Päi­vä­mies

Tä­nään per­jan­tai­na on val­ta­kun­nal­li­nen vau­van­päi­vä. Ou­lu­lai­säi­dit An­ni Kok­ko­nen ja An­ni Tur­pei­nen vaih­toi­vat aja­tuk­si­aan uu­des­ta ar­jes­ta kah­den pie­nen lap­sen äi­ti­nä.

– Iloa, rak­kaut­ta, siu­naus­ta, mer­ki­tys­tä mut­ta myös työ­tä, lis­taa An­ni Kok­ko­nen vau­van elä­mään tuo­mia asi­oi­ta.

Kok­ko­sel­la ja Tur­pei­sel­la on liki sa­ma­ni­käi­set lap­set: noin puo­li­tois­ta­vuo­ti­aat esi­koi­set ja al­le kuu­kau­den ikäi­set, vii­kon erol­la toi­sis­taan syn­ty­neet vau­vat.

Vau­va-ar­ki on pie­nis­sä ym­py­röis­sä

– Uu­den ar­jen opet­te­lua, vau­vaan tu­tus­tu­mis­ta ja vau­va­kup­las­sa oloa, Kok­ko­nen ker­too kuu­lu­mi­si­aan.

– Iha­naa, kun saa tuok­su­tel­la vas­ta­syn­ty­nyt­tä, ih­me­tel­lä mi­ten pie­ni ja täy­del­li­nen se on kaik­ki­ne pie­ni­ne yk­si­tyis­koh­ti­neen.

Ihas­tut­ta­vaa täl­lä het­kel­lä kai­mo­jen mie­les­tä on myös isom­man si­sa­ruk­sen osoit­ta­ma hel­lyys pie­nem­pää koh­taan.

En­si viik­koi­hin liit­tyy myös ris­ti­äis­ten suun­nit­te­lua ja ko­to­na uu­teen elä­mään tu­tus­te­lua.

– Täl­lä het­kel­lä oma elä­mä on ai­ka pien­tä, mut­ta toki on iha­na saa­da vau­va­vie­rai­ta, Kok­ko­nen ku­vaa.

– Vas­ta­syn­ty­neen koh­dal­la tun­tuu iha­nal­ta pyy­tää vie­rai­ta kat­so­maan vau­vaa ja käy­dä näyt­tä­mäs­sä sitä lä­hei­sil­le, An­ni Tur­pei­nen ker­too.

Syn­ty­mä on ih­me

Kos­ka sekä Tur­pei­sen et­tä Kok­ko­sen lap­set ovat syn­ty­neet pie­nel­lä ikä­e­rol­la edel­li­seen, vau­va-ai­ka on äi­deil­lä tuo­rees­sa muis­tis­sa. Sil­ti oli asi­oi­ta, jot­ka ovat yl­lät­tä­neet ja ih­me­tyt­tä­neet.

– Syn­ty­män ih­me! Vaik­ka sii­tä on vä­hän ai­kaa kun esi­koi­nen syn­tyi, se het­ki ja koko syn­ty­mä oli tosi ih­meel­li­nen taas. Sii­nä kyl­lä tun­tee it­sen­sä jo­ten­kin hy­vin pie­nek­si, An­ni Kok­ko­nen ih­met­te­lee.

Tur­pei­nen on häm­mäs­tel­lyt sa­maa.

– Mi­ten Tai­vaan Isä on voi­nut luo­da sem­moi­sen pro­ses­sin, et­tä ih­mis­ke­ho voi kas­vat­taa vau­van ma­has­sa ja sit­ten vie­lä syn­nyt­tää sen? Se tun­tuu ih­meel­li­sel­tä.

Elä­mä kah­den kans­sa opet­te­lut­taa

Kok­ko­nen ja Tur­pei­nen nä­ke­vät äi­tiy­den po­si­tii­vi­ses­sa va­los­sa, ja sil­mä­pus­sien ja oman ajan puut­teen läpi siu­nauk­se­na ja lah­ja­na.

– Kun on kak­si las­ta, niin mi­ten sitä saa yh­tään mi­tään teh­tyä, kun kum­pi­kin vaa­tii vuo­ro­tel­len ja yh­tä ai­kaa jo­ta­kin, mitä tar­vis teh­dä, Tur­pei­nen ky­syy.

Kok­ko­nen on ha­vah­tu­nut sa­maan:

– Voin kyl­lä sa­mais­tua! Mi­ten ar­jen saa pyö­ri­mään kah­den kans­sa? Mi­ten löy­tää ai­kaa omal­le hy­vin­voin­nil­le ja puo­li­sol­le?

Kok­ko­nen ja Tur­pei­nen ovat yh­tä miel­tä sii­tä, et­tä pe­rim­mäi­nen voi­ma ja tuki tu­lee Tai­vaan Isäl­tä, vaik­ka puo­li­so ja lä­hi­pii­ri ovat­kin kes­kei­ses­sä osas­sa per­he-elä­mää.

– Var­maan mo­nes­ti sitä huo­kai­see­kin Tai­vaan Isän puo­leen, et­tä an­na voi­mia täs­sä teh­tä­väs­sä, Kok­ko­nen sa­noo.

Tur­peis­ta on loh­dut­ta­nut se, et­tei pak­ka ha­joa, vaik­ka ai­ka­tau­lu jos­kus pet­täi­si.

– Hyvä point­ti An­nil­ta! Kok­ko­nen sä­es­tää.

– Ei oo vaa­ral­lis­ta, vaik­ka ruu­an saa­mi­nen ve­nyy tai joku asia on vä­hän mul­lin mal­lin. Se­kin var­mas­ti ajan kans­sa hel­pot­taa ja muo­tou­tuu.

On­han ne vaan iha­nia

Äi­dit tun­te­vat suur­ta yl­peyt­tä lap­sis­taan.

– Te­kee mie­li vaan heh­kut­taa vau­vaa ja vas­ta­syn­ty­nei­tä, on­han ne vaan ai­van iha­nia, An­ni Kok­ko­nen ihas­te­lee.

– Oi­ke­as­ti, ne on noin pie­niä! Sitä ei muis­ta­nut, mi­ten pie­niä ja täy­del­li­siä ne on, hän hy­myi­lee.

– Tun­tuu, et­tä hal­ke­aa yl­pey­des­tä, kun omat lap­set on niin iha­nia ja op­pii jo­tain, Tur­pei­nen heh­kut­taa.

Äi­din­rak­kaus ei lopu kes­ken

Myös äi­din­rak­kaus saa nai­set sa­nat­to­mak­si.

– Mi­ten se voi ol­la niin voi­ma­kas­ta? Heti kun lap­si syn­tyy, sitä ko­kee, vaik­ka huo­maan myös sen, et­tä rak­kaus lap­seen kas­vaa koko ajan ja vah­vis­tuu, An­ni Tur­pei­nen ku­vai­lee.

Kok­ko­nen se­lit­tää rak­kau­den lap­seen syt­ty­vän jo ras­kau­sai­ka­na. Kah­den lap­sen äi­ti­nä hän on teh­nyt tar­peel­li­sen ha­vain­non:

– Rak­kaut­ta riit­tää mo­lem­mil­le lap­sil­le ei­kä sitä tar­vit­se yrit­tää ja­kaa. Se kas­vaa vaan.