In­ke­ri Heik­ka­la

Räys­kä­län hel­tei­sel­lä su­vi­seu­ra­ken­täl­lä puik­ke­leh­ti pie­niä, iloi­sia lau­kun­kan­ta­jia val­koi­set sty­rox­laa­ti­kot rin­nal­la keik­ku­en. Vä­lis­sä huu­dot "Os­ta­kaa jää­te­löä!" yl­tyi­vät kil­pa­lau­lan­nak­si.

Jos­kus ohi­kul­ke­van kas­vot oli­vat vä­hän mut­rul­laan ja huu­lien ra­os­ta tuli huo­kaus: "Mul­ta ei ku­kaan os­ta." Seu­raa­vas­sa het­kes­sä kat­se kui­ten­kin kir­kas­tui, sil­lä hel­teel­lä jää­te­lö kyl­lä mais­tui liki jo­kai­sel­le ken­täl­lä is­tu­jal­le.

Ser­kuk­set Edith (10 v) ja Ot­to (7 v) Heik­ka­la ovat jo jää­te­lö­myyn­nin kon­ka­rei­ta. Ot­to oli myy­mäs­sä jää­te­löä kol­mat­ta ker­taa. En­sim­mäi­sel­lä ker­ral­la ka­ve­ri­na oli ol­lut isom­pi serk­ku, Toi­vo. Edith ei edes muis­ta­nut, mo­nes­ti­ko hän oli ol­lut jää­te­lön­myy­jä­nä. Näis­sä Su­vi­seu­rois­sa ker­to­ja oli kui­ten­kin vii­si. En­sim­mäi­sel­lä­kin ker­ral­la ka­ve­ri­na oli joku serk­ku. Sitä, mis­sä Su­vi­seu­rois­sa tämä ta­pah­tui, Edith ei muis­ta­nut.

– Joo, ekal­la ker­ral­la kyl­lä vä­hän jän­nit­ti.

Ot­to oli täl­lä ker­taa huo­leh­ti­mas­sa ra­ha­pus­sis­ta, ja Edith kan­toi laa­tik­koa. Kun ky­syin, mikä oli työ­vuo­ron palk­ka, Ot­to ker­toi, et­tä erän myyn­nis­tä sai jää­te­lö­li­pun, jon­ka sai vaih­det­tua eu­ron ar­voi­seen jää­te­löön.

Edit­hin mie­les­tä jää­te­lön­myyn­nis­sä ki­voin­ta oli vaih­to­ra­ho­jen las­ke­mi­nen. Hän jou­tui vä­hän miet­ti­mään, mikä tou­hus­sa oli vä­hi­ten ki­vaa.

– No kun jot­kut tuli, et­tä os­ta­vat, ja sit ne ei os­ta­neet­kaan.

Mo­lem­mat ko­ki­vat on­nis­tu­neen­sa jää­te­lön­myy­jä­nä hy­vin. Hel­tees­sä myy­mi­nen tun­tui vä­hän ras­kaal­ta, mut­ta sil­loin jää­te­lö­kin meni hy­vin kau­pak­si. Työ­ka­ve­rus­ten laa­tik­ko oli tyh­jen­ty­nyt al­le kah­des­sa­kym­me­nes­sä mi­nuu­tis­sa.

Jos­kus oli puut­tu­nut eu­ro kas­sas­ta, mut­ta sii­hen oli suh­tau­dut­tu hy­vin ar­mol­li­ses­ti. Työ­mies sai palk­kan­sa sil­loin­kin. Vir­hei­tä sat­tuu jo­kai­sel­le.

Ser­kuk­set ai­ko­vat myy­dä jää­te­löä jat­kos­sa­kin. Edith tuu­ma­si, et­tä isom­pa­na oli­si kiva ol­la lä­het­tä­mäs­sä lauk­ku­myy­jiä ken­täl­le ja kir­jaa­mas­sa myyn­te­jä. Ki­os­ki­myy­jä­nä ole­mi­nen­kin oli­si tosi ki­vaa!

Kun reip­paat jää­te­lö­myy­jät jat­koi­vat kier­ros­taan, pai­kal­le py­räh­ti seu­raa­vat pie­net työn­te­ki­jät pus­sien­sa kans­sa. Jää­te­lö­pa­pe­rit su­jau­tet­tiin pus­sei­hin. Puh­taa­na­pi­to toi­mi täl­lä ken­täl­lä!