JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Muuttuvassa arjessa luottavaisin mielin

Suominen Sarianna
Aiemmat blogit
19.8.2017 6.52

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420170819065200

Nos­tan nuk­ku­van lap­sen sy­lii­ni. Hii­vim­me sy­lik­käin por­taat ala­ker­taan ja teem­me kai­kes­sa hil­jai­suu­des­sa kuis­kien aa­mu­toi­met. Maa­nit­te­len po­jal­le vaat­teet pääl­le ja ken­gät jal­kaan. Kou­lu­re­pun sol­ki nap­sah­taa na­pa­kas­ti kiin­ni ja as­tum­me yh­des­sä lop­pu­ke­sän aa­mu­kas­tei­seen pi­haan odot­te­le­maan kou­lu­tak­sia, joka pian pie­nen kou­lu­lai­sen nou­taa­kin kyy­tiin­sä.

– Hy­vää kou­lu­päi­vää ja Ju­ma­lan rau­haa, kuis­kaan po­jan kor­vaan kiin­nit­tä­es­sä­ni hä­nen tur­va­vyö­tään in­va­tak­sis­sa.

Vie­lä iloi­set huis­ku­tuk­set en­nen­kuin au­to kaar­taa nä­ky­mät­tö­miin. Pa­laan ta­kai­sin si­säl­le ja juon kai­kes­sa rau­has­sa aa­mu­kah­vit hil­jai­sen ta­lon keit­ti­ös­sä, joka koh­ta he­rää vilk­kaa­seen ja ää­nek­kää­seen päi­vään vii­den muun kou­lu­lai­sen tou­huk­kais­sa aa­mu­as­ka­reis­sa.

Mie­les­sä­ni vii­pyy yhä aa­mu­tuo­kio to­ka­luok­ka­lai­se­ni kans­sa. Tun­nen yhä hä­nen luot­ta­vai­set kä­ten­sä kau­la­ni ym­pä­ril­lä ja unen­läm­pöi­sen ha­lauk­sen. Täl­lai­set ko­rut­to­man kau­niit ja lä­hei­set tuo­ki­ot ovat tui­ki­tar­peel­li­sia meil­le mo­lem­mil­le. Mi­nul­le, jot­ta jak­san aja­tel­la yli toi­sen­lais­ten het­kien, ja po­jal­le­ni, jot­ta hän jak­saa pie­ne­nä kou­lu­lai­se­na pit­käh­kö­jä ar­ki­päi­viä aa­mu- ja il­ta­päi­vä­ker­hos­sa kou­lu­päi­vien li­säk­si. Elä­mä eri­tyis­lap­se­na oh­jau­tuu ikä­to­ve­rei­ta kont­rol­loi­dum­min. Il­man mui­den ih­mis­ten tu­kea hän saat­tai­si jou­tua ym­mär­tä­mät­tö­myyt­tään vaa­ra­ti­lan­tei­siin, ei­kä hän löy­täi­si ai­na­kaan vie­lä kak­kos­luok­ka­lai­se­na kou­lus­ta ko­tiin it­se­näi­ses­ti. On tär­keä apu myös meil­le van­hem­mil­le, et­tä hy­vin­voin­tiyh­teis­kun­tam­me aut­taa eri­lai­sil­la tu­ki­toi­mil­la eri­tyis­lap­sem­me op­pi­mis­ta ja ke­hit­ty­mis­tä hä­nen oman­nä­köi­ses­sä ja -tah­ti­ses­sa kas­vus­saan.

Elä­mä suur­per­heen äi­ti­nä, eri-ikäis­ten las­ten van­hem­pa­na oh­jau­tuu pit­käl­ti mui­den ih­mis­ten tar­pei­ta pal­vel­len. Omat tar­peet jää­vät usein lis­tan hän­nil­le. Il­man apua tar­jo­a­via ih­mi­siä oli­sin to­den­nä­köi­ses­ti uu­pu­nut en­nem­min tai myö­hem­min. Omat voi­mat ei­vät oli­si riit­tä­neet nii­hin myl­ler­tä­viin vai­hei­siin, joi­ta elä­mä­ni ja per­hee­ni elä­mä on ko­ke­nut vii­me vuo­si­na. Use­at eri ta­hot ovat ul­ko­puo­lel­ta näh­neet tar­pei­tam­me usein it­se­ä­ni pa­rem­min. Yh­des­sä olem­me pär­jän­neet haas­ta­vim­mis­sa­kin ti­lan­teis­sa. Olen saa­nut apu­kä­siä ja sitä myö­ten voi­mia sil­loin, kun nii­tä eni­ten olen tar­vin­nut. Myös eri­lai­set ar­jen pie­net la­taus­het­ket ovat vir­kis­tä­neet. Vä­sy­nee­nä, kes­ken mo­nien puu­hien, on ol­lut iha­na köl­läh­tää ta­ka­pi­han soh­val­le to­vik­si kuun­te­le­maan tuu­len kuis­ket­ta leh­ti­puis­sa ja um­mis­taa het­ki­sek­si sil­män­sä muh­ke­al­ta te­ke­mät­tö­mien asi­oi­den lis­tal­ta.

Tä­män ke­sän suu­rin muu­tos on ol­lut se, et­tä muu­tim­me ta­kai­sin Suo­meen. Mie­les­sä­ni vii­pyy en­sim­mäi­nen seu­ra­reis­su uu­del­la ko­ti­paik­ka­kun­nal­la. Muis­tan yhä seu­ra­sa­lin tur­val­li­sen tun­nel­man ja seu­ra­vä­en ys­tä­väl­li­set ter­ve­tu­lo­toi­vo­tuk­set. Seu­rois­sa käyn­ti, sa­nan kuu­lo ja seu­ra­kun­ta­yh­teys ovat mer­kit­tä­väs­sä ase­mas­sa oman us­ko­ne­lä­mä­ni kan­nal­ta. Il­man saat­to­mie­hiä saat­tai­sin jou­tua ym­mär­tä­mät­tö­myyt­tä­ni vaa­ra­ti­lan­tei­siin, jois­sa sie­lun­vi­hol­li­sen kut­su voi­si hou­ku­tel­la mi­nut pois tai­vas­tiel­tä. Ko­ti­o­soi­te saat­tai­si ka­do­ta nä­kö­pii­ris­tä ikui­sik­si ajoik­si. Koen, et­tä ko­ti­sii­o­nin mer­ki­tys us­ko­ne­lä­män tu­ke­na on suu­ri. Se aut­taa py­sy­mään Ju­ma­lan val­ta­kun­nan yh­tey­des­sä ja tai­vaal­li­sen Isän huo­len­pi­don al­la. Voin luot­ta­vai­se­na ris­tiä kä­te­ni ja huo­kais­ta hä­nen puo­leen­sa:

– Isä, pidä mei­tä lä­hel­lä­si.

SariannaSuominen
50+ vuotta, 1 aviomies ja 9 lasta. Elämää Suomessa, Ruotsissa ja Yhdysvalloissa. Uusi kotipaikkakunta Hyvinkää. Uskomisen kallis aarre löytyi aikuisiällä. Kirjoitan tuokiokuvia elämästä ison perheen äitinä, erityislapsen äitinä, työssäkäyvänä äitinä ja siitä, miltä tuntuu paluumuutto Suomeen, kun puoliso on yhä töissä meren takana. sarianna.suomi@gmail.com
3.7.2025

Viikon kysymys