Teologian maisteri Tuomas Palola valmistelee Helsingin yliopistoon väitöstutkimusta Pohjois-Amerikan lestadiolaisuudesta vuosina 1884–1929. Palola kiinnostui tekemään tutkimusta nimenomaan tästä ajanjaksosta, koska silloin amerikkalaisessa lestadiolaisuudessa tapahtui monia hajaannuksia.
– Tutkimus sai lähtösysäyksen siitä, kun olin kesällä 1995 Amerikassa ja satuin pieneen kylään, Menahgaan. Ihmettelin, kun niin pienessä kylässä oli kolme eri lestadiolaiskirkkoa. Syntyi kiinnostus selvittää noihin kirkkoihin liittyvien ryhmien historiaa, Palola kertoo.
SRK:n tarkoituksena on julkaista Palolan tuleva väitöstutkimus loppuvuodesta, ja tästä syystä SRK on koonnut lukuryhmän, joka perehtyy Palolan tutkimukseen. Lukuryhmän jäsenten mukaan tutkimuksessa esiin tulleet asiat ovat hyvin ajankohtaisia edelleen, vaikka tutkimuksessa käsitellään reilun sadan vuoden takaisia tapahtumia.
– Tutkimus sisältää paljon ajankohtaisia asioita niin yksittäiselle kristitylle kuin sananpalvelijalle. Ydinasia on se, että kristityllä on aina taistelu sekä lihallisuutta ja lakihenkisyyttä vastaan. Suosittelen teosta kaikille lukutaitoisille, erityisesti opiskelevalle nuorisolle ja puhujille, lukuryhmän puheenjohtaja Erkki Piri toteaa.
– Tässä työssä tulee esille hajaannusten opillinen puoli, kysymys laista ja evankeliumista. Mitä enemmän olen tutkimusta lukenut, sitä ihastuneempi siihen olen, kertoo lukuryhmän jäsen Jari Kupsala.
Tutkimuksessa käsitellään ajanjaksoa, jolloin lestadiolainen herätys tuli ja vakiintui Pohjois-Amerikkaan. Lestadiolaisuus levisi 1800-luvulla Pohjois-Amerikkaan Skandinaviasta muuttaneiden mukana. Amerikan lestadiolaisuutta alettiin kutsua apostolis-luterilaisuudeksi. Lestadiolaisuus järjestäytyi omaksi kirkkokunnakseen, mutta jakautui vähitellen opillisten erimielisyyksien johdosta useiksi eri lestadiolaiskirkoiksi. Keskeisessä asemassa olivat keskustelut ripistä ja lain kolmannesta käytöstä.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys