JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Per­hos­pa­ra­tii­si

Aiemmat blogit
19.9.2017 6.43

Pik­ku­poi­ka­na mie­tin usein, mil­lais­ta oli maa­il­man alus­sa, pa­ra­tii­sis­sa. äi­din ker­to­muk­ses­ta jäi mie­li­ku­va au­rin­koi­ses­ta kuk­kien täyt­tä­mäs­tä luon­nos­ta, jos­sa ih­mi­sil­lä oli hyvä ol­la. Siel­lä ei­vät eläi­met­kään jah­dan­neet ei­vät­kä pe­län­neet toi­si­aan ja ih­mis­tä. Kaik­ki oli­vat ys­tä­viä kes­ke­nään. Mie­li­ku­va jät­ti kai­pauk­sen, joka on säi­ly­nyt tä­hän päi­vään saak­ka.

Olen nyt löy­tä­nyt pai­kan, jos­sa mie­le­ni le­pää au­rin­koi­se­na ke­sä­päi­vä­nä. Se on sul­jet­tu pie­ni met­sä­au­kea, jos­sa on pal­jon kuk­kia ja per­ho­sia. Nii­den vä­rit ovat har­mo­ni­as­sa kes­ke­nään. Siel­lä len­te­lee elo­kuus­sa pal­jon suu­ria, vä­rik­käi­tä täp­lä­per­ho­sia, kei­sa­rin­viit­to­ja ja ho­pe­a­täp­liä, joi­ta ei juu­ri muu­al­la näe. Siel­lä ei ole su­den­ko­ren­to­ja per­ho­sia jah­taa­mas­sa. Se on mi­nun per­hos­pa­ra­tii­si­ni.

Mi­nus­ta tun­tuu, et­tä per­hos­pa­ra­tii­sis­sa­ni kaik­ki per­ho­set ovat ke­sym­piä kuin muu­al­la. Kun ase­tun is­tu­maan mät­tääl­le, nii­tä tu­lee vie­rel­le ja pys­tyn seu­raa­maan lä­hel­tä nii­den tou­hu­ja. Näen, kuin­ka ne pu­jot­ta­vat imu­kär­sän­sä kuk­kien si­sään. Näen, kuin­ka ne kään­tä­vät verk­ko­sil­män­sä mi­nua koh­den ja kat­so­vat sil­miin. Ai­van kuin ne sa­noi­si­vat: hy­väk­sym­me si­nut.

Syk­syn lä­hes­ty­es­sä otin ko­toa mu­kaan or­vok­ke­ja, joi­ta per­hos­pa­ra­tii­sis­sa­ni ei kas­va. Tar­jo­sin nii­tä eri la­jeil­le. Per­ho­set an­toi­vat mi­nun tuo­da or­vo­kin­ku­kan ai­van nii­den pään lä­hel­le. Kei­sa­rin­viit­ta ih­met­te­li kuk­kaa, mut­ta ei tut­ki­nut imu­kär­säl­lään sen nes­tet­tä. Lois­to­kul­ta­sii­peä, lant­tu­per­hos­ta, niit­ty­ho­pe­a­täp­lää ja kan­gas­si­ni­sii­peä or­vok­ki ei kiin­nos­ta­nut. Nok­kos­per­ho­nen is­tah­ti ku­kal­le ja mais­toi sen nes­tet­tä, mut­ta ei in­nos­tu­nut sii­tä.

Or­vok­ki­ho­pe­a­täp­läl­le en eh­ti­nyt or­vok­kia edes tar­jo­ta, kun se len­si kä­del­le­ni ja al­koi in­nok­kaas­ti imeä or­vo­kin met­tä. Koh­ta sii­hen tuli toi­nen­kin or­vok­ki­ho­pe­a­täp­lä. Ne oli­vat­kin ol­leet mie­les­sä­ni, kun olin poi­mi­nut ko­toa or­vok­ke­ja mu­kaa­ni.

Syys­kuun kyl­mäs­sä il­mas­sa per­ho­sia ei ole enää nä­ky­nyt. Nä­ky­män uu­teen ke­sään ava­si kui­ten­kin touk­ka, joka söi ah­ke­ras­ti kar­hun­put­ken sie­men­ko­tia. Sil­lä oli kii­re kas­vaa isok­si ja ko­te­loi­tua en­nen tal­ven tu­loa. Jos se sel­viy­tyy tal­ven yli, en­si ke­sä­nä per­hos­pa­ra­tii­sii­ni on tu­los­sa uu­si laji – ri­ta­ri­per­ho­nen. Se on päi­vä­per­ho­sis­ta kau­nein ja suu­rin.

Mart­ti Lut­her ku­vaa, kuin­ka ih­mi­nen oli alun­pe­rin osa luon­non jär­jes­tel­mien täy­del­li­syyt­tä. La­es­ta­dius kir­joit­taa, et­tä ih­mi­sil­lä on pal­jon op­pi­mis­ta luon­non sym­met­ri­as­ta ja so­pu­soin­nus­ta: ”Luon­to täyt­tää teh­tä­vän­sä pa­rem­min kuin ih­mi­nen, joka tuot­taa Luo­jal­leen mur­het­ta ja hä­pe­ää.”

Paa­va­li kir­joit­taa sii­tä, kuin­ka luo­ma­kun­ta ei syn­tiin­lan­kee­muk­sen vuok­si ole enää täy­del­li­nen pa­ra­tii­si vaan osa ka­to­a­vaa maa­il­maa: ”Kai­ken luo­dun on täy­ty­nyt tai­pua ka­to­a­vai­suu­den alai­suu­teen, ei omas­ta tah­dos­taan, vaan hä­nen, joka sen on alis­ta­nut. Luo­ma­kun­nal­la on kui­ten­kin toi­vo, et­tä myös se pää­see ker­ran pois ka­to­a­vai­suu­den or­juu­des­ta, Ju­ma­lan las­ten va­pau­teen ja kirk­kau­teen.” (Room. 8:19–21.)

Sil­loin avau­tuu pa­ra­tii­si uu­del­leen.

ErkkiAlasaarela
Pikkupoikana kuljin luonnossa kiikari kaulalla ja perhoshaavi kädessä. Harrastus johti elämäntehtävään ympäristöalalla. Työ ja perheenisän tehtävä veivät ajan niin, että harrastukset jäivät taka-alalle. Nyt työni yliopistolla on edennyt emeritus-vaiheeseen. Kuljen jälleen luonnossa. Kiikari ja haavi ovat vaihtuneet kameraan. Tarinat ja valokuvat luonnosta ovat varmaan ensisijaista sisältöä blogeissani. Kirjoituksistani toivon palautteita osoitteeseen eralasaarela@gmail.com
17.1.2020

Kos­kaan en ota hä­nel­tä pois ar­mo­a­ni, mi­nun liit­to­ni kes­tää hor­ju­mat­ta. Ps. 89:29

Viikon kysymys