JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Pian kaksikymmentä vuotta opistossa

5.5.2015 6.18

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420150505061800

Kun aloi­tin työ­ni opis­to­ko­dis­sa, oli tam­mi­kuu. Sii­tä on vuo­den­vaih­tees­sa 20 vuot­ta. Olin opis­ton va­ki­tui­sis­ta työn­te­ki­jöis­tä nuo­rin, 28-vuo­ti­as. Vuo­det ovat sol­ju­neet kuin py­säh­ty­mä­tön vir­ta.

Mei­dät otet­tiin läm­pi­mäs­ti vas­taan. Olim­me nuo­ri per­he. Asuim­me kak­si vuot­ta Ant­ti­la D -asun­to­las­sa. Odo­tim­me kol­mat­ta las­tam­me. Meil­lä oli mus­ta Opel Ka­det, jos­sa oli pal­jon uu­sit­tu­ja osia ja si­tä­kin enem­män vi­ko­ja ja vir­hei­tä.

Haas­tat­te­lin opis­to­lai­set, jot­ta pää­sin tu­tuik­si hei­dän kans­saan. Muu­tim­me seit­se­mäk­si vuo­dek­si asu­maan reh­to­rin oma­ko­ti­ta­loon, ny­kyi­seen El­sa­laan. Os­tim­me vih­re­än far­ma­ri­maz­dan, jon­ka ajoim­me ai­van lop­puun. Lap­set leik­ki­vät kuu­si­ai­dan si­säl­lä ja tuu­he­an leh­muk­sen al­la. Kas­va­tim­me kas­vi­huo­nees­sa to­maat­te­ja ja kurk­ku­ja. Lap­sil­la oli kas­vi­maa ja man­sik­ka­maa. Kun per­he kas­voi, han­kim­me asun­to­au­ton. Yh­te­nä ke­sä­nä meil­lä oli lam­pai­ta, toi­se­na ka­no­ja. Kuk­ko piti vie­dä opis­to­seu­ro­jen ajak­si ys­tä­vä­per­hee­seen, kun se he­rät­ti seu­ra­vä­en lu­vat­to­man ai­kai­sin.

Jo­kai­nen opis­to­vuo­si on ol­lut eri­lai­nen. Olen koh­dan­nut mie­len­kiin­toi­sia per­soo­nia. Olen näh­nyt pal­jon edis­ty­mis­tä, ke­hit­ty­mis­tä ja kas­va­mis­ta. Olen saa­nut ol­la mu­ka­na uu­den op­pi­mi­ses­sa, omien vah­vuuk­sien löy­tä­mi­ses­sä. Olem­me ope­tel­leet vas­tuun kan­ta­mis­ta. Olem­me teh­neet yh­des­sä mo­nen­lais­ta. Olem­me huo­leh­ti­neet toi­sis­tam­me. Elä­män tär­keim­mät asi­at ovat kir­kas­tu­neet, us­ko on vah­vis­tu­nut.

Olen elä­nyt to­del­la mie­len­kiin­toi­sia ja mo­ni­puo­li­sia vuo­sia. On ol­lut ylä- ja ala­mä­kiä, hel­pom­pia ja vai­ke­am­pia ai­ko­ja. Vii­me vuon­na tais­te­lim­me sen puo­les­ta, et­tä 16-vuo­ti­aat saa­vat edel­leen ha­kea opis­toon. Tänä vuon­na oli huo­le­na am­ma­til­li­sen li­sä­kou­lu­tuk­sen lop­pu­mi­nen, kun­nes kou­lu­lait kaa­tui­vat.

Yh­den­lai­sia merk­ki­paa­lu­ja ovat ol­leet ne opis­to­vuo­det, jois­sa on ol­lut omia lap­sia. Juu­ri päät­ty­mäs­sä ole­va opis­to­vuo­si on ol­lut sel­lai­nen, kun Joo­na­tan on ol­lut yrit­tä­jyys­lin­jal­la. Ai­kai­sem­min opis­ton ovat käy­neet Pih­la, Jo­han­nes ja Pie­ta. Sa­mu­el, Je­re­mia ja Aa­ron suun­nit­te­le­vat to­sis­saan opis­toon ha­ke­mis­ta. On tun­tu­nut mah­ta­val­ta, et­tä omat lap­set ovat ha­lun­neet tul­la ko­ti­o­pis­toon. On saa­nut elää opis­to­vuot­ta myös isä­nä.

Koen ole­va­ni opis­to­lai­sil­le opet­ta­ja, pap­pi, reh­to­ri ja opis­toi­sä. Työ­ni on elä­män­ta­pa, jos­sa koko per­hee­ni elää mu­ka­na. Myös vai­mo­ni Ir­ma te­kee työ­tä opis­tol­la. Olem­me ko­ke­neet sen hy­väk­si. Lap­sem­me ovat vä­lil­lä mu­ka­na, kun teem­me tääl­lä työ­tä. Muu­ten se ei on­nis­tu. Opis­to­e­lä­mä kos­ket­taa koko per­het­tä.

Kä­vim­me ke­vääl­lä opin­to­mat­kal­la Vi­ros­sa, joka on per­heem­me toi­nen ko­ti­maa. Kä­vim­me il­ta­ky­läs­sä ke­sä­ko­dis­sam­me Vast­se­lii­nas­sa. Se on kar­koit­tu­mis­paik­kam­me, jo­hon ir­tau­dum­me loma-ai­koi­na opis­ton tii­viis­tä elä­mäs­tä. Seu­raam­me hai­ka­roi­den pe­sin­tää ja ma­ja­vien tou­hu­ja. Kuun­te­lem­me hil­jai­suut­ta, sau­nom­me kel­la­ri­sau­nas­sa, he­rääm­me lin­tu­jen lau­luun ja sam­ma­koi­den kur­nu­tuk­seen, vain olem­me. Ke­rääm­me voi­mia tu­le­vaa opis­to­vuot­ta var­ten. Oli mu­ka­va vie­dä opis­to­lai­set pai­kal­le, joka on meil­le niin tär­keä.

Mi­ten jak­san teh­dä opis­to­työ­tä vuo­des­ta toi­seen, mi­nul­ta ky­sy­tään ai­ka ajoin. Koen työ­ni mer­ki­tyk­sel­li­sek­si ja mo­ni­puo­li­sek­si. Koen, et­tä teen sa­mal­la ker­taa ajal­lis­ta kas­va­tus- ja ope­tus­työ­tä ja Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työ­tä. Saan ol­la luo­va ja ke­hit­tää työ­tä­ni yh­des­sä tois­ten kans­sa. Saan teh­dä kut­su­mus­työ­tä.

Mi­nul­la on mu­ka­va työ­yh­tei­sö ja upe­at työ­to­ve­rit ja luot­ta­mus­hen­ki­löt. Olen kii­tol­li­nen heis­tä. Teem­me työ­tä toi­si­am­me tu­kien. Taus­ta­yh­tei­sö tu­kee työ­täm­me. Opis­to täyt­tää tänä vuon­na 60 vuot­ta. Työl­läm­me on ol­lut ih­meel­li­nen siu­naus. Odo­tam­me hei­nä­kuus­sa opis­ton ys­tä­viä suu­rel­la jou­kol­la juh­la­seu­roi­hin.

Mi­nul­la on mah­ta­vat opis­to­lai­set, joi­den kans­sa poh­din elä­män tär­keim­piä asi­oi­ta. Lau­lam­me, soi­tam­me, poh­dim­me, kes­kus­te­lem­me, esit­te­lem­me opis­to­ko­tia, pa­ran­nam­me maa­il­maa. Voi­si­ko ol­la pa­rem­paa?

Us­kon, et­tä Ju­ma­la tie­tää par­hai­ten, min­kä pi­tui­sen ajan ku­kin te­kee tätä opis­to­työ­tä. Hän tie­tää sen myös mi­nun ja per­hee­ni koh­dal­la. Täl­lä het­kel­lä olen iloi­nen ja on­nel­li­nen sii­tä, et­tä saan ol­la kris­til­li­sen kan­sa­no­pis­ton reh­to­ri.

Mik­ko Kin­nu­nen

Reisjärven Kristillinen Opisto
Tämä on Reisjärven kristillisen opiston blogi, jossa eri vuosien ja vuosikymmenten opistolaiset ja työntekijät kertovat kokemuksistaan opistokodissa.
28.3.2024

Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Luuk. 22:19

Viikon kysymys