JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Uutiset

Rukoushetki jylhien seinien sisällä

Päivämies
Uutiset
27.8.2017 6.00

Juttua muokattu:

1.1. 11:18
2020010111184820170827060000

Sei­son ran­ta­kal­li­ol­la Sas­ta­ma­las­sa, Rau­ta­ve­den aal­lot lip­lat­ta­vat. Kais­lik­ko tuok­suu. Hiuk­set kier­ty­vät tuu­les­sa kas­voil­le­ni. Edes­sä­ni ko­ho­aa ”Koi­ra­mä­en kirk­ko”, ku­ten lap­sem­me sa­no­vat. Jy­ke­vä Tyr­vään Py­hän Ola­vin ki­vi­kirk­ko, yl­lään tum­ma, ku­vi­o­veis­tet­ty paa­nu­kat­to, kah­teen ker­taan tal­koil­la uu­dis­tet­tu.

Vuo­si­sa­to­ja van­haan tun­nel­maan on help­po pääs­tä. Tuu­li ja aal­lot peit­tä­vät pel­lon ta­ka­na kul­ke­van maan­tien ää­niä. Luon­to tuok­suu vä­ke­väs­ti. Olen het­kes­sä kau­ka­na mui­nai­suu­des­sa: kirk­ko­vä­ki kul­ke­mas­sa tum­mis­sa hui­veis­saan ja sar­ka­ta­keis­saan, kä­vel­len ja he­vos­kär­ryil­lä ja ve­neil­lä…

Ta­ka­na­ni li­puu kirk­ko­ve­ne Vam­mas­kos­ken suun­taan ma­ta­lia tyrs­ky­jä hal­ko­en. Va­sem­mal­la kau­em­pa­na nä­kyy he­vo­sia riu­ku­ai­dan ta­ka­na ja hy­vin van­ho­ja hir­si­ra­ken­nuk­sia. Oi­ke­al­la puo­lel­la­ni, ai­van ve­den­ra­jas­sa, ly­my­ää ta­las – har­maa, hir­si­nen ve­ne­va­ja.

Olen sat­tu­nut pai­kal­le ke­säil­lan ru­kous­het­ken ai­kaan. Seu­ra­kun­nan ke­sä­te­o­lo­gi lu­kee Raa­mat­tua ja tut­tu­ja ru­kouk­sia. Ur­ku­ri pol­kee leh­te­ril­lä har­mo­nia ja vei­suu kim­poi­lee hol­vi­ka­tos­sa: Taas kuk­ka­sil­la kuk­ku­lat, Lön­n­ro­tin vir­si vuo­del­ta 1871; On kau­nis syn­nyin­maam­me, Ha­vak­sen vir­si vuo­del­ta 1944; Su­vi­vir­si 1600-lu­vun lo­pul­ta.

Mo­nis­tees­sa on Su­vi­vir­ren sa­nat vuo­del­ta 1701. Nii­den muo­to on ny­kyis­tä kan­ke­am­pi. Sil­ti tun­tuu, et­tä mo­nes­sa koh­das­sa asia on esi­tet­ty sy­vem­min. Sa­to­ja vuo­sia sit­ten on us­kot­tu Kor­keim­paan vah­vas­ti. Voi­mak­kaas­ti on ru­koil­tu Luo­jal­ta myös ajal­lis­ta sa­toa. Sa­no­ja lu­kies­sa­ni mie­tin, et­tä luot­ta­mus Ju­ma­lan joh­da­tuk­seen on kan­sam­me kes­kuu­des­sa vä­hen­ty­nyt. Ih­mi­set yrit­tä­vät yk­sin.

Ti­lan­ne on mo­nel­la ta­val­la sy­käh­dyt­tä­vä. His­to­ria tu­lee lä­hel­le sekä kirk­ko­pen­kis­sä et­tä pi­ha­maal­la. Ase­huo­nees­sa on esil­lä tal­kois­sa käy­tet­ty­jä van­ha­nai­kai­sia työ­ka­lu­ja. Ajat­te­len esi-isi­ä­ni, men­nei­tä su­ku­pol­via. Aher­rus­ta, us­koa, lu­jaa luot­ta­mus­ta Ju­ma­lan joh­da­tuk­seen. Ka­to­vuo­sia, tu­hoa, köy­hyyt­tä ja näl­kää. Yhä uu­del­leen on yri­tet­ty ja ru­koil­tu siu­naus­ta, us­kot­tu ru­kouk­sen voi­maan. Kirk­ko­vie­rai­lu muis­tut­taa kii­tol­li­suu­den ai­heis­ta ja an­taa myös ajat­te­le­mis­ta pit­käk­si ai­kaa.

Teks­ti: Tert­tu Kär­kö­lä

Kuva: Veli-Pek­ka Kär­kö­lä

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 23.8.2017

29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys