JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Kas­vi­maa­te­ra­pi­aa

Koivisto Johanna
Aiemmat blogit
19.7.2014 7.57

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420140719075700

Vii­me ke­sän lo­pul­la kak­si nuo­rim­mais­ta tuli ker­to­maan, et­tä heil­lä on ta­ka­pi­hal­la ”her­ne­maa”. He oli­vat löy­tä­neet her­nei­den tai­mia. Mei­tä nau­rat­ti, sil­lä lap­set oli­vat ke­säl­lä am­pu­neet ”sorp­pa­reil­la”, put­kes­ta ja ku­mi­han­sik­kaan sor­mes­ta teh­dyil­lä am­pu­ma-aseil­la, ja huo­maa­mat­taan sa­mal­la vil­jel­leet her­nei­tä itä­mään.

Eh­dim­me joi­tain her­neen­pal­ko­ja naut­ti­a­kin en­nen kuin kai­vin­ko­ne tuli ja ta­soit­ti pi­ha­maan ja aset­te­li ruo­ka­mul­lat pai­koil­leen. Meil­lä ei ole pit­kään ai­kaan ol­lut kun­nol­lis­ta pi­haa, kos­ka uu­si ko­tim­me ra­ken­net­tiin kes­kel­le en­tis­tä pi­haa ja ta­ka­pi­ha­kin meni mul­lin mal­lin maan­kai­vuun myö­tä. Lu­pa­sin lap­sil­le, et­tä kun seu­raa­va­na ke­sä­nä lai­tan kas­vi­maan, he saa­vat lait­taa sin­ne oman her­ne­maan­sa.

Tänä ke­sä­nä unel­mas­ta­ni tuli tot­ta. Jo syk­syl­lä nur­mik­koa kyl­vä­es­säm­me olim­me mer­kan­neet mie­he­ni kans­sa kas­vi­maan pai­kan. Ke­vääl­lä en­sim­mäis­ten läm­pi­mien päi­vien ai­ka­na le­vit­te­lin kas­vi­maal­le­ni li­sää mul­taa, kään­sin maan ja ke­rä­sin ki­viä pois. Ta­voit­tee­na­ni ei ole työ­lei­ri vaan pie­ni te­ra­pi­a­kas­vi­maa.

Pit­kään olen haa­veil­lut myös oman kas­vi­maan uu­sis­ta pe­ru­nois­ta. Sil­loin kun lap­set oli­vat pie­niä, kas­va­tin sa­laat­tia, til­liä ja per­sil­jaa te­ras­sil­la laa­ti­kois­sa. Tie­ten­kin siel­lä oli myös ke­sä­kuk­kia. Mi­nus­ta oli te­ra­peut­tis­ta nyp­piä ku­kis­ta kui­via leh­tiä, kun olin en­sin saa­nut lap­set nuk­ku­maan. Mie­lee­ni on jää­nyt jo vii­le­ne­mäs­sä ole­va rau­hal­li­nen ke­säil­ta, kun jut­te­lin ku­kil­le­ni.

Tämä uu­si kas­vi­maa on ol­lut mie­len­kiin­toi­nen pro­jek­ti. Olen lap­suu­den ko­dis­sa­ni op­pi­nut pe­ru­sa­si­at kas­vi­maan hoi­dos­ta, mut­ta nyt oli haus­ka tu­tus­tua tar­kem­min lan­noit­ta­mi­seen, kump­pa­nuus­kas­vei­hin ja vil­je­ly­kier­toon. En ol­lut en­nen tien­nyt, et­tä kan­nat­taa vil­jel­lä tiet­ty­jä kas­ve­ja vie­rek­käin, niin saa pa­rem­man sa­don. Vil­je­ly­kier­to, eli kas­vin­vuo­rot­te­lu sa­mal­la kas­vu­pai­kal­la, pi­tää ot­taa seu­raa­va­na ke­sä­nä huo­mi­oon. Sil­loin kas­vi­maa­ni vält­tyy pa­rem­min tu­ho­lai­sil­ta ja tau­deil­ta.

Mi­nul­la on ol­lut hy­vä­nä kon­sult­ti­na sis­ko­ni, joka on il­mi­ö­mäi­nen it­se­op­pi­nut puu­tar­hu­ri. Olen sa­nat­to­ma­na seis­syt hä­nen ym­py­rän­muo­toi­sen kas­vi­maan­sa reu­nal­la ja ihail­lut. Se näyt­ti suu­rel­ta, iloi­sel­ta kär­ryn­pyö­räl­tä. Si­pu­lin­var­sien, pork­ka­nan naat­tien ja mui­den vih­rei­den kas­vis­ten se­as­sa kuk­ki iha­nas­ti eri­lai­sia ke­sä­kuk­kia.

Sis­ko­ni pe­las­ti kas­vi­maa­ni ja mi­nut val­ta­val­ta mää­räl­tä rik­ka­ruo­ho­ja, sil­lä olin vie­mäs­sä tuo­ret­ta he­vo­sen­lan­taa maa­ha­ni. En ol­lut pe­reh­ty­nyt tar­peek­si hy­vin, et­tä en­nen kas­vi­maa­han pa­noa lan­nan pi­tää ol­la hy­vin pa­la­nut­ta. Si­pu­lei­ta en oli­si osan­nut li­ot­taa tuh­ka­ve­des­sä. Myös mo­nes­sa muus­sa asi­as­sa hän osa­si neu­voa mi­nua.

Kas­vi­maan te­ke­mi­nen ja sii­tä huo­leh­ti­mi­nen on mu­ka­van konk­reet­tis­ta työ­tä. Maan kä­sit­te­ly vaa­tii voi­mia ja si­pu­lien is­tut­ta­mi­nen ja sie­men­ten kyl­vä­mi­nen jal­ka­li­hak­sia ja hy­vää sel­kää. Kun sain maa­ni val­miik­si, oli tyy­ty­väi­nen olo. Mul­ta­penk­ke­jä kat­so­es­sa­ni mie­tin, kuin­ka tot­ta on, et­tä ih­mi­nen on vil­je­li­jä mut­ta Ju­ma­la kas­vun an­ta­ja.

JohannaKoivisto
Olen ison perheen äiti, minulla on rakas mies, yhdeksän valmiina saatua lasta ja kolme itse synnytettyä. Minulla on myös kuusi lastenlasta. Työskentelen terveydenhuollon opettajana. Rakastan suomalaista metsää ja tuntureita, opettelen lintuja, rentoudun mökillä, haaveilen puutarhasta. Kaksi koiraamme vievät minut sauvakävelylle, ja pilates haastaa minua jatkuvasti. Elämä on mielenkiintoista selviytymistä, jossa ilo ja suru ovat väliin rinnakkain, väliin sisäkkäin.
29.5.2020

Her­ra on mi­nun va­lo­ni ja apu­ni, ketä minä pel­käi­sin? Her­ra on mi­nun elä­mä­ni tur­va, ketä siis säik­kyi­sin? Ps. 27:1

Viikon kysymys