JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Le­vol­li­nen het­ki seu­ra­pen­kis­sä

Aiemmat blogit
4.11.2017 6.20

Saa­vun kii­reel­lä rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­le ja li­vah­dan lau­lun ai­ka­na ta­ka­penk­kiin is­tu­maan. Pyö­räi­lys­tä edel­leen vä­hän hen­gäs­ty­nee­nä lau­les­ke­len tut­tua lau­lua. Al­ku­ru­kouk­sen jäl­keen tut­tu naa­pu­rin isän­tä pu­huu Jo­han­nek­ses­ta, rak­kau­den apos­to­lis­ta. Hen­gi­tys ta­saan­tuu, ja mie­li rau­hoit­tuu kuun­te­le­maan seu­ra­pu­het­ta.

Saar­nan ai­ka­na työ- ja kou­lu­huo­let pai­nu­vat pik­ku­hil­jaa taka-alal­le. Saar­na­mie­hen ää­ni on lem­peä ja rau­hoit­ta­va. Sil­mä­luo­met ru­pe­a­vat yl­lät­tä­en lup­pa­se­maan, pii­lo­tan hau­ko­tuk­sen kä­sien taak­se ja koi­tan ryh­dis­täy­tyä. Het­ken pääs­tä asen­to va­luu taas ren­nom­mak­si, ja pää­tän sul­kea het­kek­si sil­mät ihan vain pys­ty­äk­se­ni pa­rem­min kes­kit­ty­mään pu­hee­seen. Ha­vah­dun he­reil­le, kun pää­ni nuo­kah­taa.

Mi­nul­le tu­lee usein le­vol­li­nen ja rau­hal­li­nen olo seu­ra­pen­kis­sä is­tu­es­sa. Mie­tin, et­tä on­ko se sit­ten niin huo­no asia, jos seu­ra­pen­kis­sä al­kaa nu­kut­taa? Ei­hän seu­roi­hin kyl­lä men­nä nuk­ku­maan, vaan kuun­te­le­maan Ju­ma­lan sa­naa. Vau­vat nu­kah­ta­vat, kun he tun­te­vat olon­sa tur­val­li­sek­si. Yleen­sä par­hai­ten isän tai äi­din sy­liin.

It­se penk­ki har­voin on hyvä is­tua, en­kä mei­naa mil­lään saa­da pit­kiä jal­ko­ja­ni penk­kien vä­lis­sä hy­vään asen­toon. En ole kos­kaan osan­nut nuk­kua esi­mer­kik­si ju­nas­sa tai au­tos­sa. Usein ju­nas­sa mat­kus­ta­es­sa­ni olen yrit­tä­nyt nuk­kua is­tu­al­laan tai puo­li ma­kaa­vas­sa asen­nos­sa. Vaik­ka asen­to oli­si pa­rem­pi kuin seu­ra­pen­kis­sä, niin uni ei vain mil­lään tule sil­mään. Ju­nas­ta puut­tuu se rau­ha ja le­vol­li­suus, mitä koen seu­rois­sa.

Lap­se­na mei­dän nuk­ku­maan­me­no­ru­tii­nei­hin kuu­lui­vat il­ta­ru­kous ja il­ta­sa­dun lu­ke­mi­nen. Il­ta­sa­duk­si lu­et­tiin usein ker­to­muk­sia Hiek­ka­lan lap­sis­ta tai SRK:n kir­jo­ja. Meil­lä oli myös Us­kol­li­sia ys­tä­viä -kir­ja­sar­ja, jos­sa oli raa­ma­tun­ker­to­muk­sia lap­sil­le kir­joi­tet­tui­na. Nois­ta lap­se­na kuun­nel­luis­ta ja lu­e­tuis­ta kir­jois­ta jäi mie­leen pal­jon asi­oi­ta Raa­ma­tus­ta.

Meil­lä oli usei­ta il­ta­ru­kouk­sia, joi­ta ajoit­tain vaih­del­tiin. Useim­min oli käy­tös­sä "Ra­kas Jee­sus siu­naa mei­tä, an­na meil­le en­ke­lei­tä, sii­vil­lä­si mei­tä pei­tä, elä mei­tä kos­kaa hei­tä". Sit­ten lu­et­te­lim­me ih­mi­set, joil­le pyy­sim­me siu­naus­ta. Jos­kus lis­ta ve­nyi hy­vin­kin pit­käk­si.

Oli hyvä nu­kah­taa, kun il­ta­ru­kouk­sen päät­teek­si sai vie­lä us­koa syn­nit an­teek­si. Sa­no­taan­han, et­tä puh­das oma­tun­to on pa­ras pää­na­lu­nen.

LauriSäkkinen
Opiskelen tänä talvena Ranuan kristillisen kansanopiston viestintälinjalla. Tasan kymmenen vuotta olin opistossa ensimmäistä kertaa, peruskoulun jälkeen. Sen jälkeen opiskelin lähihoitajaksi ja tein hoitotyötä noin kuuden vuoden ajan. Sitten päätin tulla uudestaan opistoon. Nyt mietin, mitä haluaisin tulevaisuudessa tehdä. Tämän blogini kirjoitukset tulevat varmaan liittymäänkin opistoelämään ja tuleviin opiskeluihin.
22.2.2020

Ku­kin kat­so­koon, mi­ten ra­ken­taa. Pe­rus­tus on jo las­ket­tu, ja se on Jee­sus Kris­tus. Muu­ta pe­rus­tus­ta ei ku­kaan voi las­kea. 1 Kor. 3:10-11

Viikon kysymys