JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Myö­häs­ty­nyt kii­tos

Alasaarela Erkki
Aiemmat blogit
20.8.2018 6.46

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420180820064600

Tu­tus­tuim­me vai­mo­ni kans­sa toi­siim­me ko­vin nuo­ri­na, jo­ten seu­rus­te­lum­me ja kih­lois­sa olom­me kes­ti­vät pit­kään. Meil­lä oli ta­voit­tee­na käy­dä kou­lut lop­puun en­nen avi­oi­tu­mis­ta. Nä­kö­pii­ris­sä ol­lut uu­si elä­män­vai­he vauh­dit­ti opis­ke­lu­a­ni, ja eh­din en­nen häi­tä pyr­kiä työ­e­lä­mään. Tämä on jää­nyt mu­ka­va­na muis­to­na mie­lee­ni.

Töi­tä et­sies­sä­ni me­nin suu­reen teh­taa­seen ja pyy­sin ta­va­ta pääl­lik­köä. Sih­tee­ri oh­ja­si mi­nut oi­ke­aan huo­nee­seen. Pääl­lik­kö tuli koh­te­li­aas­ti kät­te­le­mään ja pyy­si esit­te­le­mään asi­a­ni. Em­me ol­leet kos­kaan näh­neet toi­si­am­me. Pääl­lik­kö oli iso mies. Ai­na­kin kak­si ker­taa mi­nua kook­kaam­pi.

Ker­roin pääl­li­köl­le, et­tä olin 23-vuo­ti­as ja val­mis­tuin juu­ri bi­o­lo­gik­si. Jat­koin, et­tä ha­lu­ai­sin al­kaa te­ke­mään väi­tös­kir­jaa me­ri­a­lu­ees­ta, jo­hon teh­das las­kee jä­te­ve­ten­sä. Pääl­lik­kö mit­tai­li mi­nua kat­seel­laan tam­mi­sen, siis­tin pöy­tän­sä ta­kaa. Sit­ten hän ker­toi sel­ke­ä­sa­nai­ses­ti teh­taan jä­te­ve­si­a­si­ois­ta. On­nek­si hän ei ky­sy­nyt mi­nul­ta mi­tään, kun en asi­ois­ta juu­ri mi­tään tien­nyt.

Kes­kus­te­lum­me päät­tyi sii­hen, et­tä pääl­lik­kö pyy­si mi­nua te­ke­mään tut­ki­mus­suun­ni­tel­man. Ar­vok­kaas­ti kä­tel­len hän hy­väs­te­li mi­nut, poi­ka­pa­ha­sen. Oven ul­ko­puo­lel­la an­noin rie­mun pur­kau­tua. Jos oli­sin ol­lut ny­ky­nuo­ri, niin oli­sin var­maan mel­kein ää­neen sa­no­nut, et­tä jess!

Val­mis­te­lin suun­ni­tel­man ja esit­te­lin sen pääl­li­köl­le. Hän hy­väk­syi kol­mi­vuo­ti­sen suun­ni­tel­man, ja vas­tuu sen to­teut­ta­mi­ses­ta an­net­tiin kon­sult­ti­toi­mis­tol­le. Sain siel­tä elä­mä­ni en­sim­mäi­sen työ­pai­kan. Pro­jek­ti ete­ni suun­ni­tel­lus­ti, ja muu­ta­man vuo­den ku­lut­tua mi­nul­la oli yli­o­pis­tol­la väi­tös­ti­lai­suus. Pääl­lik­kö is­tui ylei­sön jou­kos­sa etu­ri­vis­sä. Tun­tui mu­ka­val­ta, kun sain esi­tel­lä hä­nel­le vai­mo­ni.

Pro­jek­tin pää­tyt­tyä tein edel­leen töi­tä pääl­li­köl­le. Hän an­toi työs­tä­ni pa­laut­teet ai­na ar­vok­kaas­ti ja kan­nus­ta­vas­ti. Se jät­ti mi­nuun kes­tä­vän jäl­jen. Työ­hön liit­tyi myös il­ta­ko­kouk­sia. Kun il­ta­pa­la­ve­ri meni al­ko­ho­lin­huu­rui­sek­si, pääl­lik­kö va­paut­ti mi­nut sii­tä so­pi­va­na het­ke­nä. Muis­tan, kun ker­ran hän ai­van her­kis­ty­en sa­noi, et­tä mi­nun ei tar­vit­se ”an­taa hel­miä si­oil­le”. Hän ar­vos­ti va­kau­mus­ta­ni.

Vä­lil­läm­me oli ys­tä­vyys ja suh­de, jota on vai­kea se­lit­tää. Sa­mal­la sii­hen liit­tyi vi­ral­li­nen etäi­syys. Me tei­tit­te­lim­me toi­si­am­me – em­me kos­kaan teh­neet si­nun­kaup­po­ja.

Muu­ta­man vuo­den pääs­tä tuli tie­to, et­tä pääl­lik­kö oli kuol­lut työn­sä ää­rel­lä. Sil­loin ta­ju­sin, kuin­ka suu­ri mer­ki­tys hä­nel­lä oli elä­mää­ni. Hän oli jär­jes­tä­nyt mi­nul­le en­sim­mäi­sen työ­paik­ka­ni ja tu­ke­nut mo­nin ta­voin työ­u­raa­ni. En ol­lut täs­tä kos­kaan hän­tä kiit­tä­nyt. Si­säi­sen pa­kon joh­dat­ta­ma­na soi­tin pääl­li­kön les­kel­le, suu­ren kou­lun reh­to­ril­le, jota en ol­lut kos­kaan ta­van­nut. Ker­roin hä­nel­le sen, mitä oli­sin ha­lun­nut sa­noa pääl­li­köl­le. Se pu­he­lin­kes­kus­te­lu her­kis­ti mei­dät mo­lem­mat, ja minä sain si­säi­sen rau­han.

Kun kat­se­len elä­mää­ni taak­se­päin, siel­tä löy­tyy pal­jon ih­mi­siä, jot­ka elä­mä­ni eri vai­heis­sa ja eri ti­lan­teis­sa ovat aut­ta­neet eteen­päin. Mo­nien vai­kei­den­kin het­kien muis­tot ovat peit­ty­neet lo­pul­ta kii­tol­li­suu­den tun­teen al­le. Mon­ta kii­tos­ta on kui­ten­kin jää­nyt sa­no­mat­ta. Suu­ri lah­ja on saa­da aja­tel­la, et­tä kai­ken ta­ka­na joh­da­tus, jos­ta kii­tos kuu­luu hy­väl­le Ju­ma­lal­le, Tai­vaan Isäl­le. Hä­nen val­mis­ta­maan­sa pol­kua on ol­lut hyvä kul­kea. Sii­tä sai­si kiit­tää joka päi­vä.

ErkkiAlasaarela
Pikkupoikana kuljin luonnossa kiikari kaulalla ja perhoshaavi kädessä. Harrastus johti elämäntehtävään ympäristöalalla. Työ ja perheenisän tehtävä veivät ajan niin, että harrastukset jäivät taka-alalle. Nyt työni yliopistolla on edennyt emeritus-vaiheeseen. Kuljen jälleen luonnossa. Kiikari ja haavi ovat vaihtuneet kameraan. Tarinat ja valokuvat luonnosta ovat varmaan ensisijaista sisältöä blogeissani. Kirjoituksistani toivon palautteita osoitteeseen eralasaarela@gmail.com
7.6.2020

Jee­sus sa­noo: "Niin kuin Isä on ra­kas­ta­nut mi­nua, niin olen minä ra­kas­ta­nut tei­tä. Py­sy­kää mi­nun rak­kau­des­sa­ni." Joh. 15:9

Viikon kysymys