JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Kuo­le­man lo­pul­li­suus pu­hut­te­lee

Suominen Sirkka
Aiemmat blogit
11.8.2014 6.59

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420140811065900

Kuo­le­mal­le on pal­jon kau­nii­ta il­mai­su­ja, joi­ta käy­te­tään su­ru­vies­tiä ker­rot­ta­es­sa. Voi­daan sa­noa, et­tä hän er­ka­ni täs­tä elä­mäs­tä, nuk­kui pois, sul­ki sil­män­sä tai siir­tyi ajas­ta iä­i­syy­teen. Kris­til­li­syy­des­säm­me pal­jon käy­te­tään sa­non­taa: sai las­kea mat­ka­sau­van­sa. Nuo il­mai­sut ovat kau­nii­ta ja kor­viin miel­lyt­tä­väs­ti soi­via, toi­sin kuin sana kuo­le­ma. Se tun­tuu ko­val­ta ja lo­pul­li­sel­ta. Si­tä­hän kuo­le­ma ai­na on, maal­li­sen elä­män pää­te­pis­te.

Saat­te­lim­me äi­tim­me Kii­min­gin kirk­ko­maal­le hel­mi­kuus­sa kak­si vuot­ta sit­ten. Olim­me teh­neet ero­työ­tä Alz­hei­me­rin tau­tia sai­ras­ta­van äi­din kans­sa jo pit­kään. äi­din läh­tö­het­kel­lä tun­sim­me suur­ta kii­tol­li­suut­ta sii­tä, et­tä hä­nen vai­van­sa lop­pui­vat. Mei­tä loh­dut­ti aja­tus jäl­leen­nä­ke­mi­sen toi­vos­ta.

äi­din hau­ta­jai­sia val­mis­tel­les­sa huo­leh­dim­me jo tu­le­vas­ta. Mie­tim­me, mi­ten jak­sam­me eron lo­pul­li­suu­den sit­ten, kun isäm­me läh­dön ai­ka tu­li­si. Huo­li oli sii­tä, et­tä isäl­lä ei ol­lut sy­dä­mes­sään us­kon lah­jaa.

Usein kuu­lee sa­not­ta­van, et­tä kun­pa sai­si kuol­la no­pe­as­ti, il­man vai­ke­aa sai­raut­ta. äk­ki­kuo­le­mas­ta käy­te­tään sa­non­taa: hän sai läh­teä saap­paat ja­las­sa. Sil­lä tar­koi­te­taan sitä, et­tä ih­mi­sen elä­mä päät­tyy kes­ken työn ja ar­jen kii­rei­den, il­man en­nak­ko­va­roi­tus­ta tu­le­vas­ta.

Ju­ma­lal­la on kui­ten­kin omat tar­koi­tuk­sen­sa, joi­ta me ih­mi­set em­me ai­na näe em­me­kä ym­mär­rä. Ki­vuil­la, sai­rauk­sil­la ja pit­käl­lä sai­ras­vuo­teel­la Ju­ma­la voi pu­hu­tel­la voi­mak­kaas­ti.

Isä­ni hal­vaan­tui vii­me vuo­den lo­pul­la. Ki­vut oli­vat jo­ka­päi­väi­siä jo en­nen sitä. Pyö­rä­tuo­li vaih­tui sai­raa­la­sän­kyyn. Tai­vaan Isä rii­sui kaik­ki omat voi­mat ja vah­vuu­det ja sy­tyt­ti tai­vas­kai­puun. Isä ha­lu­si ot­taa vas­taan evan­ke­liu­min ja us­koa sa­mal­la ta­val­la kuin äi­ti­kin us­koi. Isän omia sa­no­ja lai­na­ten: hän ha­lu­si us­koa ai­van joka päi­vä. Pa­ran­nuk­sen ar­mon saa­mi­nen on ih­meel­li­nen, val­ta­van suu­ri lah­ja.

Hei­nä­kui­se­na lau­an­tai­aa­mu­na isän mat­ka päät­tyi. Hä­nen päi­vän­sä tu­li­vat täy­teen lä­hes 88 vuo­den ikäi­se­nä. Isän va­el­lus us­ko­vai­se­na ei ol­lut ajal­li­ses­ti pit­kä, ei vuot­ta­kaan, mut­ta se oli riit­tä­vä. Mei­tä loh­dut­taa tie­to sii­tä, et­tä niin hau­raak­si ja hei­kok­si muut­tu­neen isän ki­vut ovat lop­pu­neet ja hän­kin on nyt pe­ril­lä.

Kuo­le­ma he­rät­tää ero­ni­kä­vän li­säk­si mo­nen­lai­sia tun­tei­ta. Voi ko­kea syyl­li­syyt­tä, ah­dis­tus­ta, su­rua, voi­mat­to­muut­ta, mut­ta myös kii­tol­li­suut­ta ja tur­val­li­suut­ta elä­män lah­jan an­ta­jaa koh­taan.

In­hi­mil­li­ses­ti aja­tel­tu­na minä ja si­sa­ruk­se­ni kuu­lum­me per­hees­säm­me su­ku­pol­veen, joka on seu­raa­va­na läh­dös­sä pois tääl­tä ajas­ta. Huo­kaus nou­see tai­vaan Isän puo­leen, et­tä me­kin oli­sim­me sil­loin yh­tä val­mii­ta läh­te­mään kuin äi­ti ja isä oli­vat.

SirkkaSuominen
Olen yli viisikymppinen nainen ja olen kasvattanut omat lapseni aikuisiksi. Minulla on kuusi lasta ja kuusi lastenlasta. Olen asunut monissa eri paikoissa ja työskennellyt koko aikuisikäni yhdessä ja samassa paikassa. Voit antaa minulle palautetta blogistani osoitteeseen sirkka.suo@gmail.com.
8.7.2020

Et­kö ym­mär­rä, et­tä Ju­ma­lan hy­vyys joh­taa si­nut kään­ty­mi­seen? Room. 2:4

Viikon kysymys