Po­si­tii­vi­ses­ta ajat­te­lus­ta pu­hu­taan ny­ky­ään pal­jon. "Ajat­te­le it­se­si po­si­tii­vi­sek­si", "Muu­ta aja­tuk­se­si po­si­tii­vi­sek­si – näin se on­nis­tuu" ovat tut­tu­ja ot­si­koi­ta useim­mil­le. Ot­si­kot ovat il­mei­ses­ti ai­heel­li­sia, kos­ka va­rau­tu­nei­suus, ne­ga­tii­vi­suus ja me­lan­ko­li­suus yh­dis­te­tään usein mei­hin suo­ma­lai­siin jopa kan­sa­kun­nan omi­nais­piir­tei­nä.

On­han niin, et­tä mo­net asi­at py­sy­vät sa­ma­na riip­pu­mat­ta sii­tä, mi­ten me nii­hin suh­tau­dum­me. Sil­ti suh­tau­tu­mis­ta­val­la on usein pal­jon mer­ki­tys­tä. Nau­ram­me­ko jo nyt jol­le­kin epä­toi­voi­sel­le ti­lan­teel­le, jon­ka hul­lun­ku­ri­set piir­teet tu­le­vat esil­le vas­ta ajan ku­lu­es­sa, vai teem­me­kö sen vas­ta mu­reh­dit­tu­am­me asi­aa en­sin pe­rus­teel­li­ses­ti? Sa­no­taan, et­tä va­lin­ta täs­sä­kin asi­as­sa on mei­dän.

Mut­ta jak­sam­me­ko me joka het­ki miet­tiä asi­ois­ta ne par­haat puo­let? Jak­sam­me­ko ai­na kat­sel­la puo­li­tyh­jää juo­ma­la­sia aja­tel­len, et­tä se­hän on puo­lek­si täyn­nä? Muis­ta en tie­dä, mut­ta minä en ai­na­kaan ky­ke­ne sii­hen. Tun­nen usein sy­vää yh­teen­kuu­lu­vuut­ta suo­ma­lais­ten mu­rah­te­luun ja pes­si­mis­ti­syy­teen tai­pu­vais­ta pe­ri­mää koh­taan.

Po­si­tii­vi­seen ajat­te­luun opas­ta­vien ot­si­koi­den al­ta löy­tyy eri­lai­sia vink­ke­jä, mi­ten ajat­te­lua voi suun­na­ta myön­tei­sem­mäk­si. Useim­mis­ta löy­tyy yk­si sama, hyvä neu­vo – ke­ho­tus kii­tol­li­suu­teen: aloi­ta päi­vä­si kii­tol­li­suu­del­la ja päi­vän päät­teek­si muis­ta kiit­tää.

Us­kon, et­tä kaut­ta ai­ko­jen mo­net suo­ma­lai­set ovat ris­ti­neet kä­ten­sä kii­tok­seen ja ris­ti­vät yhä. Il­lal­la en­nen uneen vai­pu­mis­ta nou­see kii­tos ku­lu­nees­ta päi­väs­tä Tai­vaan Isän puo­leen. Myös elä­män vai­keis­ta ti­lan­teis­ta sel­viy­dyt­tyä on pääl­lim­mäi­se­nä kii­tol­li­suus Ju­ma­lan joh­da­tuk­ses­ta ja var­je­luk­ses­ta.

Täl­lä ta­val­la toi­mi­nei­ta on ol­lut myös esi-isis­säm­me. He luot­ti­vat ja us­koi­vat Ju­ma­lan suu­reen voi­maan tun­tien sa­mal­la oman pie­nuu­ten­sa. He us­koi­vat vai­keuk­sien kes­kel­lä, et­tä Ju­ma­lal­la on täs­sä­kin asi­as­sa oma tar­koi­tuk­sen­sa. He li­sä­si­vät suun­ni­tel­mis­taan ker­to­es­saan: "jos Ju­ma­la suo". He ko­ki­vat voi­mak­kaas­ti, et­tä elä­mä on joka het­ki Kor­keim­man joh­da­tuk­ses­sa.

Toi­von, et­tä tämä po­si­tii­vi­nen ja luot­ta­vai­nen us­ko kan­taa myös mei­tä tä­män het­ken kul­ki­joi­ta läpi epäi­lys­ten ja ka­ri­koi­den. Et­tä kul­ki­sim­me tur­val­li­ses­ti – kii­tol­li­si­na.