Po­ris­sa juh­lis­tet­tiin py­häin­päi­vä­vii­kon­lop­pu­na rau­ha­nyh­dis­tyk­sen 125-vuo­tis­ta tai­val­ta. Juh­las­sa pu­hut­tiin rau­ha­nyh­dis­tys­ten pe­rus­teh­tä­väs­tä, evan­ke­liu­min esil­lä pi­tä­mi­ses­tä. Sun­nun­tain seu­ra­pu­heis­sa oli­vat esil­lä luot­ta­mus, tai­vaal­li­sen ruo­an mer­ki­tys us­kon mat­kal­la ja us­ko­vai­sen ih­mi­sen pää­mää­rä, tai­vaan koti.

Haas­ta­vat al­ku­a­jat

Yh­dis­tyk­sen his­to­ri­aa va­lai­se­van pu­heen­vuo­ron juh­las­sa pi­tä­nyt Pek­ka Vuo­no­ka­ri ha­vain­nol­lis­ti nii­tä olo­suh­tei­ta, jois­sa Po­ris­sa yh­dis­tyk­sen al­ku­ai­koi­na elet­tiin. Vuon­na 1852 ko­et­te­li suur­pa­lo, vä­hän myö­hem­min näl­kä­vuo­det. Ko­et­tiin myös Ve­nä­jän sor­to­kau­si sekä use­at so­dat ja yh­teis­kun­nal­li­set mur­rok­set.

Yh­dis­tyk­sen pöy­tä­kir­jois­sa on muu­ta­ma mer­kin­tä, jot­ka liit­ty­vät kan­san vai­hei­siin. Tal­vi­so­dan ajal­ta on mai­nin­ta, et­tä om­pe­lu­seu­ro­ja pi­de­tään sit­ten kun ajat pa­ra­ne­vat, ja jat­ko­so­dan ajal­la va­rau­dut­tiin ma­joit­ta­maan ru­kous­huo­neel­le pom­mi­tuk­sen jal­koi­hin jää­nei­tä ja in­ke­ri­läi­siä.

Yh­dis­tyk­sen sään­nöis­tä ja pöy­tä­kir­jois­ta Vuo­no­ka­ri oli löy­tä­nyt yk­si­tyis­koh­tia, joil­la on vies­tiä tä­hän­kin ai­kaan. Yh­dis­tyk­sen en­sim­mäi­sis­sä sään­nöis­sä pää­tet­tiin muun mu­as­sa ot­taa jä­se­nik­si ”il­man ra­joi­tus­ta kum­paa­kin su­ku­puol­ta kai­kis­ta kan­san­luo­kis­ta”. 1960-lu­vun alus­ta löy­ty­neen mer­kin­nän mu­kaan joh­to­kun­ta oli an­ta­nut teh­tä­väk­si teh­dä li­sää nau­la­koi­ta eri­tyi­ses­ti lap­sia var­ten.

Pu­heen­vuo­ron­sa lo­puk­si Vuo­no­ka­ri muis­tut­ti, et­tä rau­ha­nyh­dis­tys on vain työ­ka­lu evan­ke­liu­min työn te­ke­mi­sek­si. Myös SRK:n ter­veh­dyk­sen juh­laan tuo­nut Han­nu Kal­lun­ki muis­tut­ti täs­tä rau­ha­nyh­dis­tys­ten pe­rus­teh­tä­väs­tä.

Pää­mää­rä­nä tai­vas

Sun­nun­tain seu­rois­sa Han­nu Kal­lun­ki muis­tut­ti kuu­li­joi­ta ajal­li­sen mat­kam­me pää­mää­räs­tä, tai­vaan ko­dis­ta. Saar­nan poh­ja­na oli jää­hy­väis­pu­he, jol­la Moo­ses hy­väs­te­li rak­kaan kan­san­sa (5. Moos. 8:1–10).

Kal­lun­ki ker­toi, et­tä us­ko­vai­set elä­vät ylös­nou­se­mu­sus­kon va­ras­sa. Us­ko­mi­seen ei tar­vi­ta omaa tai­toa tai voi­maa, sil­lä ai­nut voi­ma on kät­ket­ty evan­ke­liu­miin ja so­vi­tus­työ­hön.

Kal­lun­gin toi­ses­sa saar­nas­sa ai­heen kä­sit­te­ly jat­kui en­sim­mäi­sen Pie­ta­rin kir­jeen joh­dat­te­le­ma­na. Hän to­te­si, et­tä haas­tet­ta voi tuo­da esi­mer­kik­si vie­rau­den ko­ke­mus:

– Ny­ky­a­jan mo­der­nil­le ih­mi­sel­le on epä­to­del­lis­ta, et­tä joku elää elä­män­sä täh­dä­ten tuon­puo­lei­seen, tai­vaa­seen. Us­ko­vai­nen elää to­dek­si sa­non­taa ”käsi au­ras­sa ja sy­dän tai­vaas­sa”.

Edes­sä­päin on hy­vää

Pent­ti Vin­nur­van puhe (Luuk. 24:41–53) kä­sit­te­li sitä, kuin­ka saar­na­mie­het ovat Ju­ma­lan ren­ki­poi­kia ja­ka­es­saan tai­vaal­lis­ta ruo­kaa.

– Vaik­ka ajas­sam­me on nä­ky­vis­sä suun­ta, jos­sa hy­lä­tään Ju­ma­lan sa­nan ar­vot, on sa­maan ai­kaan lä­he­tys­työn mää­rä kas­va­nut val­ta­vas­ti. Maa­il­mas­sa on vie­lä Sa­nan näl­kää, Vin­nur­va to­te­si.

Ee­ro Nuo­li­o­ja roh­kai­si pu­hees­saan Hep­re­a­lais­kir­jeen 11. lu­vun poh­jal­ta us­ko­maan ja luot­ta­maan, ku­ten jo Aab­ra­ham ai­koi­naan – hän ei ha­lun­nut hy­lä­tä Ju­ma­lan lu­pauk­sia.

– Ju­ma­la val­mis­taa meil­le kau­pun­kia, jo­hon pää­se­vät us­ko­vai­set asuk­kaik­si. Ei ole vä­liä, on­ko maal­li­nen asu­mus vaik­ka Tyr­nä­vän pel­to­la­keuk­sil­la tai Po­rin kau­pun­gis­sa, kun käy kut­su tai­vaan kau­pun­gin asuk­kaak­si, sa­noi Nuo­li­o­ja.

Henrik Paukkusen mielestä valvojana on helppo kuunnella puheita: ”Täällä on aina niin rauhallista, että ihan ihmettelen sitä välillä.”

Lue li­sää Po­rin juh­las­ta 13.11. il­mes­ty­väs­tä Päi­vä­mie­hes­tä.

Teks­ti: Sirk­ka Vuo­ri­sa­lo, Eli­na Pel­to­maa

Ku­vat: Mik­ko Tyni, Juho Lin­na