Maa­il­man luo­mi­nen, La­es­ta­diuk­sen luon­to­suh­de sekä us­kon ja tie­teen suh­de oli­vat alus­ta­ja Jari Kup­sa­lan tar­kas­te­lus­sa Vaa­san ke­sä­seu­rois­sa.

Us­ko ja tie­de tut­ki­vat sy­väl­li­siä ky­sy­myk­siä, mut­ta kum­pi­kin omas­ta nä­kö­kul­mas­taan, hän täh­den­si alus­tuk­ses­saan.

– Nii­den ei vält­tä­mät­tä tar­vit­se ol­la ris­ti­rii­das­sa kes­ke­nään, hän huo­maut­ti.

Ih­mi­set ha­lu­a­vat poh­tia asi­oi­ta myös oman ym­mär­ryk­sen­sä nä­kö­kul­mas­ta ja ovat pyr­ki­neet luo­maan loo­gi­sia se­li­tyk­siä elä­män ke­hit­ty­mi­sel­le maa­pal­lol­la.

– Vält­tä­mät­tä kaik­ki te­o­ri­at ei­vät pyri ris­ti­rii­taan Raa­ma­tun kans­sa. Raa­mat­tu ei ker­ro, mil­lä ta­val­la Ju­ma­la teki luo­mis­työ­tään luo­mis­päi­vien ja ai­ko­jen ku­lu­es­sa, Kup­sa­la huo­maut­taa.

Luo­mis­ker­to­mus kes­kit­tyy Ju­ma­laan

Maa­il­man luo­mi­nen jäi ih­mi­sel­tä nä­ke­mät­tä.

– Ku­kaan ei ole ol­lut seu­raa­mas­sa ja do­ku­men­toi­mas­sa maa­il­man syn­tyä. Niin tie­teel­li­set kuin us­kon­nol­li­set­kin se­li­tyk­set ovat syn­ty­neet pal­jon it­se ta­pah­tu­man jäl­keen, Kup­sa­la sa­noi.

– Raa­ma­tun luo­mis­ker­to­muk­set hei­jas­ta­vat syn­ty­a­jan­koh­tien­sa kult­tuu­rin kä­si­tys­tä maa­il­mas­ta ja to­del­li­suu­des­ta.

Kup­sa­lan mu­kaan Raa­ma­tun luo­mis­ker­to­mus­ten fo­kus on Ju­ma­las­sa, ei sii­nä, on­ko luo­misp­ro­ses­si so­vi­tet­ta­vis­sa ny­kyi­seen tie­teel­li­seen tie­toon.

– Vaik­ka tie­tom­me maa­il­man syn­nys­tä ja luo­ma­kun­nan ta­pah­tu­mis­ta muut­tuu ja tar­ken­tuu, us­kon kaut­ta kä­si­tyk­sem­me Ju­ma­las­ta kai­ken luo­ja­na voi sa­mal­la vah­vis­tua.

Raa­ma­tus­sa apos­to­li to­te­aa, et­tä us­kon avul­la me ym­mär­räm­me, et­tä maa­il­mat on Ju­ma­lan sa­nal­la luo­tu ja nä­ky­vä on syn­ty­nyt nä­ky­mät­tö­mäs­tä (Hepr. 11:3).

Ym­pä­ris­tön hyö­dyn­tä­mi­nen ja suo­je­lu

Alus­tus kä­sit­te­li myös luon­non­suo­je­lua ja ym­pä­ris­tön saas­tu­mis­ta.

Raa­mat­tu ker­too, et­tä Ju­ma­la aset­ti ih­mi­sen vil­je­le­mään ja var­je­le­maan maa­ta. Jari Kup­sa­la to­te­aa ih­mis­kun­nan he­rän­neen luo­ma­kun­nan lii­al­li­seen ku­lut­ta­mi­seen, jopa riis­tä­mi­seen.

– On ha­vah­dut­tu il­mas­ton muut­tu­mi­seen ja ky­sel­ty, mi­ten pit­käl­le ih­mi­sel­lä on oi­keus men­nä.

Ai­ka­naan Lars Levi La­es­ta­dius eli lä­hei­ses­sä yh­tey­des­sä luon­toon.

– Hän tut­ki luon­toa ni­me­no­maan Ju­ma­lan luo­mis­työ­nä. La­es­ta­dius piti kiin­ni raa­ma­tul­li­ses­ta nä­ke­myk­ses­tä, et­tä ih­mi­sel­lä on sekä vil­je­li­jän et­tä var­je­li­jan teh­tä­vä.

Syn­tiin­lan­kee­muk­sen seu­rauk­se­na ih­mi­nen ei ole on­nis­tu­nut luo­ma­kun­nan vil­je­lys­sä ja var­je­lus­sa Ju­ma­lan tar­koit­ta­mal­la ta­val­la, Kup­sa­la to­te­aa.

– Kun­kin su­ku­pol­ven on löy­det­tä­vä sel­lai­set elä­män­ta­vat, joi­den val­li­tes­sa vil­je­lyn ja var­je­lun teh­tä­vät ovat so­pu­soin­nus­sa, hän poh­tii.

Lue 5. syys­kuu­ta il­mes­ty­nees­tä Päi­vä­mie­hes­tä Vaa­san seu­ra­vie­rai­den aja­tuk­sia luon­nos­ta ja luo­ma­kun­nas­ta.

Teks­ti: Pirk­ko Hur­tig

Kuva: Jani Muik­ku