JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Ää­ret­tö­män suon lai­dal­la

Kanto Kati
Aiemmat blogit
4.8.2018 6.54

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420180804065400

Suo. ää­re­tön kor­pi. Jos­sain pii­pit­tää suo­sir­rin poi­ka­nen, joka on juu­ri op­pi­nut len­tä­mään. Saa­vun lo­pul­ta haa­vik­koon, jos­ta mi­nun pi­täi­si läh­teä liik­keel­le.

Hil­la. Suo­muu­rain. Lak­ka. äm­pä­rin poh­ja ei tun­nu peit­ty­vän mil­lään. Räm­min läpi kui­vu­neen kor­ven ja saa­vun re­puil­le, joi­den luo­na juon kah­vin. Vaa­le­an­pu­nai­set tos­sut kää­rin rep­puun, nii­tä ei enää täs­sä ry­tei­kös­sä tar­vi­ta.

Huu­dan läpi huu­don. Mi­ten se ta­pah­tuu? Kai­ku ei vas­taa, eh­kä si­tä­kään ei ole enää ole­mas­sa. Suu­ren kar­va­rous­kun al­le jään ma­kaa­maan, suo­vil­lo­jen uni kie­too mi­nut sy­lei­lyyn­sä. Jään sii­hen, kat­to­na sil­lä on tai­vas.

Ei kyl­vä, ei nii­tä, ei myös ko­koa. Ko­e­tan rau­hoit­taa it­se­ä­ni lau­lul­la. Ei ko­koa? Mut­ta mi­nä­hän ko­ko­an koko ajan. Minä olen hams­te­ri, joka va­ras­toi tal­ven va­ral­le. Eh­kä tämä on ih­mi­sen osa. Ot­sas hies­sä pi­tää si­nun raa­ta­man.

Tak­ku­höy­he­ni­set pöl­lön­poi­ka­set lyö­vät leik­kiä vih­re­än kuu­si­kon var­jos­sa. Kuu­si­kon kel­lo­ta­pu­lis­sa lyö­vät kris­tal­lin­kirk­kaat kel­lot. Toi­sel­la puo­lel­la met­sää is­tuu van­ha mies vuo­le­mas­sa kuu­si­kos­ta sa­haa­maan­sa puun­pa­las­ta – ai­koo teh­dä sii­tä ko­rin, jol­la kan­taa kas­ve­ja etei­seen­sä.

Sei­son kuin ää­ret­tö­män, lo­put­to­miin jat­ku­van suon lai­dal­la, jos­ta ei ole ulos­pää­syä. Uk­ko­nen jy­li­see. Au­tos­sa oli­sin tur­vas­sa, mut­ta nyt en pää­se ren­kai­den pääl­le. Yli on vain men­tä­vä. Ma­ta­lan ve­sa­kon kaut­ta suih­ki­vat po­rot, ran­nas­sa jy­tis­tää hir­vi. Ohit­se­ni pin­koo rau­dan­ko­va me­ni­jä, met­sä­jä­nis, jon­ka vi­pel­lys kuu­luu vie­lä kau­kaa, vaik­ka on­kin niin ujo eläin. Mi­ten ra­kas­tan­kaan tei­tä, pik­kui­set, ute­li­aat kar­va­kor­vat!

Ih­mi­nen on tu­hon­nut ym­pä­ris­tö­ään, kai­va­nut kuop­paa jal­ko­jen­sa al­la. Troop­pi­nen il­mas­to uh­kaa, huu­ta­vat ot­si­kot. Uu­tis­tor­sot jää­vät roik­ku­maan kor­vii­ni. Joh­tuu­ko tämä kaik­ki sii­tä, et­tä Ee­va ja Aa­dam söi­vät kiel­le­tyn puun he­del­miä? Sii­tä se kaik­ki läh­ti ja jat­kuu edel­leen. Ih­mi­nen hi­mo­aa li­sää. Jää­ti­köl­tä sit­ten li­sää liik­ku­ma­ti­laa, jos ei muu­al­ta! Kaik­ki meil­le ja äk­kiä! Kui­va ry­teik­kö ra­hi­see.

Hen­gäs­ty­nee­nä jään ma­kaa­maan suon reu­nal­le. Olen aja­tuk­sis­sa­ni käy­nyt taas jos­sain epä­toi­von toi­sel­la puo­lel­la. Nou­sen huo­kais­ten, pu­dis­tan ha­vun­neu­la­set hou­suis­ta­ni. Huo­maan ha­ke­va­ni paik­kaa, jos­sa saa­pas on vaa­ras­sa täyt­tyä mu­ta­ve­del­lä. En­nen se oli kar­tet­ta­va koh­ta, nyt pe­las­tus. Siel­tä saa­tan saa­da tänä vuon­na muu­ta­man hil­lan, jos Luo­ja suo.

KatiKanto
Olen nelikymppinen nainen Lapista, kotoisin rajalta, Torniosta. Tällä hetkellä asun Rovaniemellä. Olen äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. Kirjoittaminen, kuvataiteet, liikunta ja laulaminen ovat minulle tärkeitä asioita. Palautetta blogiteksteihini voi antaa sähköpostiin: kati.kanto6(at)gmail.com.
7.6.2020

Jee­sus sa­noo: "Niin kuin Isä on ra­kas­ta­nut mi­nua, niin olen minä ra­kas­ta­nut tei­tä. Py­sy­kää mi­nun rak­kau­des­sa­ni." Joh. 15:9

Viikon kysymys