An­ni Lai­ti­la

– Koh­taa, kuun­te­le, pal­ve­le, tii­vis­tää Reis­jär­ven seu­ra­kun­nan di­a­ko­ni Riit­ta Nur­mi­mä­ki ko­ke­muk­sen­sa di­a­ko­nin työs­tä.

Am­ma­tin­va­lin­taa teh­des­sään Nur­mi­mä­ki poh­ti eri­lai­sia vaih­to­eh­to­ja. Yk­si kiin­nos­ta­vis­ta am­ma­teis­ta oli so­si­o­no­min työ. Kou­lu­tus oli tuol­loin hy­vin suo­sit­tu, ja sis­kon roh­kai­se­ma­na hän haki so­si­o­no­mi-di­a­ko­nin kou­lu­tuk­seen.

Opis­ke­lu­a­jas­ta jäi mu­ka­vat muis­tot ja kut­su­mus di­a­ko­nin työ­hön. Val­mis­tu­mi­sen jäl­keen Nur­mi­mä­ki työs­ken­te­li eri­lai­sis­sa työ­pai­kois­sa di­a­ko­nin vir­kaa et­sien. Mo­nien vai­hei­den jäl­keen työ­paik­ka jär­jes­tyi Reis­jär­vel­tä, jos­sa di­a­ko­nin teh­tä­vään kuu­luu myös nuo­ri­so­työ.

– Kou­lu­tus an­taa hy­vän poh­jan, jol­ta voi al­kaa ope­tel­la työ­tä, Nur­mi­mä­ki ko­kee.

– Tämä on työ, jo­hon kas­vaa ja joka kas­vat­taa.

Työ­kent­tä pie­nes­sä seu­ra­kun­nas­sa on laa­ja. Rip­pi­kou­lu ja var­hais­nuo­ril­le jär­jes­tet­tä­vät ta­pah­tu­mat tuo­vat työ­hön vaih­te­lua. Nur­mi­mä­ki jär­jes­tää sään­nöl­lis­tä ker­ho­toi­min­taa per­heil­le ja tar­peen mu­kaan myös muil­le ryh­mil­le. Työs­sään koh­taa­mia ih­mi­siä hän kut­suu osal­lis­tu­maan eri­lai­siin seu­ra­kun­nan jär­jes­tä­miin ti­lai­suuk­siin ja ta­pah­tu­miin.

– Di­a­ko­ni­an kan­ta­va­na aja­tuk­se­na on ih­mi­sen tu­ke­mi­nen eri elä­män­vai­heis­sa. Seu­ra­kun­nas­sam­me jär­jes­tet­tä­vät aa­mu­pa­la­het­ket ja keit­to­lou­naat ovat ta­lou­del­li­sen avun li­säk­si ti­lai­suuk­sia, jot­ka ko­ko­a­vat yh­teen eri­lai­sis­sa elä­män­ti­lan­teis­sa ole­via ih­mi­siä ja kir­kon työn­te­ki­jöi­tä, Nur­mi­mä­ki ker­too ja to­te­aa, et­tä di­a­ko­nin työ­hön liit­tyy pal­jon or­ga­ni­soin­tia:

– Yh­teis­vas­tuu­ke­räyk­sen li­pas­ke­räys ja sii­hen liit­ty­vät ta­pah­tu­mat ke­vääl­lä sekä syys­puo­lel­la myy­jäi­set ja jou­lun elin­tar­vi­ke­ke­räys tuo­vat konk­reet­tis­ta apua ih­mi­sil­le lä­hel­lä ja kau­ka­na. Li­säk­si ro­vas­ti­kun­nal­li­nen yh­teis­työ ja eri­tyis­ryh­mil­le jär­jes­tet­tä­vät ta­pah­tu­mat ja lei­rit te­ke­vät työs­tä­ni en­tis­tä­kin mo­ni­puo­li­sem­paa.

Di­a­ko­ni ta­paa työs­sään ih­mi­siä sekä seu­ra­kun­nan ti­lois­sa et­tä ko­tien ar­jes­sa ja esi­mer­kik­si syn­ty­mä­päi­vä­juh­lal­li­suuk­sis­sa. Nur­mi­mä­en mu­kaan koh­taa­mi­sis­sa tär­ke­ää on ke­ven­tää miel­tä, mut­ta toi­saal­ta myös rat­koa esi­mer­kik­si ta­lou­del­li­ses­ti vai­kei­ta ti­lan­tei­ta.

– Kirk­ko aut­taa ta­lou­del­li­ses­ti, kun mi­kään muu taho ei au­ta. Yh­des­sä voim­me sel­vit­tää mah­dol­li­sia tu­ki­väy­liä ja ar­jen vält­tä­mät­tö­miä tar­pei­ta.

Di­a­ko­nin luo voi tul­la jut­te­le­maan mo­nen­lais­ten asi­oi­den kans­sa. Kun sai­ras­tu­mi­nen, on­net­to­muus tai muu vai­keus koh­taa, kan­nat­taa ti­lan­tee­seen ha­kea kuun­te­li­jaa.

– Roh­kai­sen ha­ke­maan her­käs­ti apua. Ei ole niin pien­tä iloa tai su­rua, et­tei­kö sitä voi­si ker­toa, Nur­mi­mä­ki tii­vis­tää.

Di­a­ko­ni­an juu­ret ulot­tu­vat al­ku­seu­ra­kun­taan as­ti. Di­a­ko­nei­na toi­mi­neet hen­ki­löt vei­vät yh­tei­sel­tä ate­ri­al­ta jää­neet ruu­an­täh­teet sel­lai­sil­le hen­ki­löil­le, jot­ka ei­vät ol­leet ko­koon­tu­mi­seen pääs­seet. Myö­hem­mis­sä vai­heis­sa di­a­ko­nit ovat esi­mer­kik­si kier­tä­neet ko­deis­sa lu­ke­mas­sa Raa­mat­tua. Tek­no­lo­gi­an ke­hit­ty­mi­sen myö­tä Ju­ma­lan sa­naa on help­po kuun­nel­la eri vies­ti­mis­tä.

Ny­ky­ai­ka­na di­a­ko­nin tär­keä teh­tä­vä on kut­sua ih­mi­siä seu­ra­kun­nan yh­tey­teen, esi­mer­kik­si ju­ma­lan­pal­ve­luk­seen ja eri­lai­siin ta­pah­tu­miin.

– On vai­kut­ta­vaa teh­dä työ­tä, jon­ka his­to­ria ulot­tuu kau­as, Nur­mi­mä­ki sa­noo.

– Vuo­si­tu­han­ten läpi val­lin­nut pe­ru­si­dea lä­him­mäi­sen­rak­kau­des­ta ja koh­taa­mi­ses­ta on edel­leen voi­mas­sa.

Nur­mi­mä­ki ko­kee, et­tä us­ko on voi­ma­va­ra vai­keis­sa ti­lan­teis­sa. Asi­ak­kaan kans­sa voi­daan yh­des­sä ol­la pie­niä vai­kei­den asi­oi­den edes­sä ja luot­taa Ju­ma­lan apuun. Toi­saal­ta ih­mi­set ovat usein ko­via toi­sil­leen: sil­loin saa muis­taa, et­tä Ju­ma­lan edes­sä olem­me sa­ma­nar­voi­sia.

Tämä jut­tu on osa Päi­vä­mie­hen nu­me­ros­sa 47 jul­kais­tua di­a­ko­ni­an juh­la­vuo­si­au­ke­a­maa. Voit lu­kea leh­des­tä kat­sauk­sen di­a­ko­ni­an his­to­ri­aan ja ny­ky­päi­vään sekä Päi­vä­mie­hen lu­ki­joi­den ko­ke­muk­sia seu­ra­kun­nan ja rau­ha­nyh­dis­tyk­sen di­a­ko­ni­an kaut­ta saa­dus­ta avus­ta.