JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Toi­vo nä­ky­väk­si

Heikkilä Mirja
Aiemmat blogit
8.9.2018 6.40

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420180908064000

Kuu­kau­si sit­ten pää­tin, et­tä aloi­tan toi­vop­ro­jek­tin. Et­sin ym­pä­ril­tä­ni jo­kai­se­na päi­vä­nä jon­kin asi­an, joka he­rät­tää mi­nus­sa toi­voa. Näp­pään koh­tees­ta kän­nyk­kä­ku­van ja teen muis­tok­si Ins­tag­ram-päi­vi­tyk­sen, jo­hon kir­joi­tan löy­tö­ni.

Mik­si toi­vo?

Elo­kuu mer­kit­see mi­nul­le uu­den al­kua: kou­lut ja työt al­ka­vat lo­man jäl­keen, har­ras­tuk­set pyö­räh­tä­vät käyn­tiin, joku su­vun lap­sis­ta läh­tee es­ka­riin tai eka­luo­kal­le.

Sa­mal­la elo­kuu tar­koit­taa päi­vien ly­he­ne­mis­tä, syk­syn hii­pi­mis­tä pi­ha­pii­riin ja kaa­mok­sen lä­he­ne­mis­tä. Elo­kuus­sa tii­vis­tyy poh­joi­nen ris­ti­rii­ta, kun hä­mär­ty­väs­sä vuo­de­na­jas­sa kis­ko­taan kä­siin uu­det työ­ruk­ka­set.

Ris­ti­rii­ta saa mi­nus­sa ai­kaan jo­ka­syk­syi­sen huo­les­tu­mi­sen, jopa ah­dis­tuk­sen. Mi­ten jak­san tal­ven yli? Vii­me vuo­si­na olen miet­ti­nyt, mi­ten jak­san, kun ei ole palk­ka­työn an­ta­maa tu­ki­ke­hik­koa työ­ka­ve­rei­neen, ta­voit­tei­neen ja lo­ma­suun­ni­tel­mi­neen.

Pää­tin löy­tää toi­von elo­kuus­sa, jot­ta huo­maan elä­män mer­ki­tyk­sen ja ar­kis­ten asi­oi­den ilon.

Elo­kuu­ni oli har­vi­nai­sen täyn­nä mat­ko­ja. Toi­von tark­kai­lu piti sil­mä­ni ja herk­kyy­te­ni avoin­na. Mi­nua vah­vis­ti pie­nen ty­tön mie­li­ku­vi­tus, joka näki pu­ner­ta­vas­sa ki­ves­sä pos­sun. Mat­ka­sin au­tos­sa, jo­hon liit­tyi rak­kaan lä­hei­sen muis­to. Hil­je­nin ja rau­hoi­tuin poh­joi­sen luon­non suu­ruu­des­ta ja ko­ti­maa­ni lo­put­to­mis­ta met­sis­tä. Meil­lä on ti­laa. Iloit­sin sii­tä, kun van­ho­jen tuo­lien lii­maus on­nis­tui. Voin op­pia uut­ta.

Huo­ma­sin, et­tä luon­to on tul­vil­laan toi­von merk­ke­jä: hors­mat, oh­dak­keet ja koi­vut tuh­laa­vat sie­me­niä. Kui­vuu­den jäl­kei­nen sade uu­dis­taa ku­lot­tu­neet nur­mi­kot, sie­net he­rää­vät mät­täi­den vä­lei­hin. Tun­tu­rit ja jär­vet py­sy­vät, sa­moin paik­ko­jen ni­met. Ju­ma­lan luo­ma luon­to. Se kes­tää mei­dän pien­ten ih­mis­ten rim­pui­lun, ky­sy­myk­set ja epä­röin­nin sa­moin kuin mää­rä­tie­toi­set as­ke­leem­me.

Ih­mis­ten koh­taa­mi­nen, huo­len­pi­to ja kuun­te­le­mi­nen li­sä­si­vät toi­vo­a­ni. Löy­sin hy­vyyt­tä, kun olin val­mis nä­ke­mään sitä en­kä pii­lou­tu­nut kyy­ni­syy­den, ne­ga­tii­vi­suu­den tai pe­lon suo­jiin. Airbnb-asun­non omis­ta­ja luot­ti mei­hin, kan­gas­kau­pan myy­jä ym­mär­si, mil­lais­ta ver­hoa tyt­tä­re­ni keit­tiö kai­pa­si ja poh­joi­sen ky­lä­kou­lun kun­nos­ta­ja tar­jo­si kou­lu­aan kurs­si­pai­kak­si en­si ke­sä­nä. Vii­kon­lo­pun kir­jal­li­suus­te­ra­pi­a­ryh­mäs­sä toi­sil­leen vie­raat pu­hui­vat yh­tei­sis­tä asi­ois­ta. To­dis­tin sitä, et­tä ih­mi­set kuu­li­vat toi­si­aan.

Elo­kuus­sa ta­paa­ma­ni ih­mi­set suun­nit­te­li­vat huo­mis­ta, haa­vei­li­vat yh­tei­ses­tä elä­mäs­tä, luot­ti­vat ys­tä­vyy­teen. Ma­sen­tu­nut ker­toi toi­pu­mi­ses­ta. Mu­siik­ki loh­dut­ti, tai­de­te­os­ten kau­niit vä­rit ja muo­dot sekä so­pu­suh­tai­set ra­ken­nuk­set ja ti­lat rau­hoit­ti­vat.

Löy­sin toi­von jo­kai­ses­ta elo­kuun päi­väs­tä. Ai­on löy­tää sen myös kaa­mok­sen har­mau­des­ta. “Kun kat­sot har­maa­ta tark­kaan, näet sen lu­ke­mat­to­mat sä­vyt”, ker­toi eräs ys­tä­vä­ni. “Et väsy kat­so­maan nii­tä.” Eh­kä otan ta­voit­teek­si, et­ten päi­vit­te­le no­pe­as­ti ly­he­ne­viä päi­viä vaan alan tu­tus­tua kaa­mok­seen.

Har­maat, ta­val­li­set päi­vät ovat luo­tet­ta­via kuin hai­luo­to­lai­nen tik­ku­ri­pai­ta tai kuin elä­mää­ni kan­nat­te­le­va us­ko. Toi­vo on pu­not­tu ker­ros­ten vä­lei­hin ja jo­kai­seen het­keen. Se on sii­nä, ulot­tu­vil­la koko ajan.

MirjaHeikkilä
12.7.2020

Jee­sus sa­noi Pie­ta­ril­le: "Sinä olet Pie­ta­ri, ja täl­le kal­li­ol­le minä ra­ken­nan kirk­ko­ni. Sitä ei­vät tuo­ne­lan por­tit voi­ta. Minä olen an­ta­va si­nul­le tai­vas­ten val­ta­kun­nan avai­met." Matt. 16:18-19

Viikon kysymys