Tä­nään vie­te­tään Jo­han Lud­vig Ru­ne­ber­gin päi­vää. Hän oli suo­ma­lai­nen ru­noi­li­ja, opet­ta­ja ja toi­mit­ta­ja. Hän syn­tyi 5. hel­mi­kuu­ta 1804 Pie­tar­saa­res­sa ja kuo­li 6. tou­ko­kuu­ta 1877 Por­voos­sa.

Ru­ne­berg oli mer­kit­tä­vä vir­si­ru­noi­li­ja. Hä­nen koot­tui­hin te­ok­siin on lii­tet­ty 62 virt­tä, jois­ta to­sin jo­ku­nen on hä­nen kään­tä­män­sä tai muok­kaa­man­sa. Vuo­den 1986 suo­men­kie­li­ses­sä vir­si­kir­jas­sa on edel­leen 16 Ru­ne­ber­gin kir­joit­ta­maa virt­tä, muun mu­as­sa Käy köy­hään sy­dä­mee­ni (VK 124), Mä sil­mät luon ylös tai­vaa­seen (VK 490), On meil­lä aar­re ver­ra­ton (VK 183) ja Sun kä­tes, Her­ra, voi­mak­kaan (VK 577).

Suo­men kan­sal­lis­ru­noi­li­ja­na pi­det­ty Ru­ne­berg loi yh­des­sä ai­ka­lai­sen­sa Eli­as Lön­n­ro­tin kans­sa mer­kit­tä­vän poh­jan suo­ma­lai­sel­le kult­tuu­ril­le ja kir­jal­li­suu­del­le, joka var­sin­kin al­kuun oli hy­vin kris­til­lis-isän­maal­lis­ta. Maam­me-lau­lun, jon­ka kah­des­ta sä­keis­tös­tä tuli myö­hem­min Paa­vo Ca­jan­de­rin suo­men­ta­ma­na ja Pa­ciuk­sen sä­vel­tä­mä­nä kan­sal­lis­lau­lum­me, Ru­ne­berg jul­kai­si Vän­rik­ki Stoo­lin ta­ri­noi­den al­ku­ru­no­na.