JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Lau­lun lah­ja sy­dä­mes­sä

10.12.2017 6.19

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420171210061900

Ju­ma­lan luo­mi­na ih­mi­si­nä olem­me jo­kai­nen uniik­ki ko­ko­el­ma eri­lai­sia omi­nai­suuk­sia. Jot­kut ovat lah­jak­kai­ta lii­kun­nas­sa, toi­set kou­lu­ai­neis­sa, osa on kä­te­viä kä­sis­tään ja niin edel­leen. Kaik­ki ovat kui­ten­kin yh­tä ar­vok­kai­ta.

Joil­le­kin on suo­tu lau­lun lah­ja. Koen, et­tä se on hy­vin ar­vos­tet­tu ja ihail­tu omi­nai­suus us­ko­vais­ten yh­tei­sös­sä. Olen aja­tel­lut, et­tä lau­lu­tai­to on kuin ai­to ja hie­no Lego-sar­ja. Pa­li­kat ovat laa­duk­kai­ta, ne ovat juu­ri oi­ke­an ko­koi­sia ja muo­toi­sia niin, et­tä ne lok­sah­te­le­vat nä­tis­ti pai­koil­leen. Ra­ken­nel­ma on­nis­tuu en­si yrit­tä­mäl­lä, ja lop­pu­tu­los on hie­no ja kes­tä­vä.

Koen, et­tä oma lau­la­mi­se­ni taas on kuin kirp­pu­to­ril­ta os­tet­tu heik­ko­laa­tui­nen pa­lik­ka­sar­ja, erään­lai­nen Lego-ko­pio. Pa­li­kat ei­vät tah­do osua koh­dil­leen tai py­syä toi­sis­saan tai ne rik­kou­tu­vat hel­pos­ti. Mut­ta kun jak­saa har­joi­tel­la, niin vä­hi­tel­len näil­lä­kin pa­li­koil­la on­nis­tuu saa­da ai­kaan toi­mi­va ra­ken­nel­ma. Lop­pu­tu­los ei kui­ten­kaan ole niin hie­no kuin laa­duk­kail­la pa­li­koil­la ra­ken­net­ta­es­sa.

It­sel­lä­ni lau­la­mi­seen liit­tyy joi­ta­kin ka­ru­ja muis­to­ja. Muis­tan ta­pauk­sen kol­man­nel­ta luo­kal­ta, kun jou­duim­me lau­lu­ko­kees­sa lau­la­maan koko luo­kan edes­sä. Pari en­sim­mäis­tä sa­naa lau­let­tu­a­ni koko luok­ka re­pe­si nau­ra­maan, ei­kä sii­nä me­te­lis­sä pys­ty­nyt lau­la­maan. Opet­ta­jan to­rut­tua luok­kaa sain mi­nä­kin lau­let­tua oman lau­lu­ni il­man uu­sia vä­li­koh­tauk­sia. Opis­toon en­sim­mäis­tä ker­taa men­nes­sä­ni olin mie­lis­sä­ni mah­dol­li­suu­des­ta lau­laa opis­ton kuo­ros­sa. Kuo­ron lau­lu­ko­kees­sa mi­nul­le kui­ten­kin ker­rot­tiin jä­mä­kän asi­al­li­ses­ti, et­tä mi­nun oli­si ai­heel­lis­ta et­siä kuo­ron si­jas­ta jo­kin toi­nen har­ras­te­ai­ne.

Lau­la­mi­nen on mi­nul­le vai­ke­aa. Lau­la­es­sa tie­dän suun­nil­leen lau­lu­jen sä­ve­let ja sen, mi­ten kuu­lui­si lau­laa, mut­ta en tun­nis­ta omas­ta ää­nes­tä mil­loin osun oi­ke­al­le nuo­til­le en­kä sitä, mil­lon en osu sin­ne päin­kään.

Usein kuu­lee sa­not­ta­van, et­tä mu­si­kaa­li­suus kul­kee gee­neis­sä. On mei­dän­kin per­hees­sä mu­si­kaa­li­sia ih­mi­siä. Isä lau­laa mie­les­tä­ni hy­vin, ja mo­net sis­kois­ta­ni ovat soit­ta­neet jo­tain soi­tin­ta ja lau­la­neet kuo­ros­sa. Minä olen tain­nut tul­la äi­tii­ni, jol­la on kou­lu­a­jal­taan vie­lä ikä­väm­piä lau­lu­muis­to­ja kuin mi­nul­la. Hä­nel­le oli opet­ta­ja lau­lu­ko­keen jäl­keen sa­no­nut, et­tä hän an­taa nu­me­rok­si vii­to­sen, kun ei viit­si hy­lät­tyä an­taa. Ja opet­ta­ja oli vie­lä jat­ka­nut, et­tei hä­nen tar­vit­se seu­raa­val­la ker­ral­la osal­lis­tua ol­len­kaan lau­lu­ko­kee­seen, kun ei se sii­tä pa­rem­mak­si muu­tu. Ei­vät teh­neet opet­ta­jan kom­men­tit hy­vää jo en­nes­tään aran op­pi­laan it­se­tun­nol­le.

Ikä­vät ko­ke­muk­set ei­vät kui­ten­kaan ole es­tä­neet mi­nua lau­la­mas­ta. Usein olen jopa naut­ti­nut lau­la­mi­ses­ta. Tyk­kään lau­laa eri­tyi­ses­ti isois­sa po­ru­kois­sa, jol­loin saan lau­laa huo­let­ta pel­kää­mät­tä, et­tä joku erot­taa mi­nun ää­ne­ni mui­den jou­kos­ta. Seu­rois­sa on iha­naa lau­laa, kun jo­kai­nen Sii­o­nin lau­lu ja vir­si on pie­ni saar­na, jos­ta saa loh­tua ja voi­maa omaan us­ko­ne­lä­mään.

Olen huo­man­nut kuun­te­le­va­ni ja miet­ti­vä­ni yleen­sä enem­män lau­lun sa­no­ja kuin sä­vel­tä. Vas­ti­kään olen myös huo­man­nut, et­tä mi­nun on hel­pom­paa kä­si­tel­lä elä­mäs­sä eteen tu­le­via vai­kei­ta ja pe­lot­ta­via asi­oi­ta, jos omat tun­teet voi liit­tää jon­kin lau­lun sa­noi­hin.

Jo­kai­nen­han lau­laa ää­nel­lään, niin myös va­ris. Ajat­te­len, et­tä lau­lun lah­ja ei mer­kit­se pel­käs­tään kau­nis­ta ja kir­kas­ta lau­lu­ään­tä ja pet­tä­mä­tön­tä sä­vel­kor­vaa. Se on myös lau­la­mi­ses­ta ja lau­lu­jen kuu­le­mi­ses­ta naut­ti­mis­ta. Sy­dä­men lau­lua. On­ni on, kun löy­tää ys­tä­vän, jon­ka vie­res­sä on hyvä lau­laa omal­la ää­nel­lään huo­leh­ti­mat­ta sii­tä, vaik­ka hän vä­lil­lä kuu­li­si­kin epä­puh­tai­ta sä­ve­liä.

LauriSäkkinen
Opiskelen tänä talvena Ranuan kristillisen kansanopiston viestintälinjalla. Tasan kymmenen vuotta olin opistossa ensimmäistä kertaa, peruskoulun jälkeen. Sen jälkeen opiskelin lähihoitajaksi ja tein hoitotyötä noin kuuden vuoden ajan. Sitten päätin tulla uudestaan opistoon. Nyt mietin, mitä haluaisin tulevaisuudessa tehdä. Tämän blogini kirjoitukset tulevat varmaan liittymäänkin opistoelämään ja tuleviin opiskeluihin.
8.7.2020

Et­kö ym­mär­rä, et­tä Ju­ma­lan hy­vyys joh­taa si­nut kään­ty­mi­seen? Room. 2:4

Viikon kysymys