JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Uutiset

Puhujat ja seurakuntavanhimmat koolla Lopella: Usko antaa perustan valintatilanteisiin

Uutiset
1.7.2022 21.45

Juttua muokattu:

1.7. 21:49
2022070121494220220701214500

Kat­ri Iso­pah­ka­la

LOP­PI

Mi­ten tä­hän asi­aan oli­si hyvä suh­tau­tua? poh­tii us­ko­vai­nen ih­mi­nen uu­sien il­mi­öi­den ja va­lin­to­jen kes­kel­lä. Poh­din­nan taus­tal­la on halu suo­jel­la us­koa, elä­män tär­kein­tä asi­aa.

Lo­pen kou­lu­kes­kuk­sen El­mo­la-sa­liin ko­koon­tui su­vi­seu­ra­per­jan­tai­na noin 1 170 pu­hu­jaa ja seu­ra­kun­ta­van­hin­ta. Ko­kouk­sen si­säl­tö­nä oli Ta­pa­ni Kin­nu­sen pi­tä­mä alus­tus ja sitä seu­ran­nut kes­kus­te­lu. Ai­hee­na oli Us­ko oh­jaa va­lin­to­jam­me.

Ko­kouk­sen al­ku­har­tau­den piti Suo­men Rau­ha­nyh­dis­tys­ten Kes­ku­syh­dis­tyk­sen (SRK) joh­to­kun­nan va­ra­pu­heen­joh­ta­ja Val­de Pa­lo­la, joka toi­voi, et­tä ko­kouk­ses­sa käy­tä­vä kes­kus­te­lu jat­kui­si pai­kal­li­sis­sa rau­ha­nyh­dis­tyk­sis­sä.

Us­ko­mi­nen ei jää tau­ol­le

Alus­tuk­ses­ta kävi il­mi, mi­ten us­ko vai­kut­taa Ju­ma­lan lap­sen sy­dä­mes­sä koko elä­män­kaa­ren ajan. Se ei ole pelk­kä tapa, vaan pe­rus­tus, jon­ka pääl­le elä­mä ra­ken­ne­taan.

– Us­ko on mu­ka­na joka päi­vä elä­mäs­sä, ei­kä sitä voi heit­tää vä­lil­lä hyl­lyl­le odot­ta­maan, Ta­pa­ni Kin­nu­nen ku­vai­li.

Us­ko saa ai­kaan pyr­ki­myk­sen elää ja toi­mia Ju­ma­lan sa­nan neu­vo­ja kun­ni­oit­ta­en ja yh­teis­tä ym­mär­rys­tä ha­kien. Eri­lais­ten il­mi­öi­den kes­kel­lä us­ko­vai­nen ih­mi­nen ha­lu­aa elää ja teh­dä sel­lai­sia va­lin­to­ja, jot­ka ei­vät mi­tä­töi tai vaa­ran­na us­kon lah­jaa.

Ju­ma­lan ar­mo oh­jaa­ja­na

– Kai­ta tie saat­taa tun­tua jos­kus lii­an­kin kai­dal­ta. Sie­lun­vi­hol­li­nen saar­naa: ”Sa­noi­ko Ju­ma­la niin?” Us­kon kaut­ta me kuu­lem­me Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta elä­vää Ju­ma­lan sa­naa. Sii­hen kuu­lu­vat myös nuh­teen, neu­von ja ope­tuk­sen sa­nat. Ju­ma­la tah­too las­ten­sa var­jel­tu­van us­kos­sa, Ta­pa­ni Kin­nu­nen muis­tut­ti.

Alus­ta­ja lai­na­si Paa­va­lin sa­no­ja Tii­tuk­sel­le: ”Ju­ma­lan ar­mo on näet il­mes­ty­nyt pe­las­tuk­sek­si kai­kil­le ih­mi­sil­le, ja se kas­vat­taa mei­tä hyl­kää­mään ju­ma­lat­to­muu­den ja maa­il­mal­li­set hi­mot ja elä­mään hil­li­tys­ti, oi­ke­a­mie­li­ses­ti ja Ju­ma­laa kun­ni­oit­ta­en täs­sä maa­il­mas­sa” (Tiit. 2:11–12).

Ai­kaa on, mut­ta mi­hin?

Ih­mis­ten va­paa-ai­ka on li­sään­ty­nyt elin­ta­son nou­sun myö­tä. Sii­tä huo­li­mat­ta moni huo­maa poh­ti­van­sa, on­ko mi­nul­la ai­kaa läh­teä seu­roi­hin? Eh­din­kö Ju­ma­lan sa­nan kuu­loon?

Alus­ta­ja he­rät­te­li kuu­li­joi­ta poh­ti­maan hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti, on­ko mi­nul­la ai­kaa Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työ­hön vai vie­vät­kö ajal­li­set kii­reet, omai­suu­den hank­ki­mi­nen tai it­sen­sä to­teut­ta­mi­nen sen niin, et­tä en voi tai ha­lua osal­lis­tua? Mitä Ju­ma­lan val­ta­kun­nan osal­li­suu­des­sa elä­mi­nen mi­nul­le mer­kit­see?

Pää­mää­rän vuok­si

Us­kon lah­jan omis­ta­mi­nen ei pe­rus­tu ih­mi­sen eri­no­mai­suu­teen vaan sii­hen, et­tä syn­ti­sen on lupa us­koa syn­nit an­teek­si Jee­suk­sen so­vi­tus­työn pe­rus­teel­la. Tämä evan­ke­liu­mi on tar­jol­la kai­kil­le ih­mi­sil­le.

Ta­pa­ni Kin­nu­nen päät­ti alus­tuk­sen­sa Il­mes­tys­kir­jan ku­vauk­seen uu­des­ta tai­vaas­ta ja uu­des­ta maas­ta. "Ju­ma­la it­se on hei­dän luo­naan, ja hän pyyh­kii hei­dän sil­mis­tään joka ai­no­an kyy­ne­leen. Kuo­le­maa ei enää ole, ei mur­het­ta, va­li­tus­ta ei­kä vai­vaa, sil­lä kaik­ki en­ti­nen on ka­don­nut.” (Ilm. 21:1–4.)

Us­ko­vai­sen ih­mi­sen pää­mää­rä on ian­kaik­ki­nen ilo Ju­ma­lan luo­na tai­vaas­sa.

KES­KUS­TE­LUS­TA POI­MIT­TUA:

Ca­rey Si­mon­son, Ka­na­da: Mik­si us­ko oh­jaa va­lin­to­jam­me? Sik­si, et­tä py­syi­sim­me us­kos­sa. Ei an­si­oi­den ke­rää­mi­sen vuok­si tai sik­si, et­tä voi­sim­me näyt­tää on­nis­tu­neil­ta. Sa­man­lai­sen alus­tuk­sen oli­sin voi­nut kuul­la lap­se­na Ka­na­dan pree­ri­al­la. Oli tur­val­lis­ta kuul­la. Elä­vä us­ko on ihan sama.

Kari Huh­ta­la, Loh­ja: Ta­ka­na ole­van rip­pi­kou­lu­vii­kon pe­rus­teel­la roh­kai­sen jär­jes­tä­mään nuor­ten il­lois­sa­kin ky­sy­mys­laa­ti­koi­ta, joi­hin nuo­ret voi­vat jät­tää hei­tä mie­ti­tyt­tä­viä ky­sy­myk­siä. Mei­dän rak­kaat nuo­ret ha­lu­a­vat us­koa ja us­ko on heil­le tär­keä asia. He ovat mo­nes­ti yk­sin näi­den asi­oi­den kans­sa, siu­na­taan hei­tä pyy­tä­mät­tä­kin.

Mat­ti Heik­ki­nen, Ruot­si: Me­nin pa­ri­kymp­pi­se­nä Ruot­siin, siel­lä mei­tä oli vain muu­ta­mia us­ko­vai­sia. Ei ol­lut seu­ro­ja ei­kä py­hä­kou­lu­ja. Kaik­ki piti miet­tiä alus­ta. In­toa oli pal­jon, mut­ta tai­toa vä­hän. Läh­dim­me kier­rok­sel­le vel­jien kans­sa ja soi­tim­me ovi­kel­loa niis­sä osoit­teis­sa, joi­hin tuli Päi­vä­mies. Us­ko­vai­sia löy­tyi ja se oli suu­ri ilo puo­lin ja toi­sin. Täl­lä ta­val­la Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työ käyn­nis­tyi siel­lä. Ker­ron tä­män roh­kai­su­na. Vaik­ka tun­tui­si, et­tä mi­nus­ta ei ole tä­hän työ­hön, mut­ta on kui­ten­kin ha­lua, niin Ju­ma­la siu­naa työn.

Mik­ko Kin­nu­nen, Sii­ka­jo­ki: Voim­me hoi­taa pyy­det­ty­jä Ju­ma­lan val­ta­kun­nan teh­tä­viä Ju­ma­laan luot­ta­en, niin et­tem­me te­ki­si niis­tä mie­lis­säm­me lii­an vai­kei­ta. Saam­me lap­sen­mie­li­ses­ti luot­taa, et­tä Ju­ma­la vah­vis­taa mei­tä. Heik­ko­na­kin saa tur­va­ta Ju­ma­lan voi­maan.

19.3.2024

Minä olen kyllä ollut lähellä, mutta he eivät ole minua etsineet, olen ollut läsnä, mutta he eivät ole minua kyselleet. Jes. 65:1

Viikon kysymys