JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

​Au­rin­ko­lau­lu

Lehtola Juho
Aiemmat blogit
2.9.2014 7.16

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420140902071600

Kirk­ko­her­ra ja kant­to­ri kan­toi­vat kieh­to­van nä­köis­tä puu­laa­tik­koa tal­vi­pak­ka­ses­ta si­säl­le. Ky­lä­läi­siä oli tu­vas­sa lä­hes tun­gok­sek­si as­ti. äi­ti oli lait­ta­nut kynt­ti­löi­tä joka puo­lel­le, ja olo­huo­nee­seen oli vi­ri­tel­ty pal­jon is­tu­ma­paik­ko­ja. Mei­dän koti oli sinä vuon­na ky­län kin­ke­ri­ta­lo.

Ih­met­te­lin tuo­ta ou­toa, suur­ta mat­ka-ark­kua, jon­ka si­säl­le oli­sin kai so­pi­nut is­tu­maan. Kant­to­ri oli jo van­ha mies, ai­na­kin pik­ku­po­jan sil­min kat­sot­tu­na. Hän tou­hu­si laa­ti­kon al­le tait­to­ja­lat pys­tyyn ja pal­jas­ti kan­nen al­ta kos­ket­ti­mis­ton. En roh­jen­nut men­nä lä­hel­tä kat­so­maan, vaik­ka oli­si teh­nyt mie­li.

Ar­ve­len kin­ke­ri­muis­ton ole­van 1980-lu­vun lo­pul­ta, jol­loin olin noin 6–8-vuo­ti­as. Ti­lai­suus oli hy­vin pe­rin­tei­nen. Läk­sy­jä ei to­sin tar­vin­nut ot­taa ihan niin va­ka­vas­ti kuin jos­kus ai­koi­naan, jol­loin rip­pi­kou­luun­kin py­rit­tiin kin­ke­reil­lä. Mi­nun lap­suu­te­ni kin­ke­rit oli­vat lep­poi­sa ti­lai­suus, jos­sa har­joi­tel­tiin vir­siä ja lu­et­tiin Raa­mat­tua.

Jo­ta­kin hy­vin mer­ki­tyk­sel­lis­tä mi­nul­le ti­lai­suu­des­sa ja eri­tyi­ses­ti kant­to­rin työs­ken­te­lys­sä oli, kos­ka muis­tan edel­leen hä­nen an­ta­man­sa vir­si­läk­syn. Hä­nen vah­va ää­nen­sä ja mat­ka­har­mo­nin hy­ri­nä soi­vat edel­leen kor­vis­sa­ni, kun avaan vir­si­kir­jan sil­tä koh­dal­ta: ”Luo­dut, te Her­raa kiit­tä­kää, ää­nen­ne lau­luun liit­tä­kää!”

Vir­ren 455 taus­ta on Fran­cis­cus As­si­si­lai­sen Au­rin­ko­lau­lus­sa. Sii­nä koko luo­ma­kun­taa kut­su­taan kiit­tä­mään Her­raa: Au­rin­ko, kuu, täh­det, pak­ka­nen, myrs­ky, pou­ta, vesi, tuli ja vih­reä maa. Py­säyt­tä­vää on, et­tä jopa kuo­le­maa pyy­de­tään tuo­maan kii­tos Luo­jal­le: "Vii­mei­nen vie­ras, hil­jai­sin, kuo­le­ma, mil­loin saa­vut­kin, kii­tä Her­raa!"

Si­säi­nen kant­to­ri­ni sa­noi­si, et­tä mi­nun täy­tyi­si nyt an­taa teil­le vir­si­läk­sy. Eh­kä en kui­ten­kaan, mut­ta ke­ho­tan kui­ten­kin tu­tus­tu­maan lä­hem­min tuo­hon juh­la­vaan luo­ma­kun­nan vir­teen!

JuhoLehtola
Perheeseeni kuuluvat vaimo ja kuusi lasta. Työskentelen oppimisen, opettamisen, viestinnän ja näitä tukevan teknologian parissa. Vapaa-aikaani kulutan puuhastelemalla kotona, opiskelemalla milloin mitäkin ja harrastamalla musiikkia. Blogikirjoitusteni aiheet nousevat usein arkisista tilanteista perheessä ja työssä. Voit antaa minulle palautetta kirjoituksistani osoitteeseen juho.lehtola@gmail.com
29.5.2020

Her­ra on mi­nun va­lo­ni ja apu­ni, ketä minä pel­käi­sin? Her­ra on mi­nun elä­mä­ni tur­va, ketä siis säik­kyi­sin? Ps. 27:1

Viikon kysymys