Saa­ra Ko­leh­mai­nen

Jäm­sä

Jäm­sän opis­to­seu­ro­jen ava­jai­sis­sa ke­ho­tet­tiin tur­vau­tu­maan Ju­ma­lan ikui­siin lu­pauk­siin ja poh­dit­tiin elä­mää mul­lis­ta­vaa us­kon aar­ret­ta.

Jäm­sän opis­to­seu­rat ovat al­ka­neet. Opis­to­seu­ro­ja vie­te­tään hel­tei­sek­si en­nus­tet­tu­na vii­kon­lop­pu­na 17.– 20. hei­nä­kuu­ta jo seit­se­mät­tä ker­taa Keu­ruul­la, Ison Kir­jan alu­eel­la.

Opis­to­seu­ra-alue avat­tiin tors­tai­na puo­lil­ta­päi­vin ja sa­ma­na il­ta­na vie­tet­tiin aat­to­seu­ro­ja. Tänä vuon­na seu­ro­jen jär­jes­te­lyis­tä vas­taa­vat Es­poon, Hä­meen­lin­nan, Loh­jan, Nur­mi­jär­ven ja Sa­lon Rau­ha­nyh­dis­tyk­set.

Seu­ra­jär­jes­tä­jät ovat kiin­nit­tä­neet eri­tyi­ses­ti huo­mi­o­ta tur­val­li­suu­teen. Jo­kai­nen seu­ra­vie­ras on vas­tuus­sa tur­val­li­suu­des­ta. Net­ti­si­vuil­la ja seu­ra­oh­jel­mas­sa jul­kais­tu­ja tur­val­li­suu­soh­jei­ta tu­lee nou­dat­taa.

Tiis­tai­na val­ta­tie 23:lla ta­pah­tui tie­sor­tu­ma 25 ki­lo­met­rin pääs­sä seu­ra-alu­eel­ta. Jär­jes­tä­jät ker­to­vat, et­tä lii­ken­ne oh­ja­taan eri reit­tiä ja vai­ku­tus mat­kan­te­koon on vä­häi­nen.

Kaik­ki ovat ter­ve­tul­lei­ta

Opis­to­seu­rat ava­si per­jan­tai­na Jäm­sän kris­til­li­sen opis­ton joh­to­kun­nan va­ra­pu­heen­joh­ta­ja Mat­ti Kont­ka­nen. Hän kiit­te­li kaik­kia jär­jes­tä­jiä, tal­koi­siin osal­lis­tu­nei­ta ja Ison Kir­jan edus­ta­jia vuok­ra­ti­lo­jen käyt­tö­mah­dol­li­suu­des­ta.

Seu­ro­jen tun­nus­lau­se on ote Psal­mis­ta: "Her­ra, si­nun sa­na­si on ikui­nen" (Ps. 119:89).

– Seu­ra­tun­nus muis­tut­taa sii­tä, et­tä Ju­ma­lan sana on muut­tu­ma­ton. Saam­me tur­va­ta Ju­ma­lan ikui­siin lu­pauk­siin rau­hat­to­man ja muut­tu­van ajan kes­kel­lä, to­te­si Kont­ka­nen.

Hän ker­toi, et­tä opis­to­seu­roi­hin ko­koon­tuu Jäm­sän opis­ton taus­ta­yh­tei­söä.

– Opis­to­seu­rat ovat vuo­tui­nen ta­pah­tu­ma, jo­hon kaik­ki ovat ter­ve­tul­lei­ta. Tän­ne ko­koon­nu­taan en­nen kaik­kea hil­jen­ty­mään Ju­ma­lan sa­nan ää­rel­le ja sen työn ää­rel­le, jota opis­to­jen kaut­ta teh­dään.

Elä­män mul­lis­ta­va aar­re

Kont­ka­nen muis­tut­ti Jee­suk­sen pu­hees­ta, jos­sa hän lu­pa­si, et­tä et­si­vä löy­tää ja kol­kut­ta­val­le ava­taan.

– Ju­ma­la an­taa tul­la sen oven ää­rel­le. Ju­ma­la an­taa löy­tää aar­teen pel­los­ta. Val­ta­van aar­teen, joka mul­lis­taa elä­män niin, et­tä kaik­ki muu elä­mäs­sä ar­vi­oi­daan suh­tees­sa elä­män tär­keim­pään, us­ko­mi­sen asi­aan.

Kont­ka­nen ker­toi vie­lä sii­tä, et­tä hän on saa­nut seu­ra­ta lä­hel­tä ta­pah­tu­ma­sar­jaa, jon­ka seu­rauk­se­na Jäm­sän, Reis­jär­ven ja Ra­nu­an opis­toi­hin on saa­tu li­sää opis­ke­li­ja­paik­ko­ja.

– Em­me ai­na tien­neet, mitä oli­si hyvä teh­dä, mitä Ju­ma­la tah­too ja mi­hin Hän mei­tä joh­dat­taa, mut­ta sii­hen me luo­tim­me kaik­ki­na het­ki­nä, et­tä Ju­ma­la tie­tää. Saam­me nyt iloi­ta näis­tä li­sä­pai­kois­ta ja ru­koil­la, et­tä sai­sim­me ne säi­lyt­tää.

In­hi­mil­li­nen Moo­ses

Ava­jais­seu­ro­jen toi­sen pu­heen pi­tä­nyt Ar­to Paa­vo­la oli va­lin­nut joh­dan­nok­si kat­kel­man 2. Moo­sek­sen kir­jas­ta. Hän ker­ta­si pu­hees­saan Moo­sek­sen elä­män vai­hei­ta, joi­den to­te­si ole­van mo­nel­le kuu­li­jal­le tut­tu­ja.

– Moo­ses an­taa it­ses­tään hy­vin in­hi­mil­li­sen ku­van. Kan­san joh­ta­jan teh­tä­väs­tä huo­li­mat­ta hän va­lit­te­lee, et­tä on vai­kea men­nä kan­san eteen, vai­kea ava­ta suun­sa ja pu­hua sitä, mitä Her­ra on sa­no­nut.

Paa­vo­lan mie­leen tu­lee Raa­mat­tua se­la­tes­sa aja­tus, et­tä täs­sä on us­ko­vai­sen mie­hen ta­ri­na. Hän ker­toi sii­tä, et­tä Moo­sek­sel­le, sa­moin kuin us­ko­vai­sil­le sil­loin ja nyt oli tär­ke­ää tie­tää, mitä Her­ra sa­noo.

– Voi ol­la vai­kei­ta ja mo­ni­mut­kai­sil­ta tun­tu­via asi­oi­ta, jot­ka vaa­ti­vat kes­kus­te­lua. Yk­sit­täi­sel­lä Ju­ma­lan lap­sel­la ei ole ky­kyä hal­li­ta ko­ko­nai­suut­ta, mut­ta Ju­ma­la seu­ra­kun­nas­saan an­taa tar­peen ja ha­lun pu­hua ai­kaan kuu­lu­vis­ta asi­ois­ta, jois­ta kai­kis­ta ei Py­häs­sä Raa­ma­tus­sa ole sa­moil­la ni­mil­lä pu­hut­tu.

Hän to­te­si, et­tä kes­kus­te­lun kaut­ta pääs­tään yh­tei­seen ym­mär­ryk­seen ja kan­taan, ja nii­hin neu­voi­hin ja opas­tuk­siin on hyvä tur­vau­tua.

– Vä­lil­lä voi tun­tua, et­tä tie nou­see pys­tyyn, saat­taa oma hen­ki­lö­koh­tai­nen ta­lous ro­mah­taa tai ter­veys me­nee. Tun­tuu, et­tä on mah­do­ton jat­kaa. Tar­vi­taan toi­von saar­naa.

Paa­vo­la muis­tut­ti luot­ta­maan sii­hen, et­tä jo­kai­nen päi­vä on jo en­nen syn­ty­mää etu­kä­teen näh­ty ja luo­tu.

– Jo­kai­nen yk­sit­täi­nen ta­paus on Ju­ma­lan tie­dos­sa. Ei tar­vit­se pe­lä­tä.