ja pienet hengähdyshetket ilahduttavat ja auttavat jaksamaan.
Usko on monelle vaikeuksien kanssa kamppailevalle ihmiselle turva, joka antaa voimaa. Lähimmäisen on kuitenkin tärkeää tunnistaa hätätilanteet, joissa tulee välittömästi kääntyä ammattiavun puoleen: vakava terveysriski, itsetuhoisuus, uhka tehdä toisille jotain, ylivoimainen psyykkinen ahdistus, väkivallan uhka tai se, ettei pärjää yksin. Rohkenenko ja ehdinkö minä lähestyä jaksamisen kanssa kamppailevaa ja pysähtyä kohtaamaan?
Uskon näkökulmasta vaikeissakin tilanteissa on kysymys siitä, jaksanko luottaa Jumalaan ja hänen huolenpitoonsa. Jumala itse on sanassaan luvannut: ”Teitä kohdannut kiusaus ei ole mitenkään epätavallinen. Jumalaan voi luottaa. Hän ei salli kiusauksen käydä teille ylivoimaiseksi, vaan antaessaan teidän joutua koetukseen hän samalla valmistaa pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.” (1. Kor. 10:13.) Usko on Jumalan lahja, eikä se ole inhimillisistä voimavaroista kiinni. Jumala voi varjella uskossa kaikissa elämänvaiheissa.
Ihminen toivoo, että elämä olisi helppoa. Kriisit kuitenkin mahdollistavat asioita, joita pelkässä myötämäessä ei löytäisi: Elämäntilanne voi jäsentyä, arvot kirkastua ja usko vahvistua. Ihmissuhteet voivat korjaantua ja syventyä, omat rajat selkiytyä. Kriisi voi antaa rohkeutta lähestyä toista samankaltaisessa tilanteessa elävää. Näistä huolimatta joudumme silti toteamaan, että kaikkea emme voi inhimillisesti ymmärtää.
Vanhemmuus – Jumalan antama lahja ja tehtävä
Uskon näkökulmasta vanhemmuus on lahja, ei oma valinta. ”Lapset ovat Herran lahja” (Ps. 127:3). Jumala on säätänyt vanhemmuuden tehtävän toteutuvan miehen ja naisen välisessä avioliitossa.
Rakkauden kaksoiskäskyn mukaan ihmisen tulee rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseään. Nykymaailmassa käskyn ensimmäinen osa usein unohtuu ja jälkimmäinen korostuu. Lähimmäisenrakkaudesta, ihmisestä ja hänen tarpeistaan on tullut ensisijaisia, ja myös Jumalaa yritetään muokata ihmiselle sopiviin raameihin. (Nissinen.)
”Tapahtukoon sinun tahtosi”
Jeesuksen äiti Maria on esimerkki uskosta nousevasta luottamuksesta. Voimme oppia hänen suhtautumisestaan: tapahtukoon niin kuin sanoit.
Muistan, kun vaimoni lähetti minulle lyhyen viestin yliopistolle: ”Raskaustesti oli positiivinen.” Mietin hetken ja näpyttelin vastauksen: ”Nyt pitää vähän sulatella.” Neljännen lapsen odotus käynnisti pohdinnat uuden auton hankinnasta ja muista käytännön asioista. Jumala auttoi tässä ”sulattelussa”.
Paljon vaativammassa tilanteessa, suurissa kuoleman tuskissa, Jeesus totesi Getsemanessa: ”Mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä” (Matt. 26:39). Hän opetti tämän myös opetuslapsilleen Isä meidän -rukouksessa. Jumalan lapsen elämän perusta on luottamus Jumalan huolenpitoon. Sitä kannattaa Jeesuksen esimerkin mukaisesti pyytää omaankin elämään.
Mitä usko tuo arkeen?
Lähtiessään seuraamaan Jeesusta opetuslapset kysyivät: ”Mitä me tästä saamme?” Itse olen kokenut, että usko tuo turvaa myös ajallisesti, vaikka ei takaakaan ajallista hyvinvointia. Usko ei lupaa helppoa elämää: ”Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, olemme säälittävimpiä kaikista ihmisistä” (1. Kor. 15:19).
Uskosta nousevat myös ajallisen elämän arvot, kuten aviopuolisoiden sitoutuminen elinikäiseen avioliittoon, anteeksiantamus ja toisen kunnioittaminen. Usko suojaa elämää, kun taas synti särkee sitä.
Uskon hedelmät ovat Paavalin mukaan selvästi nähtävissä, kuten myös itsekkään ihmisluonnon hedelmät (Gal. 5:16–23). Usko ei poista ihmisestä taipumusta syntiin, mutta Jumala antaa voimaa taistella syntiä ja kiusauksia vastaan. Rakkaus Jumalaan ja halu hänen tahtonsa noudattamiseen nousevat elävästä uskosta.
Riittävän hyvä vanhempi
tarjoaa lapselle turvaa, rakkautta ja rajoja. Kertoo, että rakastaa.
on luja, mutta ei kova.
pyrkii pitämään parisuhteen kunnossa ja priorisoi arjen asioita.
on kuin keskitasoinen oppilas: saa sekaisin heikohkoja arvosanoja, kun jokin menee pieleen, ja hyviä numeroita, kun lasten kanssa on todella ihanaa.
pyytää anteeksi, kun kiehuu yli tai toimii muuten väärin.
Artikkeli pohjautuu Merijärvellä 27.1.2023 pidettyyn alustukseen.
Lähteet:
Ajankohtaista 2022, SRK / Eino Nissinen
yle.fi / Jari Sinkkonen ja Juha T. Hakala
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Nuortenkirja kertoo kahdeksasluokkalaisen Sallan kouluvuodesta, jonka aikana rinnakkaisluokkalainen Niko tulee pikkuhiljaa osaksi kouluarkea. Kirja käsittelee ihastumista, ystävyyttä sekä vastuullisuutta ja rehellisyyttä ihmissuhteissa.
Lämminhenkisessä lastenkirjassa kuvataan perheen vaikean tilanteen herättämiä tunteita ja pelkoja sekä niistä selviytymistä. Kirja tarkastelee lapsen näkökulmasta perheen muuttunutta elämää, joka vähitellen alkaa tuntua tutulta. Läheisten rakkaus ja uskon tuoma turva kantavat.