JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Vie­lä mat­kal­la

Aiemmat blogit
14.6.2018 6.11

Su­vi­seu­rois­sa eh­tii elää läpi laa­jan tun­ne­kir­jon.

Jo­no­tam­me ruo­kaa. Lap­set kir­ku­vat ja rii­te­le­vät. Kuu­muus, näl­kä ja jano kiu­saa­vat mei­tä kaik­kia. Mie­tin, mik­si tu­lim­me­kaan, oli­si sama nyt ihan heti pa­ka­ta lei­ri ja läh­teä ko­tiin. Sai­si syö­dä­kin oman pöy­dän ää­res­sä, il­man et­tä lä­käh­dyt­tä­vä au­rin­ko polt­taa ihon pu­nai­sek­si ja ki­pe­äk­si.

Kun lau­ta­set vii­mein jo­no­tuk­sen jäl­keen saa­daan pöy­tään, yh­den on pak­ko pääs­tä pis­sal­le, ja sen on pa­ras­ta ta­pah­tua heti, sil­lä muu­ten tu­lee sot­kuis­ta jäl­keä. Täs­sä ei ole nyt mi­tään lem­pe­ää ja iha­naa, vain te­rä­viä, re­pi­viä kon­so­nant­te­ja ja rii­taa.

Syö­mi­sen jäl­keen tun­teet ja mie­li ta­soit­tu­vat. Sei­son ken­tän lai­dal­la, li­put lie­hu­vat, tai­vas on niin kir­kas ja si­ni­nen. ”Jee­sus on tur­va mat­kal­la, yli kuo­le­man vir­ran hän vie”, kai­kuu lau­lu kai­ut­ti­mis­ta. Sä­ve­let ku­tou­tu­vat toi­siin­sa ja muo­dos­ta­vat hel­mei­le­vän ket­jun, joka yh­dis­tää tu­han­net lau­la­vat ih­mi­set toi­siin­sa. Su­vi­seu­rois­sa lau­la­mi­nen on vuo­des­ta toi­seen sy­käh­dyt­tä­vä ko­ke­mus.

Ly­hyt, viil­tä­vä aja­tus kul­kee lau­lun ai­ka­na lä­vit­se­ni: Het­ki sit­ten kuu­lin, et­tä tut­ta­vien ko­dis­sa on nyt suru. Nämä su­vi­seu­rat jäi­vät läh­ti­jäl­le vii­mei­sik­si kos­kaan, mut­ta ku­kaan ei etu­kä­teen tien­nyt sitä. Ih­mi­nen ei voi tie­tää sel­lais­ta. Nyt enää hä­nen ja mui­den pois­nuk­ku­nei­den muis­to on tääl­lä mei­dän kans­sam­me. Me muut lau­lam­me kirk­kau­den ko­dis­ta, joka on meil­le vie­lä nä­ky­mä­tön.

Esi­ru­kous­pyyn­nöt nos­ta­vat pa­lan kurk­kuun. Ih­mi­sen osa on elää vä­lil­lä mu­ser­ta­van tus­kan al­la. Ajat­te­len, et­tä nämä yh­tei­set ru­kouk­set ovat tär­kei­tä: kan­nam­me toi­si­am­me Ju­ma­lan eteen, jaam­me su­rua ja elä­män kuor­mia ja ko­em­me myö­tä­tun­toa tun­te­mat­to­mi­a­kin koh­taan.

Näis­sä kau­pun­ki­su­vi­seu­rois­sa mat­kaam­me las­ten kans­sa alu­een lai­dal­le bus­si­kyy­dil­lä. Pie­nin kat­se­lee mai­se­mia ja ih­met­te­lee: ”Kier­tää­kö tämä reit­ti koko maa­il­man?” Lap­se­ni, ei ihan koko maa­il­maa, tä­män su­vi­seu­ra­maa­il­mam­me reu­nat vain. Olem­me täs­sä, toi­sil­lem­me tun­te­mat­to­mat sa­mal­la mat­kal­la ja jaam­me nämä kesä-hei­nä­kuun päi­vät täy­sis­sä bus­seis­sa.

Sit­ten lap­si aloit­taa yh­täk­kiä lau­lun: ”Ei huo­mis­päi­vän tei­tä voi ku­kaan aa­vis­taa, on jos­kus kyy­ne­lei­tä ja jos­kus nau­rat­taa.” Tyt­tö kat­soo mi­nua ja vir­nis­tää sil­lä ta­val­la kuin isom­mat vir­nis­tä­vät, jos pie­ni te­kee jo­ta­kin has­sua. ”Sinä voit lau­laa myös”, minä sa­non. He lau­laa hy­ri­se­vät yh­des­sä puo­li­ää­neen Jää­hy­väis­lau­lua.

Il­lan loh­dut­ta­va vii­leys las­keu­tuu paah­tei­sen päi­vän jäl­keen. Tu­lee mie­leen Mat­teus-pas­si­on sa­nat yrt­ti­tar­han hä­mä­räs­tä ja il­lan rau­has­ta. Il­ta­tai­vas on pu­nai­nen ja kul­tai­nen ja lois­taa kau­niis­ti ke­sän­vih­re­än maa­il­man taus­ta­na. Ei ole mi­tään hä­tää. Lap­set lau­la­vat yhä: ”Tur­val­lis­ta mat­kaa me toi­vo­tam­me näin.”

Teks­ti on syn­ty­nyt vii­me ke­sän Po­rin su­vi­seu­ro­jen jäl­keen.

MariaHyväri
Keinun sanojen virrassa. Luen ja kirjoitan paljon; työtäni opettajana olen tehnyt näiden asioiden parissa. Ihmiselämän kipu ja kauneus kiehtovat. Tunnelmat ja tapahtumat jäsentyvät minulle kirjoittamisen myötä. Nautin hiljaisesta elämästä. Värien kauneudesta, kesätuulessa kuivuvista pyykeistä, syksyn lehdistä asfaltilla. Rauhallisista kahvihetkistä, pohdiskelevista keskusteluista, lapsen katseesta ihmeiden äärellä. Minulle voi lähettää palautetta sähköpostiini maria.hyvari@gmail.com