JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Mitä peu­ku­tan so­mes­sa?

Aiemmat blogit
3.5.2014 7.17

Olen huo­no ker­to­maan omas­ta us­kos­ta­ni muil­le ih­mi­sil­le. Asia on mi­nul­le kui­ten­kin tär­keä, elän us­kos­ta­ni.

Lap­suu­te­ni poh­joi­ses­sa kau­pun­gis­sa eli vie­lä sel­lai­sia ih­mi­siä, jot­ka pian päi­vää sa­not­tu­aan ky­syi­vät, kuin­ka on si­nun au­tuu­te­si lai­ta. Tai et­tä mi­ten ai­ot viet­tää pit­kän ian­kaik­ki­suu­te­si. Moni us­koi ”suu au­ki”, pu­hut­te­li ih­mi­siä so­pi­val­la ja so­pi­mat­to­mal­la het­kel­lä.

Jos Fa­ce­book, Twit­ter, What­sApp tai Ins­tag­ram oli­si­vat toi­mi­neet lan­ka­liit­ty­mis­sä, min­kä­lai­sia päi­vi­tyk­siä suur­ten he­rä­tys­ten ai­ka­na oli­si teh­ty? Mitä oli­si peu­ku­tet­tu ja mitä ja­et­tu? Men­nei­den vuo­si­kym­men­ten so­si­aa­li­nen me­dia toi­mi ”suu au­ki”. Saa­ris­tos­sa li­pu­tet­tiin val­koi­sel­la la­ka­nal­la me­rel­le, et­tä tääl­lä se­li­te­tään il­lal­la Ju­ma­lan sa­naa. Maal­la toi­mi­tet­tiin lap­set hiih­tä­mään kut­sua ta­los­ta ta­loon.

On­ko us­ko­mi­ses­ta tul­lut van­ha­nai­kais­ta ku­ten isä­ni har­maan­si­ni­ses­tä Ford Ang­li­as­ta, joka vuo­si­kym­me­niä sit­ten va­lit­tiin vuo­den au­tok­si, mut­ta kel­paa nyt vain mu­se­oon? Kuka peu­kut­taa nyt Ang­li­aa käyt­tö­au­to­na ihan to­si­mie­les­sä? Kuka us­kal­taa näyt­tää net­tip­ro­fii­lis­saan ah­taal­ta ja van­ha­nai­kai­sel­ta.

Tek­niik­ka ke­hit­tyy, elä­män­tyy­lit muut­tu­vat. Nip­pe­li­tie­don mää­rä kas­vaa ja ih­mis­ten ko­ke­mus­pii­ri laa­je­nee. Van­ho­jen ar­vo­jen säi­lyt­tä­mi­nen al­kaa poi­ke­ta ym­pä­ris­tön elä­mäs­tä, pis­tää sil­mään. Ko­vien ar­vo­jen po­la­ri­soi­tu­nees­sa maa­il­mas­sa poik­ke­a­mi­nen val­ta­vir­ras­ta ky­syy roh­keut­ta. Har­va tun­tee ar­moa ja hy­väk­syn­tää toi­si­na­jat­te­li­jaa koh­taan. Pe­ri­syn­tiä kan­ta­van ih­mi­sen pe­ru­so­le­mus ei kai­kes­ta ke­hi­tyk­ses­tä huo­li­mat­ta ole muut­tu­nut. Syn­ti hou­kut­taa. Pe­rus­ky­sy­mys ”Sa­noi­ko Ju­ma­la to­del­la niin?” elää ja voi hy­vin.

Oman us­kon­va­kau­muk­sen esil­lä pi­tä­mi­nen ei ai­na tun­nu hel­pol­ta ja vir­ta­vii­vai­sel­ta. Si­säl­tää­hän va­kau­mus val­ta­kult­tuu­ris­ta jäl­keen jää­neen kä­si­tyk­sen oi­ke­as­ta ja vää­räs­tä, syn­nis­tä ja pe­las­tuk­ses­ta. Les­ta­di­o­lai­suu­den pii­ris­sä va­kiin­tu­neet elä­män­ta­vat ja -va­lin­nat täh­tää­vät oman, hen­ki­lö­koh­tai­sen us­kon säi­ly­mi­seen. Heik­ko ja ar­ka­kin us­kon tun­nus­ta­mi­nen suo­je­lee usein jo en­nal­ta ti­lan­teil­ta, mis­sä oma us­ko voi­si käy­dä hei­kok­si.

Jä­tet­ty­ä­ni pit­kä­ai­kai­sen työ­paik­ka­ni ava­sin am­mat­tii­ni liit­ty­vät net­ti­si­vut. Sain en­sim­mäi­sen vies­tin net­ti­si­vu­jen kaut­ta vä­lit­tö­mäs­ti. Vies­tin mu­kaan oli oi­kein, et­tä van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­sik­si lu­keu­tu­vat ih­mi­set la­kais­taan pois yh­teis­kun­nan ja yri­tys­ten eri teh­tä­vis­tä. Vies­tin ano­nyy­mi lä­het­tä­jä yleis­ti ih­mis­ten pa­hat teot kaik­kien van­hoil­lis­les­ta­di­o­lais­ten tyyp­pi­o­mi­nai­suuk­sik­si.

Net­ti­si­vu­je­ni yl­lä­pi­tä­jä toi­mit­ti ih­me­tel­len vies­tin mi­nul­le. Hän oli sel­vit­tä­nyt, mis­tä vies­ti oli lä­he­tet­ty, kos­ka piti sitä vi­ha­vies­ti­nä. Yl­lä­pi­tä­jä oli pai­koit­ta­nut vies­tin läh­te­neek­si tie­tyl­tä hy­vin sup­pe­al­ta alu­eel­ta. Alu­een si­säl­lä oli suu­ri toi­mis­to­ta­lo, en­ti­nen työ­paik­ka­ni.

En ol­lut us­ko­nut työ­pai­kal­la­ni ”suu au­ki” niin kuin suur­ten he­rä­tys­ten ai­ka­na us­kot­tiin. Toi­min jois­sa­kin asi­ois­sa toi­sin kuin työ­yh­tei­sös­sä­ni oli ta­pa­na. Ha­lu­sin säi­lyt­tää oman us­ko­ni usein ar­ka­na ja pe­lok­kaa­na. En ol­lut us­ko­na­si­ois­sa roh­kea en­kä teh­nyt lä­he­tys­työn san­ka­ri­te­ko­ja.

Ty­lyy­des­tään huo­li­mat­ta ano­nyy­min lä­het­tä­jän vies­ti loh­dut­ti ja roh­kai­si mi­nua. Mi­nut oli kui­ten­kin tun­net­tu pit­kä­ai­kai­ses­sa työ­yh­tei­sös­sä­ni us­ko­vai­se­na ih­mi­se­nä.

PekkaLassila
Opiskeluaikana aloitimme vaimoni kanssa tyhjästä. Nyt meillä on kahdeksan aikuista lasta, vävyjä, miniöitä ja lastenlapsia ja olemme jälleen kahden. Vapaa-aikana matkustelemme. Viihdyn vesillä ja luonnossa. Luen mielelläni kaunokirjallisuutta. Työskentelen kuvaajana, kirjoittajana sekä kouluttajana media-alalla ja viestinnän parissa. Kirjoittaminen on yksinäistä puuhaa, lukeminen ei. Jos tekstini herätti ajatuksen tai mielikuvan, jonka haluat jakaa kanssani, osoitteeni on pekka.lassila@me.com
18.1.2020

Hän on lä­het­tä­nyt mi­nut ju­lis­ta­maan Her­ran rie­mu­vuot­ta, päi­vää, jona Ju­ma­lam­me an­taa pal­kan. Hän on lä­het­tä­nyt mi­nut loh­dut­ta­maan kaik­kia mur­heel­li­sia. Jes. 61:2

Viikon kysymys