JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Erityisen rakas

Suominen Sarianna
Aiemmat blogit
28.4.2016 6.30

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420160428063000

Kun me saim­me per­hee­seem­me kah­dek­san­nen lap­sen, oli ta­pah­tu­ma mo­nel­la ta­paa yl­lät­tä­vä meil­le kai­kil­le. Pie­ni poi­kam­me Si­nu­he oli saa­nut Tai­vaan Isäl­tä lah­jak­si yh­den yli­mää­räi­sen kro­mo­so­min. Rak­kausk­ro­mo­so­min, meil­lä on ta­pa­na sa­noa. Hä­nel­lä to­det­tiin Dow­nin synd­roo­ma. Si­ner­tä­vä pie­no­kai­nen kii­dä­tet­tiin syn­ny­tys­sa­lis­ta vauh­dil­la vas­ta­syn­ty­nei­den teho-osas­tol­le hap­pi­kaap­piin. Siel­tä mat­ka jat­kui am­bu­lans­si­kyy­dil­lä yli­o­pis­tol­li­seen sai­raa­laan. Ajan­kul­ku sai uu­den tah­din.

Si­nu­hen syn­ty­mäs­tä läh­tien sit­ku-elä­mä lop­pui ja täs­sä ja nyt -elä­mä al­koi. Tie­sim­me, et­tä edes­sä on jo seu­raa­va­na aa­mu­na ope­raa­tio. Duo­de­nal at­re­sia vaa­ti vä­li­tön­tä toi­men­pi­det­tä. Il­mas­sa lei­jai­li ky­sy­mys: mi­ten vas­ta­syn­ty­neen, heik­ko­kun­toi­sen vau­van sy­dän kes­tää ope­raa­ti­on? Tai­vaan Isä kuu­li lu­kui­sat ru­kouk­sem­me, ja pie­no­kai­sen toi­pu­mi­nen käyn­nis­tyi ry­ti­näl­lä noin viik­ko leik­kauk­ses­ta.

En­sim­mäi­si­nä vuo­si­na Si­nu­he sai­ras­te­li pal­jon hen­gi­tys­tie­in­fek­ti­oi­ta, jot­ka vaa­ti­vat usein vii­kon­kin osas­to­jak­so­ja. Nuo ajat ovat sut­tu­rais­ta su­mu­muis­toa mie­les­sä­ni. Päi­vät täyt­tyi­vät hoi­dois­ta, te­ra­pi­ois­ta, ko­ti­töis­tä – ja sel­viy­ty­mi­ses­tä! Si­sa­rus­par­ven kuo­puk­sek­si syn­tyi vie­lä 1-vuo­ti­aal­le Si­nu­hel­le ja muil­le si­sa­ruk­sil­le pik­ku­ve­li. En muis­ta, mi­ten koko yh­tä­lö py­syi ka­sas­sa. Jo­ten­kin vain kah­la­sim­me päi­väs­tä toi­seen – ilo oli kui­ten­kin aset­tu­nut ta­lok­si. Me saim­me voi­mia ai­van eri­tyi­sen pal­jon hen­ki­lö­koh­tai­ses­ta us­kos­ta ja luot­ta­muk­ses­ta Ju­ma­lan suun­ni­tel­maan. Ei ole sat­tu­maa, et­tä juu­ri minä, us­kos­sa­ni heik­ko, sain oman tien­vii­tan tai­vaa­seen au­rin­ko­po­jas­sa­ni. Mi­nul­la on vah­va tun­ne, et­tä Tai­vaan Isä piti mei­tä eri­tyi­sen lä­hel­lä eten­kin Si­nu­hen al­ku­vuo­det. Saim­me run­saas­ti tu­kea mat­ka­ys­tä­vil­täm­me sekä laa­jal­ta tu­ki­toi­mi­ver­kos­tol­ta, jo­hon kuu­lui­vat kun­tou­tu­soh­jaa­ja, fy­si­o­te­ra­peut­ti, pu­he­te­ra­peut­ti ja vam­mais­pal­ve­lui­den hen­ki­lö­kun­taa.

Eri­tyis­lap­sem­me myö­tä pää­sim­me tar­kis­te­le­maan maa­il­maa ai­van uu­des­ta nä­kö­vink­ke­lis­tä. Vauh­tia hi­das­ta­en, ai­ti­o­pai­koil­ta. It­ses­tään­sel­vyyk­siä ei enää ol­lut. Jo­kai­nen op­pi­mi­sen etap­pi oli kul­ta­mi­ta­li­saa­vu­tus si­suk­kaal­le po­jal­lem­me. Ta­san nel­jä vuot­ta kär­si­väl­li­syyt­tä­ni kas­va­tet­tiin, kun­nes Si­nu­he op­pi kä­ve­le­mään – ei, vaan juok­se­maan! Juok­se­maan lu­jaa ja kar­kuun ja ar­vaa­mat­to­mas­ti!

Pu­heen tuot­ta­mi­sen avuk­si opet­te­lim­me tu­ki­viit­to­mia ja ku­va­kom­mu­ni­kaa­ti­oa­si­oi­ta. Si­nu­he tuot­taa sa­no­ja pal­jon mat­ki­mal­la ja pyy­tä­mäl­lä ha­lu­mi­aan asi­oi­ta. Pää­a­si­as­sa hän on kui­ten­kin hil­jai­nen mies, joka vas­taa, jos tah­too. Il­meik­käät eleet ja il­meet pu­hut­te­le­vat ym­pä­ris­töä usein sa­no­ja­kin enem­män. Odot­ta­ma­ton ha­laus, suuk­ko pos­kel­le, si­li­tys pää­la­el­le – sii­nä Si­nu­hen eni­ten käyt­tä­mät kom­mu­ni­kaa­ti­o­vä­li­neet huu­mo­rin li­säk­si. Hä­nen myö­tään per­heem­me me-hen­ki on tii­vis­ty­nyt ja olem­me op­pi­neet run­saas­ti vil­pit­tö­myyt­tä ja rak­kaut­ta jo­ka­päi­väi­ses­sä kans­sa­käy­mi­ses­säm­me. Jos joku läs­nä­o­le­vis­ta hiil­tyy ja pu­huu ki­re­äs­ti, lait­taa Si­nu­he kä­det kor­vil­le ah­dis­tu­neen nä­köi­se­nä. Hän on herk­kä tun­neil­mas­toil­ma­pun­ta­rim­me. Asi­at täy­tyy­kin so­pia pi­kim­mi­ten!

Au­rin­ko­poi­kam­me myö­tä olem­me myös käy­neet tun­ne­a­si­oi­den ää­ri­lai­doil­la. Olem­me tun­te­neet vä­sy­mys­tä, ajan­puu­tet­ta, tur­hau­tu­mis­ta, avut­to­muu­den tun­net­ta, huol­ta ja häm­men­nys­tä ajoit­tain po­si­tii­vi­sia tun­tei­ta enem­män. On ol­lut tur­haa vään­töä ole­mat­to­mas­ta oman ajan käy­tös­tä – ai­na se vain ei ole mah­dol­lis­ta – ja yk­si­näi­syy­den­kin tun­net­ta. Sil­loin on saa­nut hau­raa­na pyy­tää omal­le koh­dal­le evan­ke­liu­mia ja saar­na­ta sitä ar­mo­sa­no­maa myös omil­le lä­hei­sil­leen, rak­kail­le. Myös eri­tyis­poi­kam­me op­pi en­nen ver­baa­lis­ta pu­het­ta viit­to­en saar­naa­maan syn­nit an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä. Se tun­tuu joka ker­ta yh­tä kos­ket­ta­val­ta ja kal­li­sar­voi­sel­ta. Meil­lä on kes­kuu­des­sam­me Tai­vaan Isäl­le kel­vol­li­nen pie­ni lä­het­ti­läs!

Kun per­hee­seem­me syn­tyi eri­tyis­lap­si, syn­tyi per­heem­me­kin ikään kuin uu­del­leen. Häm­men­nys­tä ja huo­kauk­sia vah­vem­pa­na lei­jai­lee ar­kie­lä­mäs­säm­me ilo ole­mas­sa­o­los­ta täs­sä ja nyt. Sil­lä eri­tyi­syy­des­tään huo­li­mat­ta hän on meil­le en­nen kaik­kea lap­si mui­den las­tem­me jou­kos­sa. Oma ra­kas poi­ka. "äi­ti, kuk­ka!" hän kyy­kis­tyy kä­ve­lyl­lä poi­mi­maan tien­vie­ruk­sel­ta ku­kan. Ei­kä mi­kään voi ol­la sil­mis­sä­ni kau­niim­paa kuin tuo hen­to kuk­ka hä­nen kä­sien­sä mal­jas­sa.

SariannaSuominen
50+ vuotta, 1 aviomies ja 9 lasta. Elämää Suomessa, Ruotsissa ja Yhdysvalloissa. Uusi kotipaikkakunta Hyvinkää. Uskomisen kallis aarre löytyi aikuisiällä. Kirjoitan tuokiokuvia elämästä ison perheen äitinä, erityislapsen äitinä, työssäkäyvänä äitinä ja siitä, miltä tuntuu paluumuutto Suomeen, kun puoliso on yhä töissä meren takana. sarianna.suomi@gmail.com
29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys