JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Pii­lo­paik­ka

10.12.2015 7.08

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420151210070800

Erää­nä päi­vä­nä, kun ym­pä­ril­lä­ni keit­ti­ös­sä tui­jot­ti­vat li­kai­set as­ti­at ja mie­les­sä­ni ris­tei­li­vät mo­net ar­jen ky­sy­mys­mer­kit, muis­tin lap­suu­de­nai­kai­sen pii­lo­paik­ka­ni. Se oli puu, van­ha koi­vu. Sen nimi oli Tuh­ki­mo (olin ris­ti­nyt muut­kin pi­ha­pii­rin puut ja an­ta­nut ne sis­koil­le­ni). Sen ok­sil­le ka­pu­sin, kun maa­il­ma oli mus­ta tai jos ha­lu­sin lu­kea rau­has­sa läk­sy­ni. Pii­lo­paik­ka oli käy­tös­sä enim­mäk­seen ke­väi­sin ja syk­syi­sin, mut­ta muis­tan is­tus­kel­lee­ni Tuh­ki­mon jy­ke­vil­lä kä­si­var­sil­la myös tal­vi­ai­kaan.

Pii­lo­paik­ka­muis­tois­ta­ni siir­ryin muis­te­le­maan pii­lo­sil­la-leik­kiä, omia ja las­te­ni. Mie­tin lei­kin toi­min­ta­ta­paa: pii­lo­sil­la olon vie­hä­tys lie­nee sii­nä, et­tä voi het­ken ol­la rau­has­sa hil­jai­ses­sa, sa­lai­ses­sa pai­kas­sa – hil­jaa, hen­git­tä­mät­tä, niin et­tei ku­kaan tie­dä. Ja se rie­mu, eh­kä myös löy­de­tyl­lä, kun pii­lo­paik­ka pal­jas­tuu!

Ny­ky­ään ovat myös ai­kui­set löy­tä­neet vä­ri­tys­kir­jat. It­se kri­ti­soin las­ten vä­ri­tys­kir­jo­ja lii­an val­mii­na, kaa­va­mai­si­na­kin mal­lei­na las­ten puu­has­te­luun. Luo­va, va­paa vii­va on pa­ras vii­va! Ai­kuis­ten vä­ri­tys­kir­jal­la on kui­ten­kin teh­tä­vän­sä. Tark­ka, in­ten­sii­vi­nen työs­ken­te­ly vä­rien kans­sa py­säyt­tää hek­ti­sen aja­tus­vir­ran. Mie­li saa le­vä­tä. Sa­man­lai­sen le­po­pai­kan ai­kui­sil­le voi­si tar­jo­ta myös pii­lo­paik­ka. Ei siel­lä pii­lo­pai­kas­sa tar­vit­si­si ol­la vii­kon­lop­pua, tun­ti­kin – tai puo­li – voi­si riit­tää.

Omas­sa ar­jes­sa­ni aja­tuk­set tyyn­ty­vät myös rau­hal­lis­ta mu­siik­kia kuun­nel­len. Hil­jai­suus­kin on tär­ke­ää. Jos­kus on hyvä kuun­nel­la vain omia aja­tuk­si­aan, jot­ta jak­sai­si kuun­nel­la ja ym­mär­tää elä­mää ym­pä­ril­lä.

Mi­nun jou­lu­no­do­tuk­see­ni on mah­tu­nut niin pal­jon tun­ne­myrs­ky­jä, toi­voa ja epä­toi­voa rak­kaan lap­sen sai­ras­te­lun kes­kel­lä, et­tä ko­to­na olo työ­vii­kon jäl­keen on ol­lut pa­ras pii­lo­paik­ka.

Tänä il­ta­na olen yhä uu­del­leen ja uu­del­leen pai­na­nut play-nap­pia ja olo­huo­nees­sa kuu­lu­vat eng­lan­nin­kie­li­set Sii­o­nin lau­lut, ”The Lord is shep­herd of this flock”. Kau­nis­ta mu­siik­kia nuor­ten mies­ten lau­la­ma­na. Kuun­te­lin Poo­ki-seu­ro­ja ja siel­lä ke­hoi­tet­tiin muis­ta­maan myös nii­tä, jot­ka ei­vät sai­rau­den tai muun syyn ta­kia is­tu­kaan seu­ra­pen­kis­sä. Se tun­tui hy­väl­tä.

Muis­ta­kaa mei­tä ja mui­ta, is­tu­taan ih­mi­sen vie­reen ja ky­sy­tään, mitä to­del­la kuu­luu. Kii­tos si­nul­le ys­tä­vä, joka soi­tit sun­nun­tai­pu­he­lun! Sy­ty­tin toi­sen kynt­ti­län. Valo li­sään­tyy, us­ko­taan niin. Rau­hai­sia jou­lu­na­lus­päi­viä!

TarjaPärn
Olen nainen, äiti, vaimo, käsityöläinen ja opettaja. Istun elämän portailla ja katselen huomiseen. Mikä minua tänään ja huomenna kantaa? Läheiset ihmiset, muutama ystävä, luonto. Kirjat. Ilo kaikesta kauniista, jota elämä mukanaan synnyttää. Arki. Tämä vanha talo, koti, jossa asumme. Taide; ne kaikki ihanat kuvat. Musiikin voima. Usko, toivo ja rakkaus. Kirjoituksiani voi kommentoida osoitteeseen tarjatuulikkiparn@outlook.com.
8.7.2020

Et­kö ym­mär­rä, et­tä Ju­ma­lan hy­vyys joh­taa si­nut kään­ty­mi­seen? Room. 2:4

Viikon kysymys