JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

On ennenkin selvitty

Niinikoski Eija-Riitta
Aiemmat blogit
20.9.2015 6.49

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420150920064900

Syys­kuun alus­sa tuli ku­lu­neek­si sata vuot­ta iso­äi­ti­ni syn­ty­mäs­tä. Ai­li Mir­ja­min ja hä­nen puo­li­son­sa Väi­nö Paa­va­lin jäl­ki­kas­vua oli kool­la juh­lan mer­keis­sä. Iso­van­hem­pa­ni ovat jo kuol­leet. Muis­tot elä­vät.

Su­vun ko­koon­tu­mi­nen on osa pe­rin­teen siir­tä­mis­tä, su­vun ta­ri­noi­den elä­väk­si te­ke­mis­tä ja elä­vä­nä säi­lyt­tä­mis­tä. Ai­lin ja Väi­nön yh­dek­säs­tä lap­ses­ta kah­dek­san on vie­lä elos­sa. Heis­tä seit­se­män oli pai­kal­la. Kuu­des­ta­kym­me­nes­tä ser­kus­ta ne­li­sen­kym­men­tä ta­pa­si pit­käs­tä ai­kaa toi­sen­sa. Seu­raa­va su­ku­pol­vi­kin oli hy­vin edus­tet­tu­na.

Ka­jaa­ni­lai­sen mat­kus­ta­ja­ko­din työn­te­ki­jä ta­pa­si Sa­vos­ta muut­ta­neen nuo­ru­kai­sen 1930-lu­vun lo­pul­la. Kih­lau­tu­mi­sen jäl­keen nuo­ret jou­tui­vat hy­väs­te­le­mään toi­sen­sa. Sota oli al­ka­nut. Epä­var­muu­den ai­kaan si­säl­tyi kui­ten­kin suu­ri ilo toi­ses­ta ja avi­oi­tu­mi­sen myö­tä yh­tei­nen vas­tuu per­hees­tä. Schro­de­rus­ten ja Jul­kus­ten su­ku­pol­vet sai­vat jat­koa. Tal­vi­so­dan ja jat­ko­so­dan sekä jäl­leen­ra­ken­ta­mi­sen ai­kaan kie­tou­tuu iso­van­hem­pie­ni elä­män­ta­ri­na. Kai­vo­syh­ti­ön au­ton­kul­jet­ta­ja omak­sui uu­den am­ma­tin rai­vaa­mal­la pien­ti­lan per­heel­leen Vuo­li­jo­en Ojan­pe­räl­le. Puo­li­so hoi­ti ko­din, lap­set, kar­jan. Hy­räi­li lei­po­es­saan las­ten­sa sie­luun tai­vas­kai­puun.

Su­vun pe­rin­tö­nä saa­dus­ta sit­key­des­tä ovat muis­to­na ker­to­muk­set sel­vi­ä­mi­ses­tä. Vai­keu­det voi­tet­tiin, kun vii­des­tä leh­mäs­tä yk­si kuo­li ja kun na­ve­tan kat­to ro­mah­ti lu­mien pai­nos­ta. Tai ker­to­mus enos­ta, joka ra­ken­si it­sel­leen len­to­ko­neen ja len­si sil­lä – vaik­ka hä­nen kä­des­tään oli pie­nen po­jan ute­li­aan ko­kei­lun vuok­si rä­jäh­tä­nyt mon­ta sor­mea ir­ti, ja toi­sen­kin kä­den sor­mil­le oli käy­nyt sa­mal­la ta­val­la muu­ta­ma vuo­si myö­hem­min. Tai muis­tot sii­tä, mi­ten niin mo­nes­ti erit­täin huo­nos­sa kun­nos­sa ol­lut iso­äi­ti ai­na kui­ten­kin sel­vi­si ja eli yli yh­dek­sän­kym­men­tä­vuo­ti­aak­si.

Meis­sä elää su­ku­jem­me pe­rin­tö. Ser­kuk­sia kat­sel­les­sa ei voi­nut kuin häm­mäs­tel­lä sitä, mi­ten muu­ta­mat ovat niin tois­ten­sa nä­köi­siä, pu­hu­vat sa­maan tyy­lin ja ot­ta­vat in­nois­saan kan­taa asi­oi­hin. Su­vun piir­tei­tä löy­tyy iso­van­hem­pie­ni las­ten­las­ten­lap­sis­ta­kin. Toi­von jo­kai­sen su­ku­ta­paa­mi­seen osal­lis­tu­neen ot­ta­neen muis­tok­si mu­kaan­sa elä­män­roh­keu­den. Tä­nään­kin sel­vi­äm­me – ja tu­le­vai­suu­des­sa.

Eija-RiittaNiinikoski
Mielenkiintoinen työ yliopiston alueyksikössä ja monet luottamustehtävät antavat sisältöä arkeeni. Perhe, ystävät ja suku ovat minulle rakkaita. Ajatuksissani olen usein minulle tärkeiden ihmisten luona. Nivalan lakeus rohkaisee ajattelemaan avarasti. Monena aamuna mielessäni on erään runoilijan sanat: "Aamu on noussut. Astun kostealle pihalle ja kyselen, mitähän tästä päivästä on kirjoitettu Jumalan kirjaan." Minulle voi lähettää palautetta osoitteella eija-riitta.niinikoski@nivala.fi
29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys