Kirk­ko­her­ra ja kant­to­ri kan­toi­vat kieh­to­van nä­köis­tä puu­laa­tik­koa tal­vi­pak­ka­ses­ta si­säl­le. Ky­lä­läi­siä oli tu­vas­sa lä­hes tun­gok­sek­si as­ti. äi­ti oli lait­ta­nut kynt­ti­löi­tä joka puo­lel­le, ja olo­huo­nee­seen oli vi­ri­tel­ty pal­jon is­tu­ma­paik­ko­ja. Mei­dän koti oli sinä vuon­na ky­län kin­ke­ri­ta­lo.

Ih­met­te­lin tuo­ta ou­toa, suur­ta mat­ka-ark­kua, jon­ka si­säl­le oli­sin kai so­pi­nut is­tu­maan. Kant­to­ri oli jo van­ha mies, ai­na­kin pik­ku­po­jan sil­min kat­sot­tu­na. Hän tou­hu­si laa­ti­kon al­le tait­to­ja­lat pys­tyyn ja pal­jas­ti kan­nen al­ta kos­ket­ti­mis­ton. En roh­jen­nut men­nä lä­hel­tä kat­so­maan, vaik­ka oli­si teh­nyt mie­li.

Ar­ve­len kin­ke­ri­muis­ton ole­van 1980-lu­vun lo­pul­ta, jol­loin olin noin 6–8-vuo­ti­as. Ti­lai­suus oli hy­vin pe­rin­tei­nen. Läk­sy­jä ei to­sin tar­vin­nut ot­taa ihan niin va­ka­vas­ti kuin jos­kus ai­koi­naan, jol­loin rip­pi­kou­luun­kin py­rit­tiin kin­ke­reil­lä. Mi­nun lap­suu­te­ni kin­ke­rit oli­vat lep­poi­sa ti­lai­suus, jos­sa har­joi­tel­tiin vir­siä ja lu­et­tiin Raa­mat­tua.

Jo­ta­kin hy­vin mer­ki­tyk­sel­lis­tä mi­nul­le ti­lai­suu­des­sa ja eri­tyi­ses­ti kant­to­rin työs­ken­te­lys­sä oli, kos­ka muis­tan edel­leen hä­nen an­ta­man­sa vir­si­läk­syn. Hä­nen vah­va ää­nen­sä ja mat­ka­har­mo­nin hy­ri­nä soi­vat edel­leen kor­vis­sa­ni, kun avaan vir­si­kir­jan sil­tä koh­dal­ta: ”Luo­dut, te Her­raa kiit­tä­kää, ää­nen­ne lau­luun liit­tä­kää!”

Vir­ren 455 taus­ta on Fran­cis­cus As­si­si­lai­sen Au­rin­ko­lau­lus­sa. Sii­nä koko luo­ma­kun­taa kut­su­taan kiit­tä­mään Her­raa: Au­rin­ko, kuu, täh­det, pak­ka­nen, myrs­ky, pou­ta, vesi, tuli ja vih­reä maa. Py­säyt­tä­vää on, et­tä jopa kuo­le­maa pyy­de­tään tuo­maan kii­tos Luo­jal­le: "Vii­mei­nen vie­ras, hil­jai­sin, kuo­le­ma, mil­loin saa­vut­kin, kii­tä Her­raa!"

Si­säi­nen kant­to­ri­ni sa­noi­si, et­tä mi­nun täy­tyi­si nyt an­taa teil­le vir­si­läk­sy. Eh­kä en kui­ten­kaan, mut­ta ke­ho­tan kui­ten­kin tu­tus­tu­maan lä­hem­min tuo­hon juh­la­vaan luo­ma­kun­nan vir­teen!