Syysseurat pidettiin Tarton Paavalin Kirkossa, jossa uskovaiset ovat kokoontuneet säännöllisesti seuroihin jo vuosien ajan.
Samuel Kopperoinen
Syysseurat pidettiin Tarton Paavalin Kirkossa, jossa uskovaiset ovat kokoontuneet säännöllisesti seuroihin jo vuosien ajan.
Samuel Kopperoinen
Arto Kotajärvi
Tartto, Viro
Syyskuun toisena viikonloppuna pidettiin Viron Tartossa syysseurat yhteistyössä SRK:n, Viron Rauhanyhdistyksen (Eesti Luterlik Rahuühendus) ja Tarton Paavalin seurakunnan kanssa. Ensimmäiset syysseurat vahvistivat suomalaisten ja virolaisten uskonyhteyttä.
Syysseuroihin oli saapunut vieraita Suomesta aina Oulun seutua myöten yhteisellä bussikuljetuksella. Seuroissa oli myös useita omatoimimatkailijoita. Seurakutsu oli tavoittanut virolaisia ilahduttavan paljon, ja kirkkosalissa olikin odotettua enemmän seuravieraita.
Viron pienelle uskovaisten joukolle ensimmäiset järjestettävät isotseurat olivat merkittävä tapahtuma. Seurojen suunnittelu, ruokailujen ja kahvitusten järjestäminen yhdessä suomalaisten seuravieraiden kanssa sekä kaksikieliset seurapuheet olivat omiaan vahvistamaan Hengen yhteyttä uskovaisten kesken Suomenlahden molemmin puolin.
Iankaikkiseen elämään
Tarton Paavalin seurakunnan piispa Joel Luhamets toi seurojen aluksi tervehdyksessään esille psalmin 1 sanoin, miten koko päivän kestävissä seuroissa saa olla kuin istutettu puu vesiojain varrella:
– Puu imee vettä vain pisaran kerrallaan, mutta tarvitsee vettä jatkuvasti, hän puhui.
Reijo Lohi piti päiväseuroissa seurapuheen Johanneksen evankeliumin 11. luvun pohjalta.
– Läheisen kuolema herättää murhetta ja monenlaisia kysymyksiä. Uskovaisella on kuitenkin toivo ylösnousemuksesta ja jälleennäkemisestä.
Kun ihminen herätetään hengellisestä kuolemasta, hänet päästetään synnin siteistä ja hän pääsee elävänä Jumalan lapsena Jumalan valtakunnan yhteyteen, sen hoitoon ja evankeliumilla ruokittavaksi.
– Se henkiinherääminen kantaa iankaikkiseen elämään, Lohi muistutti.
Jumala pitää huolen
Arto Kotajärvi piti seuroissa alustuksen aiheesta Seurakunnan vaellus. Alustuksessa ja sen jälkeisessä keskustelussa kuultiin, miten Jumalan valtakunta on kulkenut uskosta uskoon: alkanut Paratiisin karkotuksesta, jatkunut alkuseurakunnan kautta Pohjolan herätyksiin ja kulkee edelleen Pyhän Hengen työnä.
Seurapäivän päätteeksi seuraväki kokoontui viettämään Herran Pyhää Ehtoollista. Viikkomessussa puhui Pekka Kainua. Hän korosti Matteuksen evankeliumin 6. luvun tekstin pohjalta Jumalan huolenpitoa:
– Hän pitää kyllä omista lapsistaan huolen, eikä meidän tarvitse mistään murehtia. Lopulta vain yksi asia on tärkeä, uskomisen lahja. Se aarre kestää.
Ensi viikolla Päivämies-lehdessä myös seuravieraiden ajatuksia.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys