JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Su­vi­seu­rat, iloa ja ah­dis­tus­ta?

Heikkala Inkeri
Aiemmat blogit
8.8.2016 6.42

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420160808064200

– Sinä, joka et sai­rau­den, ta­lou­del­lis­ten vai­keuk­sien tai jon­kin muun syyn vuok­si ole pääs­syt su­vi­seu­roi­hin…

Pu­hu­jan loh­dul­li­nen puhe ta­voit­taa ny­ky­tek­nii­kan an­si­os­ta isois­ta seu­rois­ta ko­tiin jää­neen. Seu­ra­ra­di­on haas­tat­te­luis­ta hei­jas­tuu syvä kii­tol­li­suus sii­tä, et­tä on taas pääs­syt näi­hin seu­roi­hin: ”Su­vi­seu­rat on vuo­den ko­ho­koh­ta… Se, et­tä saa ta­va­ta us­ko­nys­tä­viä… An­taa voi­mia us­kon­kil­voi­tuk­seen…” Mi­tä­hän voi­si­vat ol­la nuo pu­hu­jan mai­nit­se­mat muut syyt? Mik­si lai­toin täl­le blo­gil­le eh­kä hy­vin raf­laa­val­ta­kin tun­tu­van ot­si­kon? Jos­pa osai­sin ava­ta niis­tä muu­ta­man ihan omien kes­kus­te­lu­ko­ke­mus­ten pe­rus­teel­la.

Us­ko­vais­ten jou­kos­ta löy­tyy nii­tä­kin, joil­le suu­rien seu­ro­jen lä­hes­ty­mi­nen tuo jo­ka­ke­säi­sen ah­dis­tuk­sen. Ke­rään tä­hän muu­ta­man esi­mer­kin: Eräs ai­kui­nen ker­toi, mi­ten su­vi­seu­rat tuo­vat hy­vin voi­mak­kaas­ti esiin puo­li­so­kai­puun. Vaik­ka ar­kie­lä­mäs­sä on jo ta­voit­ta­nut omaan osaan tyy­ty­väi­sen mie­len, isois­sa seu­rois­sa per­heet ja on­nel­li­sen tun­tui­set kai­ke­ni­käi­set pa­ris­kun­nat tuo­vat her­käs­ti oman mie­len poh­jal­le tyh­jyy­den. Mik­si hä­nel­lä ei ole eh­tool­lis­jo­nos­sa omaa lä­heis­tä siu­naa­mas­sa evan­ke­liu­mil­la? Mik­si hän ei voi ja­kaa seu­ra­ko­ke­mus­ta ke­nen­kään kans­sa? Mikä on ol­lut Ju­ma­lan tar­koi­tus hä­nen elä­mäs­sään, et­tä omaa puo­li­soa ei ole löy­ty­nyt?

Yk­si­näi­nen nuo­ri miet­tii, ke­nen kans­sa hän viet­tää seu­ra­päi­vät. Ar­ka­na hän poh­tii si­tä­kin, et­tä jos hän ha­keu­tuu rip­pi­kou­lu- tai kou­lu­ka­ve­rei­den seu­raan, ko­ke­vat­ko ne hä­nen tup­pau­tu­mi­sen­sa vas­ten­mie­li­se­nä. Mie­les­sä voi ol­la ki­pe­ä­nä jopa kiu­saa­mis­ko­ke­muk­sia.

Toi­nen nuo­ri miet­tii, mi­ten oman ka­ve­ri­po­ru­kan seu­rois­sa käyn­tiin on tul­lut uu­sia ou­to­ja piir­tei­tä. Aa­mu­yöl­le val­vo­mi­sia, eri­lais­ta uhoa pu­hei­siin, jopa so­pi­ma­ton­ta kie­len­käyt­töä, maa­il­mal­lis­ta mu­siik­kia ja lef­fa­ko­ke­muk­sia. Nuo­ri miet­tii, jos hän ker­too mie­li­pi­teen­sä asi­oi­hin, hän saa nau­rut ja kymp­pius­ko­vai­sen lei­man ot­saan­sa. Mut­ta jos hän läh­tee mi­tään pu­hu­mat­ta mu­kaan, säi­lyy­kö oma us­ko? Pel­ko osat­to­muu­des­ta ja yk­sin­jää­mi­ses­tä ah­dis­taa.

Per­heen äi­ti pak­kaa asun­to­vau­nua. Vas­taa vies­tei­hin, jois­sa ky­sel­lään, mil­loin he läh­te­vät su­vi­seu­roi­hin. Hän ei pys­ty ker­to­maan ky­se­li­jöil­le, et­tä mie­luum­min hän jäi­si läh­te­mät­tä. Oman läh­dön ajat­te­le­mi­nen ah­dis­taa ja tuo epäi­lyk­siä. Mi­ten jak­saa, kun oma elä­mä jo nyt tun­tuu ää­rim­mäi­sen kuor­mit­tu­neel­ta, seu­ra­päi­vät ison po­ru­kan kans­sa lei­ri­o­lo­suh­teis­sa. Mi­ten ra­hat riit­tä­vät? Mi­ten au­to kes­tää? Läh­tö­pai­nei­ta li­sää se, kun muut­kin läh­te­vät.

Oma ko­ke­muk­se­ni on, et­tä useim­mi­ten läh­tö­het­ken kiu­sauk­set hel­lit­tä­vät, kun kui­ten­kin jak­saa läh­teä. Us­ko­vais­ten yh­teys ja seu­ra­pu­hei­den loh­dul­li­nen sa­no­ma saa­vat ruok­kia ar­jes­sa vä­sy­nyt­tä. Tu­lee kii­tol­li­nen olo sii­tä, et­tä sai kui­ten­kin voi­man läh­teä.

Muis­tam­me­han kui­ten­kin an­taa ti­laa myös niil­le, jot­ka jää­vät ko­tiin? Tänä vuon­na yk­si äi­ti päät­ti jää­dä ko­tiin, sil­lä hän vii­mein­kin hy­väk­syi to­si­a­si­an, et­tä suu­ris­sa jou­kois­sa tu­le­va ah­dis­tus ei tu­li­si hel­lit­tä­mään sie­dät­tä­mäl­lä. Hän ruo­ho­si pork­ka­na­penk­ke­jään nap­pi­kuu­lok­keet kor­vil­la ja kuun­te­li seu­ra­ra­di­o­ta. Toi­ses­sa per­hees­sä oli ko­tiin jär­jes­tet­ty lap­sil­le pie­nois­su­vi­seu­rat ki­os­kei­neen ja jää­te­lö­myy­ji­neen. Per­heen jo kuor­mit­tu­nut­ta ta­lous­ti­lan­net­ta ei kuor­mi­tet­tu enem­pää. Eräs yk­si­näi­nen nuo­ri ker­toi is­tu­neen­sa erä­maa­jär­ven ran­nal­la kuun­te­le­mas­sa seu­ra­ra­di­o­ta. Hän oli it­ke­nyt ikä­vään­sä, mut­ta pu­he­li­men avul­la sai kuul­la omal­le koh­dal­le loh­dul­lis­ta evan­ke­liu­mia. Tai­vaan Isä oli lä­hel­lä siel­lä­kin.

Seu­ra­ra­di­on ar­voa ei eh­kä ole tar­peek­si ker­rot­tu. Kii­tok­set kai­kil­le niil­le, jot­ka ovat jak­sa­neet teh­dä sen eteen työ­tä ja pa­nos­taa va­ro­ja!

Elä­män päät­ty­es­sä ei ole mer­ki­tys­tä sil­lä, mo­nis­sa­ko Su­vi­seu­rois­sa on ol­lut. Vain se on tär­ke­ää, on­ko meil­lä syn­nit an­teek­si ja nimi elä­män­kir­jas­sa.

InkeriHeikkala
Olen suurperheen äiti ja monen mussukan mummi. Asun Lapin portilla, Posiolla. Teen työtä puolisoni kanssa omassa monipalveluyrityksessämme. Autamme asiakkaitamme arkisissa askareissa, työtehtäviä on siivoamisesta sukanparsintaan. Kun kirjoitan, tekstini syntyvät hyvin nopeasti, hetkestä, kokemuspiiristä ja ajatuksista. Luonto ja sen monet vivahteet merkitsevät minulle paljon. Voit antaa minulle palautetta osoitteeseen inkeri.heikkala@hotmail.com.
14.8.2020

Kun si­nun sa­na­si avau­tuu, se va­lai­see, tyh­mä­kin saa sii­tä ym­mär­rys­tä. Ps. 119:130

Viikon kysymys