JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Reis­sus­sa ja ko­to­sal­la

Kanto Kati
Aiemmat blogit
1.12.2018 6.13

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420181201061300

Bor­ta bra men hem­ma best? Oma maa man­sik­ka, muu maa mus­tik­ka? On­ko asia näin?

– Olin kol­me vuot­ta Thai­maas­sa töis­sä. Kä­vin ker­ran vuo­des­sa Suo­mes­sa, ys­tä­vä­ni ker­toi.

Toi­nen työ­ka­ve­ri­ni on Ro­ma­ni­as­ta. Hä­nen koko per­heen­sä on muut­ta­nut Suo­meen vuo­sia sit­ten. Ko­to­na he pu­hu­vat lap­sil­leen ro­ma­ni­aa, mut­ta lap­set ja van­hem­mat­kin osaa­vat hy­vin suo­mea. He ovat ko­tiu­tu­neet hy­vin.

Eräs ys­tä­vä­ni muut­ti vuo­sia sit­ten Aust­ra­li­aan, jon­ne oli tun­te­nut pit­kään kai­puu­ta, oli­han hän syn­ty­nyt ja elä­nyt siel­lä var­hais­lap­suu­ten­sa. Nyt hän on saa­nut Aust­ra­li­an kan­sa­lai­suu­den ja viih­tyy ko­ti­maas­saan lois­ta­vas­ti.

It­se olin opis­ke­lu­ai­ka­na­ni vaih­to-opis­ke­li­ja­na Vi­ros­sa, Tar­tos­sa, yh­den ke­vät­lu­ku­kau­den. Se oli en­nä­tys­kyl­mä tal­vi Tar­tos­sa. Joka paik­ka oli kyl­mä: yhik­ka eli uhi­se­la­mu eli so­lu­a­sun­to­la, jos­sa asuim­me. Yh­den yön nu­kuin top­pa­hou­sut ja­las­sa. Vaa­tet­ta piti li­sä­tä yhä uu­sia ker­rok­sia. Lä­hes jo­kai­sel­la oli li­sä­pat­te­ri huo­nees­sa, mut­ta sil­ti oli kyl­mä. Myös van­ha, ihas­tut­ta­va Tar­tu uli­kool eli Tar­ton yli­o­pis­to oli kal­sea. Luo­kis­sa is­tuim­me ta­kit pääl­lä. Bus­sit ja koko kau­pun­gin ka­dut hoh­ka­si­vat kyl­myyt­tä.

Kau­pun­gis­ta löy­tyi ai­no­as­taan kak­si iha­nan läm­min­tä paik­kaa, jois­sa pää­si täy­sin su­la­maan: kau­pun­gin kir­jas­to ja ylei­nen sau­na. Kir­jas­tos­sa oli kau­nis kah­vi­la. Sau­na oli maa­lauk­sel­li­nen paik­ka, en­kä ole näh­nyt enää sen jäl­keen tois­ta vas­taa­vaa. Tis­kil­tä sai mu­kaan va­din pe­sey­ty­mis­tä var­ten. Siel­tä sai os­taa ha­lu­tes­saan myös vih­dan it­sel­leen. Pe­su­paik­ka oli iso, be­to­ni­nen sali, jos­sa ih­mi­set an­tau­muk­sel­la kyl­pi­vät ja naut­ti­vat sau­nan läm­mös­tä.

Vä­hi­tel­len ke­vät al­koi Tar­tos­sa voit­taa, ra­ken­nus­ten jää su­laa, voi­ku­kat kuk­kia. Kuun­te­lin sam­ma­koi­den kuo­ro­kur­nu­tus­ta, is­tuin ran­ta­tör­mäl­lä ja ko­e­tin pän­tä­tä vii­mei­siin vi­ron tent­tei­hin.

Ta­pa­sin Ema­jo­en ran­nal­la lenk­keil­les­sä­ni van­han mum­mon, jon­ka ris­tin ”Ema­joe va­na­e­mak­si”, Ema­jo­en iso­äi­dik­si. Kä­vin hä­nen luo­naan ky­läs­sä mon­ta ker­taa. Sain hä­nel­tä hä­nen kir­jo­mi­aan pöy­tä­lii­no­ja, jot­ka ovat mi­nul­la edel­leen muis­to­na.

Mei­tä oli siel­lä pie­ni jouk­ko nuo­ria, Sami ja Kai­su tai­de­kou­lus­sa, Ul­la ja minä vi­ron opin­nois­sa. Olim­me pal­jon yh­des­sä. Olim­me mu­ka­na myös Hel­sin­gin rau­ha­nyh­dis­tyk­sen jär­jes­tä­mäl­lä pe­rin­tei­sel­lä Pai­men­po­jan po­lul­la Vo­rus­sa. Sun­nun­tai­sin kä­vim­me py­hä­kou­lus­sa Ka­ja­keil­la, per­hees­sä, jon­ne oli noin kol­men, nel­jän ki­lo­met­rin mat­ka kes­kus­tas­ta. Kuun­te­lim­me usein seu­ro­ja ka­se­til­ta. Muu­ta­man ker­ran Tar­tos­sa oli seu­rat­kin, ja ai­na­kin ker­ran myös Tal­lin­nas­sa.

Muis­tan, mi­ten lau­loin lau­lua ”Hil­jai­nen tie­noo” kä­vel­les­sä­ni Ema­jo­en ran­taa. Kuu­ta­mo hei­jas­tui jo­keen. Vaik­ka Vi­ros­sa oli mu­ka­vaa, ko­tois­ta­kin, kai­pa­sin sil­ti toi­si­naan ko­tiin. Toi­saal­ta ih­mi­nen voi ko­kea ul­ko­puo­li­suut­ta ja eri­lai­suut­ta mis­sä vain. Tämä on tut­tu tun­ne it­sel­le­ni­kin.

Tär­kein­tä on, et­tä ym­pä­ril­lä on vä­lit­tä­viä ih­mi­siä. Myös oma aja­tus­maa­il­ma on syy­tä pi­tää re­a­lis­ti­se­na, oli sit­ten mis­sä päin maa­il­maa ta­han­sa: pää kyl­mä­nä ja ja­lat läm­pi­mi­nä on yk­si kul­la­nar­voi­sim­mis­ta neu­vois­ta.

KatiKanto
Olen nelikymppinen nainen Lapista, kotoisin rajalta, Torniosta. Tällä hetkellä asun Rovaniemellä. Olen äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. Kirjoittaminen, kuvataiteet, liikunta ja laulaminen ovat minulle tärkeitä asioita. Palautetta blogiteksteihini voi antaa sähköpostiin: kati.kanto6(at)gmail.com.
5.8.2020

Ju­ma­lan sana on te­rä­väm­pi kuin mi­kään kak­si­te­räi­nen miek­ka, se is­kee sy­vään ja viil­tää hal­ki sie­lun ja hen­gen, ni­ve­let ja lui­den yti­met, se pal­jas­taa si­sim­mät ai­keem­me ja aja­tuk­sem­me. Hepr. 4:12

Viikon kysymys