Heik­ki Määt­tä

Ou­lu

Ko­koon­tu­mi­nen lau­la­maan yh­des­sä siir­tää ar­vo­kas­ta pe­rin­net­tä su­ku­pol­vel­ta toi­sel­le.

”On rie­mu, kun saan tul­la sun, Her­ra, temp­pe­liis” (VK 195). Näil­lä tu­tun vir­ren sa­noil­la ka­jau­tet­tiin käyn­tiin tä­män­vuo­ti­nen, jo kol­mat­ta ker­taa kir­kon ää­ri­ään myö­ten täyt­tä­nyt mies­ten ja poi­kien yh­teis­lau­luil­ta Ou­lun tuo­mi­o­kir­kos­sa.

Haa­vees­ta tot­ta

Kun on aja­tus ja idea ja so­pi­vat hen­ki­löt koh­taa­vat oi­ke­as­sa ti­lan­tees­sa, voi syn­tyä jo­tain uut­ta. Näin ta­pah­tui, kun Mar­kus Rei­ni­kai­nen ja Lau­ri-Kal­le Kal­lun­ki koh­ta­si­vat työ­vuo­ro­jen­sa lo­mas­sa Ra­nu­an opis­to­seu­rois­sa vuon­na 2023.

Aluk­si oli haa­ve saa­da Ou­lun tuo­mi­o­kirk­ko täy­teen ja jär­jes­tää ta­val­li­nen il­ta, jos­sa jo­kai­nen voi­si lau­laa omil­la lah­joil­laan sy­dä­men­sä kyl­lyy­des­tä tut­tu­ja Sii­o­nin lau­lu­ja ja vir­siä. Hy­vin pian mu­kaan tuli in­nos­tus­ta ruok­ki­maan Jark­ko Mäl­li­nen. Hy­väs­sä ti­lan­tees­sa tul­lut eh­do­tus is­ki ki­pi­nää ja kirk­ko va­rat­tiin heti seu­raa­val­le tam­mi­kuul­le.

Ti­lai­suu­den lau­lut on va­li­koi­tu en­nak­koon net­ti­lo­mak­keel­la teh­ty­jen toi­vei­den poh­jal­ta. Tänä vuon­na ta­pah­tu­ma oli myös osa Ka­ted­raa­li soi -ta­pah­tu­ma­sar­jaa, eli osa Ou­lu2026 Eu­roo­pan kult­tuu­ri­pää­kau­pun­ki -ava­jais­vii­kon­lo­pun oh­jel­maa. Jär­jes­tä­ji­nä toi­mi­vat Ou­lun seu­dun rau­ha­nyh­dis­tyk­set yh­teis­työs­sä Ou­lun tuo­mi­o­kirk­ko­seu­ra­kun­nan kans­sa.

Tar­vit­sem­me toi­si­am­me

Lau­la­mi­sen vä­lis­sä Jaak­ko Tah­ko­la piti har­tau­den Psal­min 16:9 poh­jal­ta: ”Mi­nun sy­dä­me­ni iloit­see, mie­le­ni rie­muit­see, mi­nun ruu­mii­ni ei pel­koa tun­ne”.

– Tar­vit­sem­me toi­si­am­me myös muu­hun kuin yh­des­sä lau­la­mi­seen. Jos meil­lä tu­lee elä­mäs­sä mur­hei­ta, niin tu­lee tar­ve pääs­tä ker­to­maan ja ja­ka­maan. Olem­me toi­nen toi­si­am­me var­ten. Meil­lä on tar­ve ja­kaa myös ilo­ja: lap­sen ka­la­saa­lis tai on­nis­tu­mi­set jää­kiek­ko­vuo­rol­la ei­vät jää ker­to­mat­ta. On myös asi­oi­ta, jois­ta te­ki­si mie­li ker­toa, mut­ta ei viit­si. Sii­nä koh­taa per­heen­jä­se­net saat­ta­vat huo­maut­taa, et­tä ”Mitä se mui­kis­te­lee. Ala­han ker­toa!”, hän pu­hui.

Tah­ko­la jat­koi us­ko­vais­ten tar­vit­se­van toi­si­aan myös tai­vas­tiel­lä.

– Saam­me kuul­la evan­ke­liu­mia toi­nen toi­sil­tam­me.

Har­tau­den lo­puk­si Tah­ko­la ar­ve­li kir­kos­ta läh­te­vän tu­hat­päi­nen ”mui­kis­te­le­vien” mies­ten jouk­ko, kun on niin hyvä mie­li, kun saa tois­ten us­ko­vais­ten kans­sa naut­tia us­kon lah­jas­ta.

Isät ja po­jat yh­des­sä

Yk­si il­lan kan­ta­vis­ta tee­mois­ta, yh­teis­lau­lu­pe­rin­teen siir­tä­mi­nen su­ku­pol­vel­ta toi­sel­le, nä­kyi ja kuu­lui myös il­lan esiin­ty­jis­sä: isä ja po­jat Mar­kus, Ma­rius ja Noel Jo­ke­lai­nen lau­loi­vat Mi­ka­el ja Mat­teus Säi­lyn sä­es­tä­es­sä sel­lol­la ja uruil­la. Oli myös ilah­dut­ta­vaa näh­dä mo­nien poi­kien isi­neen tul­leen yh­des­sä lau­la­maan.

Lau­ri-Kal­le Kal­lun­ki ker­toi en­sim­mäi­sel­lä ker­ral­la sää­tä­neen­sä ur­ku­jen ää­net noin puo­leen vä­liin, mut­ta to­den­neen­sa heti, et­tei se rii­tä al­kuun­kaan. Täl­lä­kin ker­taa tai­si ol­la uruis­ta ha­nat kaa­kos­sa!

Yh­teis­lau­lu­ti­lai­suu­des­sa on mu­ka­va vä­lil­lä vain kes­kit­tyä kuun­te­le­maan. Kirk­ko ai­van täyt­tyi ää­nes­tä. Oli hie­no­ja het­kiä, kun muu­ta­mien sä­keis­tö­jen ai­ka­na urut hil­je­ni­vät, mut­ta lau­lu jat­kui jyl­hä­nä.

Vii­mei­nen vir­si 632 lau­let­tiin sei­saal­taan. Vir­ren jäl­keen kir­kos­ta pur­kau­tui tu­hat­päi­nen ”mui­kis­te­le­vien” mies­ten jouk­ko – ai­van ku­ten har­tau­den pi­tä­jä oli ar­vel­lut.

En­si vuon­na uu­des­taan

Rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä oli vie­lä il­ta­pa­lat ja yh­teis­lau­lua. Sii­nä si­vus­sa eh­ti vaih­taa kuu­lu­mi­set ja tu­tus­tua uu­siin ih­mi­siin. Mu­kaan oli tul­tu pi­dem­pien­kin mat­ko­jen ta­kaa.

Juha Kan­ni­ai­nen piti il­ta­har­tau­den Psal­min 28 poh­jal­ta: Her­ra on mi­nun voi­ma­ni ja kil­pe­ni; hä­neen mi­nun sy­dä­me­ni tur­va­si, ja minä sain avun. Sii­tä mi­nun sy­dä­me­ni rie­muit­see, ja vei­suul­la­ni hän­tä minä ylis­tän.

Jär­jes­tä­jät toi­vo­vat il­lal­le jat­ku­vuut­ta. Täy­si sali ja saa­tu pa­lau­te ker­to­vat, et­tä yh­tei­sel­le lau­lu­ta­pah­tu­mal­le on ky­syn­tää. En­si vuo­del­le on­kin jo ti­la­va­raus ve­tä­mäs­sä. Jär­jes­tä­jät ha­lu­si­vat an­taa eri­tyis­kii­tok­sen strii­maus­po­ru­kal­le, tuo­mi­o­kirk­ko­seu­ra­kun­nal­le ja kai­kil­le jär­jes­te­lyi­hin osal­lis­tu­neil­le ai­na pit­san­pais­ta­jis­ta al­ka­en.