Gul­le­vi Hel­l­bom

Vaa­sa

Kau­nii­na huh­ti­kui­se­na päi­vä­nä Vaa­san seu­dun Rau­ha­nyh­dis­tyk­sen tiis­tai­ker­ho­lai­set pää­si­vät odot­ta­mal­leen Uu­ma­jan ris­tei­lyl­le.

Vaa­sas­ta läh­det­tiin upou­u­del­la Au­ro­ra Bot­nia -lai­val­la, joka mai­ni­taan maa­il­man ym­pä­ris­töys­tä­väl­li­sim­mäk­si lai­vak­si. Au­rin­ko pais­toi pil­vet­tö­mäl­tä tai­vaal­ta, ja meri oli ai­van tyy­ni tai "pläkä", niin kuin Vaa­sas­sa sa­no­taan. On har­vi­nais­ta, et­tä Me­ren­kur­kus­sa on tyyn­tä. Vaa­san ran­ni­kol­la aje­leh­ti vie­lä jää­laut­to­ja mut­ta Uu­ma­jan ran­ta oli sula. Ula­pal­la olim­me het­ken su­mun se­as­sa.

Saim­me mat­kan ai­ka­na seu­ra­ta hyl­kei­den su­kel­te­lua ja näim­me pal­jon eri­lai­sia lin­tu­ja. Vä­li­mä­en Pe­kal­la oli kii­ka­ri mu­ka­na, ja hän lin­tu­bon­gaa­ja­na osa­si ker­toa lin­tu­jen ni­met. Näim­me ai­na­kin ris­ki­län, me­ri­kot­kan, tuk­ka­kos­ke­lon, jout­se­nia ja eri­lai­sia lok­ke­ja.

Vä­lil­lä har­ras­tim­me ai­vo­jump­paa ja pi­dim­me tie­to­vi­san, jos­sa piti tun­nis­taa eri rau­ha­nyh­dis­tys­ten lo­go­ja, sel­lai­sia, joi­ta nä­kee Päi­vä­mie­hen seu­rail­moi­tuk­sis­sa. Luim­me myös Ko­ti­lie­den van­han ar­tik­ke­lin, joka ker­toi ison­vi­han ajois­ta 1700-lu­vul­ta. Tuol­loin ete­lä­poh­ja­lai­sia kuo­li tais­te­lus­sa yli tu­hat mies­tä. Ve­nä­läi­set ot­ti­vat or­jik­si lap­si­a­kin vä­ki­val­loin. To­pe­liuk­sen Koi­vu ja täh­ti -ker­to­mus poh­jau­tuu tä­hän so­taan. Em­me voi­neet pi­tää har­taus­het­keä ruuh­kai­ses­sa ym­pä­ris­tös­sä mut­ta ”seu­rus­te­lun sak­ra­ment­tia” käy­tim­me.

Koh­ta olim­me jo Uu­ma­jan sa­ta­mas­sa Holm­sun­dis­sa, mis­sä vii­vyim­me noin tun­nin. Pa­luu­mat­ka al­koi, ja seu­ra­si mat­kan ko­ho­koh­ta eli lou­nas saa­ris­to­lais­pöy­däs­sä. Lai­val­la oli tar­jol­la mo­nen­lai­sia herk­ku­ja: oli ka­la­pöy­tää, leik­ke­le­pöy­tää, läm­min­tä ruo­kaa ja jäl­ki­ruo­kia. Oi sitä yl­tä­kyl­läi­syyt­tä. Me­hän mais­toim­me kaik­kea ja to­te­sim­me, et­tä ruo­ka oli her­kul­lis­ta.

Mat­ka su­jui mu­ka­vas­ti ju­tel­len ja vä­lil­lä hy­tis­sä le­päil­len. Van­hin mat­ka­lai­sem­me oli jo 87-vuo­ti­as. Meil­lä oli oi­kein mu­ka­va ja ren­tout­ta­va päi­vä. Tänä ai­ka­na on tär­ke­ää ta­va­ta mat­ka­ys­tä­viä.