JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Mik­si pa­ke­net, ih­mi­nen?

Hakulinen Juha
Aiemmat blogit
9.2.2017 6.02

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420170209060200

Se ta­pah­tui huo­noim­mal­la mah­dol­li­sel­la het­kel­lä: Olin mat­kal­la yli­op­pi­las­kir­joi­tus­ten kiel­ten kuun­te­lu­ko­kee­seen. Oli ke­vät­tal­vi­nen aa­mu. Lä­hes­tyin tut­tua ris­teys­tä, jos­sa sat­tui ole­maan kor­kei­den han­kien vuok­si huo­noh­ko nä­ky­vyys. Kos­ka en ha­vain­nut ris­teyk­ses­sä maan­tiel­lä lii­ken­net­tä, kään­nyin sil­le tur­han va­ro­mat­to­mas­ti, mut­ta maan­tie­tä pit­kin­pä lä­hes­tyi­kin hen­ki­lö­au­to ko­vaa vauh­tia. Au­to ei kui­ten­kaan hi­das­ta­nut, vaan sen kul­jet­ta­ja teki pää­tök­sen läh­teä ohit­ta­maan edes­sään ma­te­le­vaa, hi­taas­ti kiih­dyt­tä­vää ajo­neu­voa. Mi­nua.

Kes­ken ohi­tuk­sen kul­jet­ta­ja me­net­ti liuk­kaal­la tiel­lä au­ton­sa hal­lin­nan ja suis­tui ojaan yli vas­tak­kai­sen kais­tan. Pöl­ly­ä­vä lu­mi­pil­vi peit­ti het­kek­si kai­ken si­sään­sä. Sy­dän hyp­pä­si kurk­kuun. Hä­vi­ä­vän het­ken mie­les­sä­ni vä­läh­ti, et­tä mi­nun on pak­ko jat­kaa mat­kaa, kun yli­op­pi­las­kir­joi­tuk­sis­ta ei voi jää­dä pois­kaan. Mut­ta heti sen jäl­keen jär­ki voit­ti ja py­säy­tin au­to­ni tien pos­keen. Kun lu­mi­pil­vi häl­ve­ni, näin au­ton ka­tol­laan maan­tien ojas­sa han­keen upon­nee­na. Kau­hu hii­pi sy­dä­meen: ei­hän vain ku­kaan kuol­lut? Het­ken ku­lut­tua au­ton kul­jet­ta­jan­puo­lei­nen ovi au­ke­ni ja siel­tä köm­pi ulos säi­käh­ty­nyt kes­ki-ikäi­nen mies. Ajat­te­lin hä­nen ole­van mi­nul­le vi­hai­nen. So­per­te­lin an­teek­si­pyyn­töä. Pai­kal­le py­säh­tyi pian mui­ta­kin au­to­ja. Joku soit­ti po­lii­sin pai­kal­le.

En­nen po­lii­sin saa­pu­mis­ta sain il­moi­tet­tua kou­lul­le, et­tä olen jou­tu­nut on­net­to­muu­teen ja en pää­se osal­lis­tu­maan kuun­te­lu­ko­kee­seen. Al­koi ta­pah­tu­neen sel­vit­te­ly. Olin jär­kyt­ty­nyt ja ah­dis­tu­nut. Pi­din it­se­ä­ni syyl­li­se­nä on­net­to­muu­teen.

Lu­em­me toi­si­naan uu­ti­sis­ta, kuin­ka lii­ken­ne­on­net­to­muu­den ai­heut­ta­nut au­to on pa­en­nut on­net­to­muus­pai­kal­ta. Pi­dän pa­ke­ne­mis­viet­tiä hy­vin al­ku­kan­tai­se­na, ref­lek­si­no­mai­se­na re­ak­ti­o­na pel­koon. Vä­läh­ti­hän se en­sik­si it­sel­lä­ni­kin vä­lit­tö­mäs­ti mie­leen on­net­to­muus­ti­lan­tees­sa.

Pa­ke­ne­mi­sen tar­ve liit­tyy mo­niin mui­hin­kin epä­mie­lui­siin, pai­nos­ta­viin tai uh­kaa­viin ti­lan­tei­siin. Mie­li käy tor­ju­maan epä­miel­lyt­tä­viä asi­oi­ta. Esi­mer­kik­si ah­dis­ta­vis­ta kes­kus­te­luis­ta, rii­ta­ti­lan­teis­ta tai muu­ten vain pai­nos­ta­vas­ta il­ma­pii­ris­tä voi pa­e­ta pois­tu­mal­la pai­kal­ta. Pa­e­ta voi myös ve­täy­ty­mäl­lä hen­ki­ses­ti kuo­reen­sa – sul­ke­mal­la kor­van­sa.

Syyl­lis­tä­mi­nen nos­tat­taa mil­tei kai­kis­sa ih­mi­sis­sä tor­jun­ta­re­ak­ti­on. Tun­tuu myös, et­tä ih­mi­set pa­ke­ne­vat, tor­ju­vat ja vas­tus­ta­vat syyl­li­syyt­tään kai­kil­la elä­män alu­eil­la. Vie­ri­te­tään vas­tuu­ta toi­saal­le, pois it­sel­tä – vika ei ole mi­nus­sa, vaan jos­sain muu­al­la: kas­vat­ta­jis­sa, esi­mie­his­sä, ka­ve­reis­sa, pe­ri­mäs­sä, elä­män­ti­lan­tees­sa, yli­pään­sä jos­sain muu­al­la, min­ne vas­tuun saa it­sel­tä vie­ri­tet­tyä.

Eri­tyi­ses­ti puhe syn­nis­tä, elä­mi­ses­tä Ju­ma­lan tah­don vas­tai­ses­ti, on tun­tu­nut ih­mi­sis­tä vas­ten­mie­li­sel­tä – ja on tun­tu­nut luul­ta­vas­ti kaut­ta ai­ko­jen. Jos ei us­ko Ju­ma­laan ja hä­nen il­moi­tuk­seen­sa, ih­mi­nen hel­pos­ti tor­juu pu­heen Ju­ma­lan tah­dos­ta ja luo oman mo­raa­li­kä­si­tyk­sen­sä. Sil­loin hän mää­rit­te­lee hy­vän ja pa­han tai oi­ke­an ja vää­rän sen mu­kaan, min­kä it­se kat­soo oi­ke­ak­si tai mikä tun­tuu hy­väl­tä.

Luo­mis­ker­to­muk­ses­sa ku­va­taan, kuin­ka ih­mi­nen ei oi­ke­as­ti it­se ky­ke­ne tie­tä­mään, mikä on hy­vää ja pa­haa, oi­ke­aa ja vää­rää. Juu­ri täl­lä käär­me kui­ten­kin hou­kut­te­li en­sim­mäis­tä ih­mis­pa­ria, Ee­vaa ja Aa­da­mia: ”Niin pian kuin te syöt­te sii­tä, tei­dän sil­män­ne avau­tu­vat ja teis­tä tu­lee Ju­ma­lan kal­tai­sia, niin et­tä tie­dät­te kai­ken, sekä hy­vän et­tä pa­han" (1. Moos. 3:5). Sii­hen­hän ih­mi­nen lan­ke­si.

Ta­jut­tu­aan syyl­li­syy­ten­sä Ju­ma­lan tah­don rik­ko­mi­seen he – pa­ke­ni­vat: ”Sil­loin mies ja nai­nen me­ni­vät Ju­ma­laa pii­loon puu­tar­han pui­den se­kaan" (1. Moos. 3:8). Kun Ju­ma­la tie­dus­te­li Aa­da­mil­ta asi­aa ja sel­vi­si, et­tä ih­mis­pa­ri oli ereh­ty­nyt syö­mään kiel­le­tyn puun he­del­mää, al­koi vas­tuun ja syyn vie­rit­tä­mi­nen toi­saal­le: mie­hel­tä nai­sel­le, nai­sel­ta käär­meel­le. Täl­lai­nen syyl­li­sen et­si­mi­nen it­sen­sä ul­ko­puo­lel­ta on lä­hel­lä mei­tä jo­kais­ta.

Ju­ma­la on il­moit­ta­nut tah­ton­sa sa­nas­saan, Raa­ma­tus­sa. Siel­tä löy­tyy ar­mah­ta­va vies­ti jo­kai­sel­le syn­ti­sel­le. Pyhä Hen­ki syn­nyt­tää evan­ke­liu­min sa­nan kuu­le­mi­sen kaut­ta us­kon.

Pa­laan vie­lä lu­ki­oai­kai­seen on­net­to­muus­ti­lan­tee­seen. Sain kui­ten­kin eri­tyis­jär­jes­te­lyil­lä teh­dä kuun­te­lu­ko­keen. Sain kuun­te­lu­ko­kees­ta kou­lu-ura­ni huo­noim­mat pis­teet, kun kes­kit­ty­mis­ky­ky oli so­kin jäl­keen ti­po­ties­sään.

On­net­to­muu­den jäl­keen pai­kal­lis­leh­den ot­si­kos­sa luki: ”Kär­ki­kol­mio unoh­tui, au­to ka­tol­leen.” Sel­vit­te­lim­me isä­ni ja on­net­to­muu­den toi­se­na osa­puo­le­na ol­leen mie­hen kans­sa ta­pah­tu­nut­ta ja to­te­sim­me, et­tei on­net­to­muus eh­kä yk­si­se­lit­tei­ses­ti ol­lut­kaan mi­nun vi­ka­ni, eh­dim­me­hän ajaa maan­tiel­lä pe­rä­tys­ten usei­ta sa­to­ja met­re­jä en­nen suis­tu­mis­ta ja suis­tu­mi­nen ta­pah­tui kau­ka­na ris­tey­sa­lu­eel­ta. Toi­saal­ta, jos oli­sin ol­lut it­se va­ro­vai­sem­pi, niin on­net­to­muut­ta ei oli­si tus­kin ol­len­kaan ta­pah­tu­nut. Se oli mi­nul­le­kin hyvä ope­tus lii­ken­ne­käyt­täy­ty­mi­ses­tä. Saim­me neu­vo­tel­tua so­pu­rat­kai­sun, joka kel­pa­si myös po­lii­sil­le.

JuhaHakulinen
Operoin tällä hetkellä monipuolisesti musiikin parissa yrittäjänä ja musiikkituottajana. Musiikki on minulle tärkeää myös vapaa-ajalla, muutoin saatan rentoutua pelikentillä, kalavesillä tai sukututkimuksen parissa. Olen kiinnostunut muistakin taidemuodoista sekä filosofiasta ja teologiasta. Syvälliset pohdiskelut näiden aiheiden parissa ovat minulle ominaisia. Käyn tarpeen tullen mielelläni myös keskusteluja blogieni aiheista.
29.5.2020

Her­ra on mi­nun va­lo­ni ja apu­ni, ketä minä pel­käi­sin? Her­ra on mi­nun elä­mä­ni tur­va, ketä siis säik­kyi­sin? Ps. 27:1

Viikon kysymys