JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

​Rauha miljoonakaupungissa

Lehtola Juho
Aiemmat blogit
31.1.2015 6.55

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420150131065500

Maa­na­lai­nen hu­ris­te­lee tu­hat­ta ja sa­taa. Ase­mat vaih­tu­vat pa­rin mi­nuu­tin pät­kis­sä. Pi­tää­kö men­nä itä- vai län­si­suun­taan? Mis­sä me vaih­de­taan, Can­ning Tow­nis­sa­ko?

Juu­ri äs­ken olin is­tu­nut ko­ti­soh­val­la, joka ei liik­ku­nut min­ne­kään. Oli rau­hal­li­nen il­ta. Vaih­doin kol­me­vuo­ti­aan kans­sa ne­niä. Hän lu­pa­si ol­la pa­ras ka­ve­ri.

Nyt is­tun pen­kil­lä, joka tun­tuu lui­su­van al­ta. Ih­mi­siä on joka puo­lel­la, mut­ta he ei­vät tun­ne toi­si­aan. En tie­dä, min­ne muut ovat me­nos­sa, vaik­ka nuo sa­dat ih­mi­set ha­lu­a­vat juu­ri sa­maan ai­kaan sa­mal­le rei­til­le ja sa­maan suun­taan.

Vaih­to­a­se­mal­la tu­len ys­tä­vä­ni kans­sa tyh­jäl­le lai­tu­ril­le, jos­ta on juu­ri läh­te­nyt ih­mis­mas­sa. On mel­ko hil­jais­ta ja tyh­jää. Kes­kus­te­lem­me pa­rin lau­seen ver­ran, kun­nes ih­mi­siä al­kaa vir­ra­ta. Kah­des­sa mi­nuu­tis­sa lai­tu­ri on ai­van täyn­nä. Pe­ruu­tam­me se­lät sei­nää vas­ten ja ih­met­te­lem­me, mi­ten no­pe­as­ti kaik­ki muut­tuu.

Juna tu­lee. Kaik­ki läh­te­vät. Puo­les­sa mi­nuu­tis­sa jäl­keem­me jää tyh­jä lai­tu­ri.

Työ­mat­ka val­ta­van ko­koi­seen kau­pun­kiin oli avar­ta­va ko­ke­mus. Osal­lis­tuim­me tie­to­tek­niik­kaan ja ope­tuk­seen liit­ty­vil­le mes­suil­le yh­des­sä tu­han­sien ih­mis­ten kans­sa. Uu­sia ide­oi­ta tuli tul­vi­mal­la. Ta­pa­sim­me pal­jon in­nos­tu­nei­ta ope­tu­sa­lan ih­mi­siä ym­pä­ri Eu­roop­paa. Oli mie­len­kiin­tois­ta ha­vai­ta, mi­ten mo­nis­sa mais­sa suu­res­ti ar­vos­te­taan suo­ma­lais­ta kou­lua.

Erääs­sä pie­nes­sä pis­tees­sä esi­tel­tiin eri­tyi­so­pe­tuk­seen tar­koi­tet­tua kuu­ti­o­ta, jol­la pys­tyi soit­ta­maan vii­den sä­ve­len as­teik­koa. Soi­tin­ta tut­kies­sa­ni muis­tin, et­tä suo­ma­lai­ses­ta kan­san­lau­lu­pe­rin­tees­tä löy­tyy pal­jon lau­lu­ja, joi­hin vii­si sä­vel­tä riit­tä­vät mai­ni­os­ti. Esit­te­li­jäl­le tai­si ol­la suu­ri­kin ko­ke­mus, kun soi­tin kuu­ti­ol­la van­haa suo­ma­lais­ta keh­to­lau­lua. In­nos­tu­nee­na hän ker­toi, mi­ten kuu­ti­o­ta var­ten löy­tyy nuot­te­ja myös suo­ma­lai­sis­ta sä­vel­mis­tä, joi­ta on alun pe­rin soi­tet­tu vii­si­kie­li­sel­lä kan­te­leel­la.

Vii­mei­se­nä il­ta­na mi­nua ja työ­to­ve­ri­a­ni pyy­det­tiin Me­ri­mies­kir­kol­le kah­veil­le ja mah­dol­li­ses­ti jär­jes­ty­viin seu­roi­hin. Jä­tim­me il­lal­le suun­ni­tel­lut kult­tuu­ri­koh­teet ja kur­vai­lim­me pie­nel­lä po­ru­kal­la kes­kus­kau­pun­gin syk­kees­tä hie­man syr­jem­mäl­le.

Kir­kon oven ta­kaa au­ke­si läm­min tun­nel­ma. Jouk­ko nuo­ria au pai­re­ja odot­ti mei­tä ja seu­ro­ja. Hil­jen­nyim­me kirk­ko­sa­liin pie­nek­si het­kek­si en­nen kir­kon sul­ke­mis­ta. Kau­pun­gin kii­re ja mels­ke hä­vi­si­vät ym­pä­ril­tä. Tun­tui to­del­la hy­väl­tä rau­hoit­tua kii­reis­ten päi­vien jäl­keen.

Sa­lis­sa is­tui pie­ni jouk­ko en­nes­tään tun­te­mat­to­mia, mut­ta kuin het­kes­sä tu­tuk­si tul­lei­ta. Har­tau­den jäl­keen joku nuo­ri toi­voi virt­tä 319:

Sä kul­jet seu­ras­sa Jee­suk­sen,

sen ker­too kat­see­si rie­mui­nen,

sen ker­too lau­lu­si helk­ky­vä

myös mur­heen kyy­nel­ten kes­kel­lä.

Ei tun­ne rau­haa­si maa­il­ma,

ei huo­maa tiel­lä­si kuk­kia,

se aal­lon leik­kei­hin kiin­ty­en

ei tie­dä hel­mis­tä sy­vyy­den.

Jo tääl­lä rie­mu­si Jee­sus on,

maan pääl­lä, laak­sos­sa ah­din­gon.

Kun mat­ka vai­kea uu­vut­taa,

hän ar­mon­läh­tee­nä vir­voit­taa.

Koh­ta meil­le il­moi­tet­tiin, et­tä kirk­ko sul­je­taan. Siir­ryim­me ta­kai­sin ulos pi­me­ään il­taan. Kir­kos­ta sam­mu­tel­tiin va­lo­ja. Läh­dim­me jat­ka­maan mat­kaam­me siu­naus­ten saat­ta­ma­na. Ase­ma toi­sen­sa jäl­keen jouk­ko ha­jaan­tui hy­väs­tel­len eri puo­lil­le kau­pun­kia. Vii­mei­nen työ­päi­vä en­nen ko­ti­mat­kaa oli päät­ty­nyt iki­muis­toi­seen il­taan.

JuhoLehtola
Perheeseeni kuuluvat vaimo ja kuusi lasta. Työskentelen oppimisen, opettamisen, viestinnän ja näitä tukevan teknologian parissa. Vapaa-aikaani kulutan puuhastelemalla kotona, opiskelemalla milloin mitäkin ja harrastamalla musiikkia. Blogikirjoitusteni aiheet nousevat usein arkisista tilanteista perheessä ja työssä. Voit antaa minulle palautetta kirjoituksistani osoitteeseen juho.lehtola@gmail.com
26.4.2024

Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten korjaavat. Jotka itkien menevät kylvämään vakkaansa kantaen, ne riemuiten palaavat kotiin lyhteet sylissään. Ps. 126:5–6

Viikon kysymys