JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Ke­vään huo­lia ja rie­mu­ja

Aiemmat blogit
19.5.2017 6.05

Lin­tu­jen sel­viy­ty­mi­nen pak­kas­tal­ven yli on ih­me. Tal­veh­ti­via lin­tu­ja voim­me aut­taa tal­vi­ruo­kin­nal­la. Muut­to­lin­tu­jen mat­kan­te­koa em­me voi hel­pot­taa. Vai­vat­to­mas­ti ei­vät lin­nut sel­viä vuo­de­nai­ko­jen ja säi­den vaih­te­luis­ta, mut­ta tä­nä­kin vuon­na saam­me ko­kea kuin­ka ”vä­ke­vä on ke­vään va­paus”.

äi­tien­päi­vä­nä sa­toi lun­ta niin, et­tä maa tuli Ou­lun seu­dul­la val­ke­ak­si. Kyl­män sään vuok­si lin­tu­jen muut­to on ol­lut pit­kään py­säh­dyk­sis­sä. Jär­ri­pei­pot, met­sä­han­het, kur­jet ja jout­se­net ovat jo mon­ta viik­koa odo­tel­leet poh­jois­ten alu­ei­den lu­mien su­la­mis­ta. La­pis­sa pu­hu­taan jo hil­jai­ses­ta ke­vääs­tä. Ran­nik­ko­seu­dun vä­hä­lu­mi­sil­la alu­eil­la lin­tu­jen ään­tä ja lii­ket­tä on riit­tä­nyt.

Lap­suu­des­ta muis­tan tou­ko­kuun lo­pun ta­ka­tal­ven. Maa­han tuli pak­su lu­mi­ker­ros ja mo­net hyön­teis­syö­jä­lin­nut kuo­li­vat. Ke­rä­sin kou­lu­mat­kal­ta kuol­lei­ta ja hen­ki­to­reis­saan ol­lei­ta lin­tu­ja. Eri la­je­ja oli tois­ta­kym­men­tä. En voi­nut näl­käi­siä ja kyl­met­ty­nei­tä lin­tu­ja pe­las­taa. Mi­nul­la ei ol­lut niil­le so­pi­vaa ruo­kaa. Tuon lin­tu­jen jouk­ko­kuo­le­man jäl­keen met­säs­sä oli hil­jais­ta.

Lin­tu­jen tal­vi­ruo­kin­ta­kau­si on tänä ke­vää­nä kes­tä­nyt nor­maa­lia pi­tem­pään. Kun maa on saa­nut uu­den lu­mi­peit­teen, tal­vi­lin­nut ja muut­to­lin­nut ovat ke­rään­ty­neet jou­koit­tain ruo­kin­ta­pai­koil­le. Jou­duin lo­pet­ta­maan ruo­kin­nan, vaik­ka lu­mi­sa­teet jat­kui­vat. Olin il­mei­ses­ti saa­nut kau­pas­ta epä­puh­das­ta lin­nun­ruo­kaa, kun muu­ta­mat lin­nut al­koi­vat oi­reil­la. Sai­ras lin­tu on pe­lo­ton ja apaat­ti­nen. Sal­mo­nel­la-tar­tun­nan saa­nut lin­tu pör­his­tää höy­he­nen­sä, ja näyt­tää kuin se oli­si syö­nyt lii­kaa. Täl­lai­nen lin­tu yleen­sä kuo­lee. Myös ih­mi­nen voi saa­da lin­nun kos­ke­tuk­ses­ta tar­tun­nan, jos­kin se on erit­täin har­vi­nais­ta.

Ei­len lä­hes­tyin sai­ras­ta si­ni­ti­ais­ta. Se suh­tau­tui mi­nuun hy­vin luot­ta­vas­ti. Se kat­soi pit­kään sil­mii­ni ja sit­ten kä­sii­ni. Se var­maan tun­nis­ti mi­nut. Olin­han ruok­ki­nut sitä koko tal­ven, ja se oli syö­nyt kä­des­tä­ni. Se hyp­pä­si hi­hal­le­ni ei­kä läh­te­nyt pois, vaik­ka yri­tin tor­jua sitä. Sit­ten se nou­si ol­ka­pääl­le­ni ja kat­soi seu­raa­vak­si tuk­kaa­ni. En toh­ti­nut huis­kaut­taa lin­tua pois vaan läh­din juok­se­maan. Kun kat­soin taak­se­ni, näin, et­tä lin­tu len­si pe­räs­sä­ni puo­len met­rin pääs­sä. Pää­sin on­nek­si ”pa­koon”. Sit­ten kat­soin ym­pä­ril­le­ni var­mis­taak­se­ni, et­tei­vät naa­pu­rit näh­neet, kun pa­ke­nin pik­ku­lin­tua.

Ta­pauk­ses­ta jäi vä­hän su­rul­li­nen mie­li. Sai­ras lin­tu yrit­ti tur­vau­tua mi­nuun, mut­ta minä pa­ke­nin. Tie­sin, et­ten oli­si voi­nut pe­las­taa sitä. Ko­ti­ni ik­ku­nas­ta näin si­ni­ti­ai­sen kuo­le­man. Se aset­tau­tui nur­mel­le au­rin­gon pais­tee­seen ja le­vit­ti kau­niit sii­pen­sä ”en­ke­li­mäi­ses­ti” vie­rel­leen. Lin­tu ei näyt­tä­nyt kär­si­väl­tä. Se kään­si pään­sä ylös­päin ja jäi odot­ta­maan. Jon­kin ajan ku­lut­tua se ojen­si pään­sä vie­lä ylem­mäs ja kei­kah­ti sit­ten eteen­päin. Lin­tu oli kuol­lut.

Tänä päi­vä­nä muut­to­lin­nut aloit­ti­vat rän­tä­sa­teen jäl­keen rie­mui­san ke­vät­kon­ser­tin. Tuo rie­mu tart­tui. Raa­mat­tu ke­hot­taa mei­tä ot­ta­maan op­pia lin­nuis­ta. Siel­tä löy­tyy myös ver­taus­ku­via. Nii­tä on pal­jon myös vir­sis­sä ja Sii­o­nin lau­luis­sa.

Muis­tan, kun äi­ti­ni kir­joit­ti pie­nen po­jan muis­ti­vih­koon ver­tauk­sen lin­nus­ta ja tur­val­li­ses­ta pe­ril­le pää­se­mi­ses­tä. Olen yrit­tä­nyt sel­vit­tää värs­syn al­ku­pe­rää, mut­ta se sel­vi­si vas­ta vii­me sun­nun­tain seu­ra­pu­hees­ta. äi­din lai­naus oli vir­res­tä 593:

”Kun ta­kaa mai­den me­rien,

hän pie­nen muut­to­lin­tu­sen,

tuo ko­tiin tur­vai­sas­ti,

niin mik­si pel­kään, va­pi­sen?

Myös mi­nut niin kuin lin­tu­sen,

hän joh­taa ko­tiin as­ti.”

ErkkiAlasaarela
Pikkupoikana kuljin luonnossa kiikari kaulalla ja perhoshaavi kädessä. Harrastus johti elämäntehtävään ympäristöalalla. Työ ja perheenisän tehtävä veivät ajan niin, että harrastukset jäivät taka-alalle. Nyt työni yliopistolla on edennyt emeritus-vaiheeseen. Kuljen jälleen luonnossa. Kiikari ja haavi ovat vaihtuneet kameraan. Tarinat ja valokuvat luonnosta ovat varmaan ensisijaista sisältöä blogeissani. Kirjoituksistani toivon palautteita osoitteeseen eralasaarela@gmail.com
27.2.2020

Jee­sus sa­noo: "Kun paas­to­at­te, äl­kää ol­ko syn­kän nä­köi­siä niin kuin te­ko­py­hät. He muut­ta­vat muo­ton­sa sur­ke­ak­si, jot­ta kaik­ki var­mas­ti huo­mai­si­vat hei­dän paas­to­a­van." Matt. 6:16

Viikon kysymys