JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Lau­let­han vir­si

Lassila Pekka
Aiemmat blogit
26.7.2016 6.09

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420160726060900

Kai­ut­ti­met tois­ta­vat voi­mal­lis­ta seu­ra­lau­lua. Asun­to­vau­nut, au­tot, val­koi­set telt­ta­ra­ken­nuk­set ja tu­han­net ih­mi­set kir­jo­vat tor­ni­o­lai­sen pel­to­mai­se­man elä­väk­si kau­pun­gik­si. Työn­nän äi­ti­ä­ni pyö­rä­tuo­lis­sa Hei­ni­jän­kän­tie­tä koh­ti en­si­a­pu­a­se­man ris­teys­tä ja sii­tä mäen yli seu­ra­tel­tal­le.

– Tätä Hei­ni­jän­kän­tie­tä men­tiin Ah­ven­jär­vel­le evak­koon, äi­ti­ni muis­te­lee.

So­ta­vuo­det sat­tui­vat äi­ti­ni var­hais­nuo­ruu­teen.

Su­ku­juu­re­ni ovat äi­din puo­lel­ta Tor­ni­o­jo­ki­laak­sos­sa ja Ala­tor­ni­ol­la, vaik­ka oman lap­suu­te­ni ja var­hais­nuo­ruu­te­ni var­tuin vä­hän ete­läm­pä­nä Ke­mis­sä. Kä­vim­me Ke­mis­tä tie­ten­kin Ruot­sin puo­lel­la Haa­pa­ran­nal­la os­ta­mas­sa voi­ta, so­ke­ria ja ba­naa­ne­ja, mut­ta kä­vim­me myös toi­si­naan Tor­ni­os­sa isois­sa seu­rois­sa. Seu­rat van­has­sa kir­kos­sa ja Ki­vi­ran­nan opis­tol­la ovat jää­neet elä­vi­nä mie­lee­ni.

En ol­lut vie­lä rip­pi­kou­lui­äs­sä, kun yh­te­nä ke­säi­se­nä sun­nun­tai­na tun­tui, et­tei ol­lut mi­tään te­ke­mis­tä. Ajoin pol­ku­pyö­räl­lä ko­to­a­ni kol­men­kym­me­nen ki­lo­met­rin pää­hän Tor­ni­oon vuot­ta nuo­rem­man serk­ku­ni luok­se. Serk­ku tie­si, et­tä Ka­run­gis­sa on ke­sä­seu­rat. Pol­jim­me sa­man tien pari kol­me­kym­men­tä ki­lo­met­riä Ka­run­kiin.

Is­tus­ke­lim­me seu­ra­ta­lon pi­hal­la ja kur­kis­te­lim­me, min­kä­lai­siin huip­pu­no­peuk­siin pi­hal­le py­sä­köi­ty­jen au­to­jen mit­ta­rit yl­tä­vät. Sa­man­lai­sil­la asi­oil­la liik­kui seu­ro­jen vä­li­a­jal­la pi­ha­maal­la van­hem­pi­a­kin mie­hiä. Vah­vim­mat saat­toi­vat ver­tail­la au­to­jen jou­sia lo­ka­suo­jis­ta tai pus­ku­reis­ta kei­nut­ta­mal­la. Päi­vä­seu­ro­jen jäl­keen söim­me rii­si­puu­roa ja se­ka­he­del­mä­sop­paa ja pol­jim­me ta­kai­sin ko­tiin, serk­ku Tor­ni­oon ja minä Ke­miin.

Va­jaat kym­me­nen vuot­ta myö­hem­min pys­ty­tin ju­han­nus­py­hä­nä muu­ta­man kym­me­nen ki­lo­met­rin pää­hän Ke­mi­jo­ki­var­teen tu­le­vien ap­pi­van­hem­pie­ni hu­vi­la­tel­tan kes­kel­le Ke­min­maan su­vi­seu­ra­kent­tää. Opis­ke­lin ete­läs­sä, olin ke­sä­työs­sä Sa­vos­sa ja tyt­tö, jon­ka kans­sa lop­pu­ke­säl­lä kih­lau­duin, asui Kes­ki­poh­jan­maal­la.

Kak­si­kym­men­tä­kak­si vuot­ta sit­ten ve­dim­me pik­ku­bus­sil­la Van­taal­ta pit­kän ja pai­na­van mat­kai­lu­vau­nun Kö­nö­län pel­to­sa­ral­le Tor­ni­on su­vi­seu­roi­hin. Vai­mo­ni len­si sa­ma­na il­ta­na ta­kai­sin ko­tiin, kos­ka su­vi­seu­ro­jen ava­jais­päi­vä­nä oli opis­ke­lu­pai­kan pää­sy­ko­keet. Vai­mon sis­ko hoi­ti omien las­ten­sa ohel­la mei­dän­kin pik­ku­bus­sil­li­sen, kos­ka minä olin kiin­ni työ­vuo­rois­sa­ni. Isä­ni haki pää­sy­ko­e­ko­ke­laan seu­raa­va­na il­ta­na len­to­ken­täl­tä. Ne oli­vat isä­ni vii­mei­set su­vi­seu­rat. Vai­mo­ni sai opis­ke­lu­pai­kan, ja elä­mäs­säm­me al­koi uu­si vai­he.

Su­vi­seu­roi­hin Tor­ni­on Li­a­kan ky­län pel­loil­le ajoim­me vai­mo­ni kans­sa kah­des­taan. äi­ti­ni pää­si käy­mään seu­ra­ken­täl­lä kak­si ker­taa mei­dän ja vel­je­ni per­heen avus­ta­ma­na. Ajat­te­lin ajan ku­lu­mis­ta ja muut­tu­mis­ta. Jos­sain su­vi­seu­ro­jen al­ku­pään seu­ra­pu­hees­sa pu­hut­tiin ko­ti­seu­dun mer­ki­tyk­ses­tä. Sii­tä, kuin­ka tär­ke­ää on tie­tää, mis­tä on ko­toi­sin, mis­sä ovat juu­rem­me.

Koko ai­kui­si­än toi­sel­la puo­lel­la maa­ta asu­nee­na tun­tui ko­toi­sel­ta ja läm­pi­mäl­tä kuul­la su­vi­seu­ra­tel­tas­sa lap­suu­des­ta tut­tua pu­het­ta:

– Lau­let­han vir­si viis­sat­taa seit­te­män­kym­men­tä yk­si, ne­li­än­nes­tä säk­keis­tös­tä kuu­ent­hen. Sen jälk­hen ter­ve­hyk­sen esit­tää…

Sa­mal­la ta­val­la tun­tui ko­toi­sal­ta, läm­pi­mäl­tä ja tur­val­li­sel­ta kuul­la sa­maa, lap­suu­den seu­rois­ta tut­tua pu­het­ta hy­väs­tä Ju­ma­las­ta ja syn­tien an­teek­si saa­mi­ses­ta.

PekkaLassila
Opiskeluaikana aloitimme vaimoni kanssa tyhjästä. Nyt meillä on kahdeksan aikuista lasta, vävyjä, miniöitä ja lastenlapsia ja olemme jälleen kahden. Vapaa-aikana matkustelemme. Viihdyn vesillä ja luonnossa. Luen mielelläni kaunokirjallisuutta. Työskentelen kuvaajana, kirjoittajana sekä kouluttajana media-alalla ja viestinnän parissa. Kirjoittaminen on yksinäistä puuhaa, lukeminen ei. Jos tekstini herätti ajatuksen tai mielikuvan, jonka haluat jakaa kanssani, osoitteeni on pekka.lassila@me.com
12.7.2020

Jee­sus sa­noi Pie­ta­ril­le: "Sinä olet Pie­ta­ri, ja täl­le kal­li­ol­le minä ra­ken­nan kirk­ko­ni. Sitä ei­vät tuo­ne­lan por­tit voi­ta. Minä olen an­ta­va si­nul­le tai­vas­ten val­ta­kun­nan avai­met." Matt. 16:18-19

Viikon kysymys